Mitä tehdä kinkunjämillä? Kinkkupiirakkaa!
Pakkasessa on hyvä satsi kinkkupiirakkaa. Korvasin osan kinkkupiirakan pohjan voista jogurtilla, täytteessä jykrytti toimii myös yhtä hyvin kuin viili tai kerma. Uskoni kananmunaan on heikentynyt huomattavasti viimeisen vuoden aikana, mutta on sillä edelleen käyttönsä, esimerkiksi kinkkupiirakan täytteessä.
Nyt liedellä kiehuu hernekeitto, hapanleipä pitäisi vielä leipoa ja paistaa. Arkisapuskat ovat tässä taloudessa usein niitä todellisia "oman sakin" juhlaruokia. Siinä missä monessa taloudessa laitetaan jotain spesiaalia, meillä herkutellaan erityisesti uunimakkaralla tai jauhelihamakaronilaatikolla. Kaipa ne ovat sellaista lohdutusruokaa tai muuten vain soul foodia.
Olipahan tyhjänpäiväinen päivitys. Ehkä olisi pitänyt lähteä Savonlinnaan, eikä lupautua tekemään töitä uutenavuotena.
lauantai 31. joulukuuta 2011
lauantai 17. joulukuuta 2011
Letut on hyvejä
Moni varmasti on samaa mieltä kanssani siitä, että letut ovat mitä maukkain keksintö. Ostin taannoin Lahden Maustemestasta kikhernejauhoa mantelikeksejä varten. Keksit olivat OK, mutta ensi kerralla pienennän kikhernejauhon osuutta huomattavasti. Tänään käytin kikhernejauhoja lettuihin, vähän intialaisten chila/cheela/chilla/whateva-lettujen tyyliin.
Taikinaan tuli about 2 desiä maitoa, 2 desiä vettä, 3,5 desiä vehnäjauhoja ja 1 desi kikhernejauhoa ja jonkin verran juustokuminaa. Toisin sanoen tein aika paksun taikinan, osin siksi, etten käyttänyt kananmunaa. Saattoi olla turha varotoimenpide, koska kikherneitä käytetään konanmurvikkeina. Taikinasta tuli neljä isoa, about puolen sentin paksuista lätykkää. Paistelin vielä mählämihenkisen kasvis-herkkusienitäytteen. Vähän juustoa ja kotikutoista jugurttia väliin.
Herkullista tavaraa, sanoisin. Kikhernejauhoja voisi laittaa vähän isomman osuuden, ainakin jos tekee yhtä voimakkaanmakuisen täytteen kuin minä. Kovin paljoa rasvaa ne eivät vaadi non-stick-pannulla, itse käytin turhan paljon oliiviöljyä. Itse asiassa kaunein lätty tuli ilman mitään rasvaa. Valmistusaika oli about 1/2 tuntia täyte mukaanlukien, plus about 5 minuuttia taikinan väsäämiseen. Isohko annos kahdelle. Suosittelen kokeilemaan, letut ovat erinomainen vaihtoehto tortilloille. Kannattaa kuitenkin huomata, että kikherneet ovat "huonosti sulavia" samaan tapaan kuin pavut, herneet ja chili, eli saattavat aiheuttaa "turvotusta". Parempi sekin kuin että ruoansulatuskanavassa liikkuu keltainen nuoli.
Taikinaan tuli about 2 desiä maitoa, 2 desiä vettä, 3,5 desiä vehnäjauhoja ja 1 desi kikhernejauhoa ja jonkin verran juustokuminaa. Toisin sanoen tein aika paksun taikinan, osin siksi, etten käyttänyt kananmunaa. Saattoi olla turha varotoimenpide, koska kikherneitä käytetään konanmurvikkeina. Taikinasta tuli neljä isoa, about puolen sentin paksuista lätykkää. Paistelin vielä mählämihenkisen kasvis-herkkusienitäytteen. Vähän juustoa ja kotikutoista jugurttia väliin.
Herkullista tavaraa, sanoisin. Kikhernejauhoja voisi laittaa vähän isomman osuuden, ainakin jos tekee yhtä voimakkaanmakuisen täytteen kuin minä. Kovin paljoa rasvaa ne eivät vaadi non-stick-pannulla, itse käytin turhan paljon oliiviöljyä. Itse asiassa kaunein lätty tuli ilman mitään rasvaa. Valmistusaika oli about 1/2 tuntia täyte mukaanlukien, plus about 5 minuuttia taikinan väsäämiseen. Isohko annos kahdelle. Suosittelen kokeilemaan, letut ovat erinomainen vaihtoehto tortilloille. Kannattaa kuitenkin huomata, että kikherneet ovat "huonosti sulavia" samaan tapaan kuin pavut, herneet ja chili, eli saattavat aiheuttaa "turvotusta". Parempi sekin kuin että ruoansulatuskanavassa liikkuu keltainen nuoli.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Tuparilahjaväkerrys
Olin viime viikonloppuna tupareissa. Kerrankin keksin jossain määrin toimivan lahjuksen, ja pääsin peräti itse väkertämään sen. Kyseisessä muutossa liikutettiin jokunen banaanilaatikko neljänteen kerrokseen. Ei, lootissa ei ollut banaaneja. Kirjoja.
Tässä valmis tuotos:
Toisesta kulmasta:
Laatikon kylkeen liimattu kuva:
Vielä laatikon päätyyn liimattu kuva:
Olen suhtalainen tyytyväinen tuotokseen. Olisi kuitenkin pitänyt suunnitella paremmin, ennen kuin aloin säheltää. Parasta olisi ollut tehdä laatikko kartonginkappaleesta. Kuvankin kasasin Paint Shop Pro 3.11:llä. Ohjelma on vuodelta 1995, eli hitusen vanhentunut. Se on kuitenkin äärimmäisen kevyt, siinä on suhtalaisen monipuoliset kuvankäsittelytoiminnot (olisin esim. voinut säätää laatikkokuvien väritasapainon, mutta laiskuus iski). Luulenpa kuitenkin, että tämäkin olisi ollut helpompi kasata esimerkiksi Gimpillä. Tapojeni orja olen.
Laatikko itsessään oli muistaakseni about 10 cm pitkä, 7,5 cm leveä ja 5 cm korkea. Yksi kirjoista on perus mietelausetauhkaa, ja kolme pienempää ovat minikokoisia dekkareita. Tulostin kuvat ja liikkaa-leimasin boksiin. Askarteluväkerryksestäni annan itselleni arvosanaksi 8 1/2.
Tässä valmis tuotos:
Toisesta kulmasta:
Laatikon kylkeen liimattu kuva:
Vielä laatikon päätyyn liimattu kuva:
Olen suhtalainen tyytyväinen tuotokseen. Olisi kuitenkin pitänyt suunnitella paremmin, ennen kuin aloin säheltää. Parasta olisi ollut tehdä laatikko kartonginkappaleesta. Kuvankin kasasin Paint Shop Pro 3.11:llä. Ohjelma on vuodelta 1995, eli hitusen vanhentunut. Se on kuitenkin äärimmäisen kevyt, siinä on suhtalaisen monipuoliset kuvankäsittelytoiminnot (olisin esim. voinut säätää laatikkokuvien väritasapainon, mutta laiskuus iski). Luulenpa kuitenkin, että tämäkin olisi ollut helpompi kasata esimerkiksi Gimpillä. Tapojeni orja olen.
Laatikko itsessään oli muistaakseni about 10 cm pitkä, 7,5 cm leveä ja 5 cm korkea. Yksi kirjoista on perus mietelausetauhkaa, ja kolme pienempää ovat minikokoisia dekkareita. Tulostin kuvat ja liikkaa-leimasin boksiin. Askarteluväkerryksestäni annan itselleni arvosanaksi 8 1/2.
torstai 25. elokuuta 2011
Kivun anatomia
Mikään niin monimutkainen kokonaisuus kuin ihminen ei voi olla täydellinen. Pystyasento? Hulluutta, sehän on epävakaa kuin mikä ja sitä paitsi varsin tehoton vaikkapa juoksemista ajatellen. Lisäksi kaikista ylimmäisenä keikkuu iso, raskas mollopää.
Tuo raskas mollopää aiheuttaa suurelle osalle ihmisistä niskan jännitysongelmia. Aika yleisiä ovat myös iskiasongelmat, sekä lantion että hartioiden tienoilla. Sellainen rakennusvirhe. Iskiashermo jää puristuksiin juuriaukossa, joka siis ihmisellä on valmiiksi liiankin ahdas. Supistuneet lihakset, liiallinen, jatkuva paine jossain nikamassa tai rustossa, hankauma... Pieni turvotus aiheuttaa runsaanlaista kipua.
Itselläni iskiasvaivat syntyvät lihasjännityksen kautta. Istumatyö tai toisaalta liian ahkera liikunta rasittavat lihaksistoa, kunnes tuonne pakaran yläosaan ja alaselkään tulee kunnollinen, kivulias jumitus. Jos jumitusta ei saa avattua ajoissa, niin varsinaiset iskiaskivut alkavat.
Olisikohan ollut 2007 tai 2008, joulun aikoihin joka tapauksessa, kun iskias iski ensimmäistä kertaa. Ja iskikin kunnolla, koska se kesti kolmisen kuukautta. Pahimmillaan se oli jouluna, ja silloin opin aika paljon kivusta.
Ensinnäkin kipuun suhtautuminen on yhtä merkittävä tekijä kuin kipu itsessään. Väliaikainen kipu lamauttaa enemmän kuin pitkäaikainen kipu. Jos mitataan kipua asteikolla yhdestä kymmeneen, jo kakkosen tai kolmosen kipu on väliaikaisena niin häiritsevää, että en osaa enää keskittyä mihinkään ihmeellisempään asiaan. Kun kivun huomaa kestävän päiviä, niin sen kanssa pystyy elämään. Toisaalta jos kipu on pitkäaikaista mutta väliaikaista, siihen voi suhtautua väliaikaisena asiana. Kun kipu kuitenkin jatkuu, niin huomaakin, että onkin koko ajan odottanut, että elämä jatkuisi taas. Iskiakseen liittyy se, että paranemiseen voi jonkin verran vaikuttaa itse, esimerkiksi kevyellä liikunnalla ja lihashuollolla, mutta toisaalta pitää olla kärsivällinen eikä ärsyttää kipeää aluetta, koska silloin paraneminen hidastuu. Asiaa ei siis voi hoitaa alta pois, ja on pakotettu turhauttavaan passiivisuuteen.
Toiseksi kipua oppii kuuntelemaan ja sen oppii tunnistamaan. Vaikkapa venytellessä tietää tarkalleen, milloin kipu tulee lihaksesta ja milloin on venyttänyt vähän liian pitkälle ja ärsyttää hermoa, vaikka kivun taso ei muuttuisikaan. "Tämä kipu pahenee tästä vielä"...
Kolmanneksi lääkkeiden vaikutuksen oppii myös tunnistamaan aika tehokkaasti. Pahimpana kipukautena Kirsikalla oli myös päänsärkyä jossain vaiheessa, ja annoin sille paracetamolia. Kun sitten olimme olleet aikamme liikkeessä, niin kommentoin Kirsikalle, että "kannattaa ottaa uus lääke, koska edellisen vaikutus alkaa pikku hiljaa olla lopussa". Kymmenen minuutin kuluttua Kirsikan päänsärky olikin palannut...
Neljänneksi vaikka lähiympäristö olisikin tietoinen kivusta, niin vastaavaa kokematon ei voi täysin ymmärtää, mistä on kyse. Pahimmillaan oma kipuni oli sitä luokkaa, että kauppareissu 300 metrin päässä olevaan Valintataloon oli sietokyvyn rajoilla, pelkkä kävely nosti kivun tason yhdeksään vielä peruslaatuisen paracetamolin jälkeen (oli jouluaika, joten YTHS oli suljettu, enkä halunnut käydä akuuttipolilla hakemassa oopiumjohdannaisia). Siitä huolimatta kun aamiaistarpeita vaadittiin, niin kävin niitä hakemassa. Kivun ei kuitenkaan saa antaa olla tekosyy sille, ettei pystyisi elämään elämäänsä.
Nykyään pystyn hallitsemaan iskiastilanteita paljon tehokkaammin, koska pystyn puuttumaan alaselän lihasongelmiin suht ajoissa sopivilla venytyksillä. Harmikseni on kuitenkin todettava, että tällä hetkellä minulla on meneillään iskiaskausi. Lihasjumituksen avaaminen kesti kolme päivää, minkä jälkeen olen kärsinyt varsinaisesta iskiaskivusta. Onneksi kipu on ollut lievää, korkeimmillaan ehkä nelosen luokkaa. Osaa se kuitenkin myös turhattaa, koska paraneminen on hidasta. Yleensä on kuitenkin ollut tapana hoitaa ongelmat välittömästi pois alta.
Tuo raskas mollopää aiheuttaa suurelle osalle ihmisistä niskan jännitysongelmia. Aika yleisiä ovat myös iskiasongelmat, sekä lantion että hartioiden tienoilla. Sellainen rakennusvirhe. Iskiashermo jää puristuksiin juuriaukossa, joka siis ihmisellä on valmiiksi liiankin ahdas. Supistuneet lihakset, liiallinen, jatkuva paine jossain nikamassa tai rustossa, hankauma... Pieni turvotus aiheuttaa runsaanlaista kipua.
Itselläni iskiasvaivat syntyvät lihasjännityksen kautta. Istumatyö tai toisaalta liian ahkera liikunta rasittavat lihaksistoa, kunnes tuonne pakaran yläosaan ja alaselkään tulee kunnollinen, kivulias jumitus. Jos jumitusta ei saa avattua ajoissa, niin varsinaiset iskiaskivut alkavat.
Olisikohan ollut 2007 tai 2008, joulun aikoihin joka tapauksessa, kun iskias iski ensimmäistä kertaa. Ja iskikin kunnolla, koska se kesti kolmisen kuukautta. Pahimmillaan se oli jouluna, ja silloin opin aika paljon kivusta.
Ensinnäkin kipuun suhtautuminen on yhtä merkittävä tekijä kuin kipu itsessään. Väliaikainen kipu lamauttaa enemmän kuin pitkäaikainen kipu. Jos mitataan kipua asteikolla yhdestä kymmeneen, jo kakkosen tai kolmosen kipu on väliaikaisena niin häiritsevää, että en osaa enää keskittyä mihinkään ihmeellisempään asiaan. Kun kivun huomaa kestävän päiviä, niin sen kanssa pystyy elämään. Toisaalta jos kipu on pitkäaikaista mutta väliaikaista, siihen voi suhtautua väliaikaisena asiana. Kun kipu kuitenkin jatkuu, niin huomaakin, että onkin koko ajan odottanut, että elämä jatkuisi taas. Iskiakseen liittyy se, että paranemiseen voi jonkin verran vaikuttaa itse, esimerkiksi kevyellä liikunnalla ja lihashuollolla, mutta toisaalta pitää olla kärsivällinen eikä ärsyttää kipeää aluetta, koska silloin paraneminen hidastuu. Asiaa ei siis voi hoitaa alta pois, ja on pakotettu turhauttavaan passiivisuuteen.
Toiseksi kipua oppii kuuntelemaan ja sen oppii tunnistamaan. Vaikkapa venytellessä tietää tarkalleen, milloin kipu tulee lihaksesta ja milloin on venyttänyt vähän liian pitkälle ja ärsyttää hermoa, vaikka kivun taso ei muuttuisikaan. "Tämä kipu pahenee tästä vielä"...
Kolmanneksi lääkkeiden vaikutuksen oppii myös tunnistamaan aika tehokkaasti. Pahimpana kipukautena Kirsikalla oli myös päänsärkyä jossain vaiheessa, ja annoin sille paracetamolia. Kun sitten olimme olleet aikamme liikkeessä, niin kommentoin Kirsikalle, että "kannattaa ottaa uus lääke, koska edellisen vaikutus alkaa pikku hiljaa olla lopussa". Kymmenen minuutin kuluttua Kirsikan päänsärky olikin palannut...
Neljänneksi vaikka lähiympäristö olisikin tietoinen kivusta, niin vastaavaa kokematon ei voi täysin ymmärtää, mistä on kyse. Pahimmillaan oma kipuni oli sitä luokkaa, että kauppareissu 300 metrin päässä olevaan Valintataloon oli sietokyvyn rajoilla, pelkkä kävely nosti kivun tason yhdeksään vielä peruslaatuisen paracetamolin jälkeen (oli jouluaika, joten YTHS oli suljettu, enkä halunnut käydä akuuttipolilla hakemassa oopiumjohdannaisia). Siitä huolimatta kun aamiaistarpeita vaadittiin, niin kävin niitä hakemassa. Kivun ei kuitenkaan saa antaa olla tekosyy sille, ettei pystyisi elämään elämäänsä.
Nykyään pystyn hallitsemaan iskiastilanteita paljon tehokkaammin, koska pystyn puuttumaan alaselän lihasongelmiin suht ajoissa sopivilla venytyksillä. Harmikseni on kuitenkin todettava, että tällä hetkellä minulla on meneillään iskiaskausi. Lihasjumituksen avaaminen kesti kolme päivää, minkä jälkeen olen kärsinyt varsinaisesta iskiaskivusta. Onneksi kipu on ollut lievää, korkeimmillaan ehkä nelosen luokkaa. Osaa se kuitenkin myös turhattaa, koska paraneminen on hidasta. Yleensä on kuitenkin ollut tapana hoitaa ongelmat välittömästi pois alta.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Uneton yö
00:35-11-6-2011: "Mulputi mulputi mulputi, onhan se, mulputi mulputi mulputi"
01:30-11-6-2011: Onpas vieläkin kuuma.
2:05-11-6-2011: Jopas alkoi nukuttaa vihdoinkin. innnnnnnnnnnNNNNNN INNNNNNNN! INNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNN! Släp!
02:45-11-6-2011: Kraak kraak krääh krööh kreeh krööh! Kraah krääk kröök krääk! KRAAK KRÖÖK KRAAK krääk kröök! Kreek krääk kröök!
03:23-11-6-2011: titityy! Pilili päli pöli! Tsirku tsirku tsirku tsirku! Titityy! TITI F***N' TYY!
04:15-11-6-2011: Krääh krööh kraah krooh! Tsäktsäktsäktsäktsäk! Krääh kraah krooh krääh! tsäktsäktsäk! KRAAH KROOH KRÄÄH KREEH KRÖÖH KRAAH krooh kreeh! Tsäktsäktsäk! (paikalliset harakatkin alkoivat pikku hiljaa kyllästyä teinivarisen mölinään)
01:30-11-6-2011: Onpas vieläkin kuuma.
2:05-11-6-2011: Jopas alkoi nukuttaa vihdoinkin. innnnnnnnnnnNNNNNN INNNNNNNN! INNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNN! Släp!
02:45-11-6-2011: Kraak kraak krääh krööh kreeh krööh! Kraah krääk kröök krääk! KRAAK KRÖÖK KRAAK krääk kröök! Kreek krääk kröök!
03:23-11-6-2011: titityy! Pilili päli pöli! Tsirku tsirku tsirku tsirku! Titityy! TITI F***N' TYY!
04:15-11-6-2011: Krääh krööh kraah krooh! Tsäktsäktsäktsäktsäk! Krääh kraah krooh krääh! tsäktsäktsäk! KRAAH KROOH KRÄÄH KREEH KRÖÖH KRAAH krooh kreeh! Tsäktsäktsäk! (paikalliset harakatkin alkoivat pikku hiljaa kyllästyä teinivarisen mölinään)
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Mämmiavaruus
Avaruuden valloittaminen, siinä vasta iltapäivän puhde. 90-luvulla ajetaan ympäriinsä lentävillä autoilla ja käydään kuussa lomailemassa. Kun maailma on mitä on, mitä syytä kenelläkään on valloittaa avaruutta? Kuningas Mammon hallitsee, joten raha olisi yksi tärkeä syy. Ympäristö? Kenties, onhan ympäristö nyt pinnalla. Monia muitakin aatteellisia syitä voisi kuvitella olevan.
Rahamiehen näkökulmasta avaruuden laajempi valloittaminen on melkoinen riski. Satelliittien ampuminen kiertoradalle on toki taloudellista, ja tulevaisuudessa energian tuottaminen kiertoradalla saattaa olla alkuinvestoinnin arvoista. Muiden resurssien hyödyntäminen kuitenkin vaatii valtavaa panostusta ja kymmenien vuosien työtä.
Suurin ongelma on tavaran kuljettaminen kiertoradalle. Matalalle kiertoradalle ampuminen maksaa tuhansia euroja kilolta, ja geosynkroniselle radalle jopa kymmeniä tuhansia. Nykyisillä energianlähteillä projektien taloudellisuus on kyseenalainen. Toisaalta jos fuusioenergia saadaan valjastettua, esimerkiksi Kuun maaperästä tulee taloudellisesti merkittävä vaihtoehto. ”Kuuperä” sisältää esimerkiksi paljon heliumin isotooppeja, joita voitaisiin hyödyntää fuusioreaktoreissa.
Planeettojen kuut vaikuttavatkin taloudellisesti lupaavilta kohteilta. Koska niillä on pieni painovoima, tavaran ampuminen kiertoradalle ja Maahan on taloudellisempaa kuin miltään kiinteältä kappaleelta. Monia perusmateriaaleja on myös helpommin saatavilla kuin planeetoilla: esimerkiksi rautaa on monien kuiden kuuperässä paljon enemmän, koska se ei ole vajonnut planeetan sisempiin kerroksiin tai ytimeen, kuten esimerkiksi Maassa.
Maan kuu ei ole tässä suhteessa kuitenkaan paras vaihtoehto. Kaasujättiläisten kuiden koostumus on paljon kiintoisampi, esimerkiksi vesijään osuus niiden koostumuksesta on merkittävä. Vesijäästä on riittävällä energialla suhtalaisen yksinkertaista valmistaa happea hengittämistä varten. Makroteollisuuden kannalta ne ovat myös huomattavasti mielenkiintoisempia. Monimutkaiset hiiliyhdisteet ja vaikkapa metaani ovat yleisempiä kuin Aurinkokunnan sisäosan isommilla kappaleilla.
Toinen siunaus, joka on myös kirous, on se, että kuut ovat pääsääntöisesti kaasujättiläisten van allenin vyöhykkeellä: donitsin muotoisella säteilyalueella, joka muodostuu planeetan sähkökentän linjojen sisään. Vyöhykkeellä on paljon säteilyä ja ioneja, joita voidaan hyödyntää energian tuottamiseen yksinkertaisemmilla laitteilla kuin fuusioreaktori. Ne kuitenkin myös kuluttavat laitteistoa ja vahingoittavat eläviä olentoja. Ei silti, edes Kuussa ei kannata elää pinnalla, vaan pinnan alla. Koska suojaavaa ilmakehää ei ole, päiväsaikaan Auringon säteily on polttavan kuumaa ja yöaikaan taas pinta säteilee energiaa avaruuteen, eli pinnalla on hyytävän kylmää.
Jotta laajamittainen teollisuus kaasujättiläisten läheisyydessä olisi taloudellista, siirtokuntien pitää olla kohtalaisen omavaraisia. Suurimman osan teknologiasta pitää olla mahdollisimman yksinkertaista, jotta varaosia ja uusia laitteita voidaan tuottaa paikallisesti. Varaosien saaminen Maasta kestäisi vähintään kuukausia, joten omavaraisuus on myös turvallisuuskysymys. Teknologialla onkin kaksi tendenssiä: monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen.
Uudet teknologiat ovat monimutkaisempia, mutta tuotannon ja suunnittelun kehittyessä ne saavuttavat lopulta yksinkertaisimman, optimaalisimman muotonsa. Suosikkiesimerkkini on kynsileikkurit: laite koostuu kolmesta irrotettavasta osasta, ja hyödyntää teräksen joustavuutta ja vanhaa kunnon vipuvartta. Riittävä lujuus on yhdistetty optimoituun muotoiluun ja joustavuuteen, ja lopputuloksena on äärimmäisen yksinkertainen ja toimiva järjestelmä.
Tietokonetta on vaikea kuvitella vastaavaksi laitteeksi, saati sitten fuusioreaktoria. Lisäksi kynsileikkurikin perustuu prosessiteollisuuden etuihin: terästeollisuudessa pystytään valmistamaan terästä, jonka ominaisuudet vastaavat asiakkaan vaatimuksia, ja tehtaalla pystytään valmistamaan laitteen osat tiukkoihin toleransseihin. Elektroniikkateollisuudessa prosessi on vielä paljon monivaiheisempi. Tarvittavia materiaaleja on kymmeniä tai satoja, ja komponenttien valmistaminen on erikoistunutta puuhaa. Yksi yritys valmistaa kondensaattoreita, toinen prosessoreita. Avaruustalous vaatisi joiltain osin erilaista lähestymistapaa. Toisaalta tietyt korkeateknologiatuotteet olisivat luonnollinen hyödyke, jota Maan siirtokunnat vaihtaisivat omiin erikoistuotteisiinsa. Tärkein olisi tietenkin mämmi, koska ilman mämmiä ei ole elämää. Koulutus ja geeniperimän lisääminen olisivat myös merkittäviä hyödykkeitä, koska ilman niitä ei siirtokunnassa muuta tehtäisikään kuin soitettaisiin banjoa, eikä homma pysyisi kasassa kovin kauaa.
Näkisin, että korkeateknologinen omavaraisuus olisi kuitenkin merkittävä tekijä, jos suunniteltaisiin tähtienvälistä liikennettä. Jos tähtienvälinen liikenne kestää vähintään vuosikymmeniä optimistisimpienkin arvioiden mukaan, kohteessa pitää voida toimia omavaraisesti. En kuitenkaan näe mitään taloudellista etua tähtienvälisessä liikenteessä. Yhteiskunnalliset paineet voisivat olla merkittävämpi tekijä.
Jos kaasujättiläisten ympäristössä olevat siirtokunnat ovat omavaraisia, ne ovat elinolosuhteiltaan hyvin erilaisia kuin mihin Maan päällä on totuttu. Painovoima olisi vain pieni osa Maan painovoimasta jos sitäkään, elintilat olisivat ahtaita ja yhteisöt tiiviitä. Populaatiota olisi myös pakko kontrolloida paljon tarkemmin, ja väestö koostuisi pakostakin erittäin korkeasti koulutetusta, todennäköisesti erikoistuneesta väestä. Tämänkaltaisten yhteiskunnallisten erojen voisi kuvitella synnyttävän yhteisöllisyyden ja ”me-ne”-tunteen kehittymistä, mikä voisi olla sysäys siirtokunnan perustamiseen toiseen tähtijärjestelmään.
Kynnys siirtokunnan perustamiselle toiseen tähtijärjestelmään olisi kaasuplaneettojen kuiden asukeille myös todennäköisesti pienempi ja teknologisesti vähemmän haastava. Kaasujättiläiset ovat paljon yleisempiä kuin kiinteät planeetat, ja kotikuita vastaavia rakennuksia olisi helpompi valmistaa, yhdyskuntien laajentamisesta kun olisi jo todennäköisesti kokemusta. Todennäköisesti siirtokuntia olisi ensin perustettu oman Aurinkokunnan muiden kaasujättiläisten kuihin. Laskeutuminen avaruudesta planeetan pinnalle on myös aina riski. On myös hyvin epätodennäköistä, että planeetalla olisi hengitettävää ilmaa, ja kaasujättiläisten kasvateille itse valmistettu ilma on joka tapauksessa arkipäivää.
Kun askeleita on otettu tarpeeksi, niin avaruuden valloittamisesta olisi valtavasti hyötyä rahan ja vallan kahvassa oleville pukumiehille, ehkä jopa tavallisille janttereille. Puhutaan kuitenkin niin isoista summista, että en ole aivan valmis uskomaan avaruuden valloittamisen olevan realistinen vaihtoehto kapitalistisesta näkökulmasta. Aika näyttää.
Rahamiehen näkökulmasta avaruuden laajempi valloittaminen on melkoinen riski. Satelliittien ampuminen kiertoradalle on toki taloudellista, ja tulevaisuudessa energian tuottaminen kiertoradalla saattaa olla alkuinvestoinnin arvoista. Muiden resurssien hyödyntäminen kuitenkin vaatii valtavaa panostusta ja kymmenien vuosien työtä.
Suurin ongelma on tavaran kuljettaminen kiertoradalle. Matalalle kiertoradalle ampuminen maksaa tuhansia euroja kilolta, ja geosynkroniselle radalle jopa kymmeniä tuhansia. Nykyisillä energianlähteillä projektien taloudellisuus on kyseenalainen. Toisaalta jos fuusioenergia saadaan valjastettua, esimerkiksi Kuun maaperästä tulee taloudellisesti merkittävä vaihtoehto. ”Kuuperä” sisältää esimerkiksi paljon heliumin isotooppeja, joita voitaisiin hyödyntää fuusioreaktoreissa.
Planeettojen kuut vaikuttavatkin taloudellisesti lupaavilta kohteilta. Koska niillä on pieni painovoima, tavaran ampuminen kiertoradalle ja Maahan on taloudellisempaa kuin miltään kiinteältä kappaleelta. Monia perusmateriaaleja on myös helpommin saatavilla kuin planeetoilla: esimerkiksi rautaa on monien kuiden kuuperässä paljon enemmän, koska se ei ole vajonnut planeetan sisempiin kerroksiin tai ytimeen, kuten esimerkiksi Maassa.
Maan kuu ei ole tässä suhteessa kuitenkaan paras vaihtoehto. Kaasujättiläisten kuiden koostumus on paljon kiintoisampi, esimerkiksi vesijään osuus niiden koostumuksesta on merkittävä. Vesijäästä on riittävällä energialla suhtalaisen yksinkertaista valmistaa happea hengittämistä varten. Makroteollisuuden kannalta ne ovat myös huomattavasti mielenkiintoisempia. Monimutkaiset hiiliyhdisteet ja vaikkapa metaani ovat yleisempiä kuin Aurinkokunnan sisäosan isommilla kappaleilla.
Toinen siunaus, joka on myös kirous, on se, että kuut ovat pääsääntöisesti kaasujättiläisten van allenin vyöhykkeellä: donitsin muotoisella säteilyalueella, joka muodostuu planeetan sähkökentän linjojen sisään. Vyöhykkeellä on paljon säteilyä ja ioneja, joita voidaan hyödyntää energian tuottamiseen yksinkertaisemmilla laitteilla kuin fuusioreaktori. Ne kuitenkin myös kuluttavat laitteistoa ja vahingoittavat eläviä olentoja. Ei silti, edes Kuussa ei kannata elää pinnalla, vaan pinnan alla. Koska suojaavaa ilmakehää ei ole, päiväsaikaan Auringon säteily on polttavan kuumaa ja yöaikaan taas pinta säteilee energiaa avaruuteen, eli pinnalla on hyytävän kylmää.
Jotta laajamittainen teollisuus kaasujättiläisten läheisyydessä olisi taloudellista, siirtokuntien pitää olla kohtalaisen omavaraisia. Suurimman osan teknologiasta pitää olla mahdollisimman yksinkertaista, jotta varaosia ja uusia laitteita voidaan tuottaa paikallisesti. Varaosien saaminen Maasta kestäisi vähintään kuukausia, joten omavaraisuus on myös turvallisuuskysymys. Teknologialla onkin kaksi tendenssiä: monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen.
Uudet teknologiat ovat monimutkaisempia, mutta tuotannon ja suunnittelun kehittyessä ne saavuttavat lopulta yksinkertaisimman, optimaalisimman muotonsa. Suosikkiesimerkkini on kynsileikkurit: laite koostuu kolmesta irrotettavasta osasta, ja hyödyntää teräksen joustavuutta ja vanhaa kunnon vipuvartta. Riittävä lujuus on yhdistetty optimoituun muotoiluun ja joustavuuteen, ja lopputuloksena on äärimmäisen yksinkertainen ja toimiva järjestelmä.
Tietokonetta on vaikea kuvitella vastaavaksi laitteeksi, saati sitten fuusioreaktoria. Lisäksi kynsileikkurikin perustuu prosessiteollisuuden etuihin: terästeollisuudessa pystytään valmistamaan terästä, jonka ominaisuudet vastaavat asiakkaan vaatimuksia, ja tehtaalla pystytään valmistamaan laitteen osat tiukkoihin toleransseihin. Elektroniikkateollisuudessa prosessi on vielä paljon monivaiheisempi. Tarvittavia materiaaleja on kymmeniä tai satoja, ja komponenttien valmistaminen on erikoistunutta puuhaa. Yksi yritys valmistaa kondensaattoreita, toinen prosessoreita. Avaruustalous vaatisi joiltain osin erilaista lähestymistapaa. Toisaalta tietyt korkeateknologiatuotteet olisivat luonnollinen hyödyke, jota Maan siirtokunnat vaihtaisivat omiin erikoistuotteisiinsa. Tärkein olisi tietenkin mämmi, koska ilman mämmiä ei ole elämää. Koulutus ja geeniperimän lisääminen olisivat myös merkittäviä hyödykkeitä, koska ilman niitä ei siirtokunnassa muuta tehtäisikään kuin soitettaisiin banjoa, eikä homma pysyisi kasassa kovin kauaa.
Näkisin, että korkeateknologinen omavaraisuus olisi kuitenkin merkittävä tekijä, jos suunniteltaisiin tähtienvälistä liikennettä. Jos tähtienvälinen liikenne kestää vähintään vuosikymmeniä optimistisimpienkin arvioiden mukaan, kohteessa pitää voida toimia omavaraisesti. En kuitenkaan näe mitään taloudellista etua tähtienvälisessä liikenteessä. Yhteiskunnalliset paineet voisivat olla merkittävämpi tekijä.
Jos kaasujättiläisten ympäristössä olevat siirtokunnat ovat omavaraisia, ne ovat elinolosuhteiltaan hyvin erilaisia kuin mihin Maan päällä on totuttu. Painovoima olisi vain pieni osa Maan painovoimasta jos sitäkään, elintilat olisivat ahtaita ja yhteisöt tiiviitä. Populaatiota olisi myös pakko kontrolloida paljon tarkemmin, ja väestö koostuisi pakostakin erittäin korkeasti koulutetusta, todennäköisesti erikoistuneesta väestä. Tämänkaltaisten yhteiskunnallisten erojen voisi kuvitella synnyttävän yhteisöllisyyden ja ”me-ne”-tunteen kehittymistä, mikä voisi olla sysäys siirtokunnan perustamiseen toiseen tähtijärjestelmään.
Kynnys siirtokunnan perustamiselle toiseen tähtijärjestelmään olisi kaasuplaneettojen kuiden asukeille myös todennäköisesti pienempi ja teknologisesti vähemmän haastava. Kaasujättiläiset ovat paljon yleisempiä kuin kiinteät planeetat, ja kotikuita vastaavia rakennuksia olisi helpompi valmistaa, yhdyskuntien laajentamisesta kun olisi jo todennäköisesti kokemusta. Todennäköisesti siirtokuntia olisi ensin perustettu oman Aurinkokunnan muiden kaasujättiläisten kuihin. Laskeutuminen avaruudesta planeetan pinnalle on myös aina riski. On myös hyvin epätodennäköistä, että planeetalla olisi hengitettävää ilmaa, ja kaasujättiläisten kasvateille itse valmistettu ilma on joka tapauksessa arkipäivää.
Kun askeleita on otettu tarpeeksi, niin avaruuden valloittamisesta olisi valtavasti hyötyä rahan ja vallan kahvassa oleville pukumiehille, ehkä jopa tavallisille janttereille. Puhutaan kuitenkin niin isoista summista, että en ole aivan valmis uskomaan avaruuden valloittamisen olevan realistinen vaihtoehto kapitalistisesta näkökulmasta. Aika näyttää.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Linkkejä mielenkiintoisille sivustoille
Lupasin edellisessä blogitekstissäni kirjoittaa jostain muusta kuin ruoasta ja puutarhuroinnista. Kävin juuri läpi kirjanmerkkivalikoimaani, ja että voisin hyvin laittaa joitakin linkkejä blogiinikin. Tämän päivän teema: kaikenlaiset kummallisuudet.
Yleisiä mielenkiintoisia
Museum of hoaxes
Museum of unworkable devices
Huijaukset ja väärinkäsitykset voivat olla mielenkiintoista luettavaa. Wikipediasta kannattaa käydä katsomassa
List of common misconceptions.
Mies puhuu hassuja unissaan, vaimo kirjoittaa ylös ja laittaa nettiin
Urbaaneja erikoisuuksia
Olen kiinnostunut kaikennäköisestä urbaaneista ilmiöistä ja arkkitehtuurista. Ihmisvarasto- ja peililasimonoliitit eivät kuitenkaan kiinnosta niin paljoa kuin historialliset tyylisuunnat ja varhaisemmat modernistisen ajan pykäelmät. Hylätyt kohteet, kuten Michiganin keskusrautatieasema, ovat myös kiehtovia.
Forgotten NY
Citynoise.org
Web Urbanist
Satan's laundromat
Hylättyihin kohteisiin liittyviä sivustoja:
Forgotten Detroit
Lontoon hylätyt metrolinjat
Seuraavia lähes täysin hylättyjä kummallisuuksia kannattaa itsekseen tutkiskella: Salton Sea ja California City. Suosittelen vilkaisemaan näitä myös Google Earthilla.
Muita maailman erikoiseen elämään liittyviä linkkejä:
Atlas Obscura
Dark Roasted Blend
English Russia
Meine Kleine Fabrik, Kirsikan löytämä blogi
Kuriositas
Retrofuturismia
Luonnollisesti hylättyihin rakennuksiin liittyy myös vahva nostalgia-arvo. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta 80-luvun alussa syntyneen Puuhanallen lapsuuteen liittyy vahvasti 60- ja 70-luvun futurismin murros, jossa atomiajan optimismi on kääntynyt pessimistiseksi maailmanlopun odotteluksi. Sourin osa saatavilla olevasta science fictionista oli Puuhanallen lapsuudessa 60-70-luvulta, ja tuota kirjallisuutta sitten ahminkin. Retrofuturismi manifestoituu noissa kuvissa hylätyissä rakennuksissa ja toisaalta optimistisen ajan retrofuturismissa.
Vanha Modern Mechanix -aikakauslehti
Tervetuloa 70-luvun karmeimpaan kylppäriin: Eurobad '74
Hämäriä aihepiirejä
USA:n valtion aiemmin salaisia tutkimuksia
Kaikelta kummallisuudelta voit suojautua näillä menetelmillä.
Yleisiä mielenkiintoisia
Museum of hoaxes
Museum of unworkable devices
Huijaukset ja väärinkäsitykset voivat olla mielenkiintoista luettavaa. Wikipediasta kannattaa käydä katsomassa
List of common misconceptions.
Mies puhuu hassuja unissaan, vaimo kirjoittaa ylös ja laittaa nettiin
Urbaaneja erikoisuuksia
Olen kiinnostunut kaikennäköisestä urbaaneista ilmiöistä ja arkkitehtuurista. Ihmisvarasto- ja peililasimonoliitit eivät kuitenkaan kiinnosta niin paljoa kuin historialliset tyylisuunnat ja varhaisemmat modernistisen ajan pykäelmät. Hylätyt kohteet, kuten Michiganin keskusrautatieasema, ovat myös kiehtovia.
Forgotten NY
Citynoise.org
Web Urbanist
Satan's laundromat
Hylättyihin kohteisiin liittyviä sivustoja:
Forgotten Detroit
Lontoon hylätyt metrolinjat
Seuraavia lähes täysin hylättyjä kummallisuuksia kannattaa itsekseen tutkiskella: Salton Sea ja California City. Suosittelen vilkaisemaan näitä myös Google Earthilla.
Muita maailman erikoiseen elämään liittyviä linkkejä:
Atlas Obscura
Dark Roasted Blend
English Russia
Meine Kleine Fabrik, Kirsikan löytämä blogi
Kuriositas
Retrofuturismia
Luonnollisesti hylättyihin rakennuksiin liittyy myös vahva nostalgia-arvo. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta 80-luvun alussa syntyneen Puuhanallen lapsuuteen liittyy vahvasti 60- ja 70-luvun futurismin murros, jossa atomiajan optimismi on kääntynyt pessimistiseksi maailmanlopun odotteluksi. Sourin osa saatavilla olevasta science fictionista oli Puuhanallen lapsuudessa 60-70-luvulta, ja tuota kirjallisuutta sitten ahminkin. Retrofuturismi manifestoituu noissa kuvissa hylätyissä rakennuksissa ja toisaalta optimistisen ajan retrofuturismissa.
Vanha Modern Mechanix -aikakauslehti
Tervetuloa 70-luvun karmeimpaan kylppäriin: Eurobad '74
Hämäriä aihepiirejä
USA:n valtion aiemmin salaisia tutkimuksia
Kaikelta kummallisuudelta voit suojautua näillä menetelmillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)