Ruokarojekteja

Vappuna pitää syödä hyvin, ja meille onkin tulossa paljon porukkaa. Grillijuhliin on nyt jo vuoden pari kuulunut meikäläisen valmistama turbo-tsatsiki. Tsatsikin ohje löytyy karvanaamajougurtin kannesta. Tosin meikäläiselle se karvanaamaäijän kuva on ohjenuorana: tsatsikin pitää maistua siltä, että sitä syödessä voisi kuvitella näkevänsä vastaavanlaisia ilmeitä. Ajatus on tehdä tiukkaa, voimakasta ja tiivistä, ei valuvaa tsatsikia. Tsatsiki toimii myös sinapin rinnalla, eli siihen voi dunkata grillikyrsänsä. Ja tietysti Macgyver Nevalainen (nimi muutettu) voi taas särpiä pöntöstä jämiä lusikalla.

Ohjeeni on hieman erilainen kuin karvanaaman kyljessä. Tarvitaan pänikkä karvanaamajogurttia. Osa jukurtista taltioidaan muuta käyttöä varten, jolloin pöntössä on tilaa muille raaka-aineille. Sen lisäksi tarvitaan n. 1,5 kiloa kurkkua, 6-8 valkosipulin kynttä, sitruunaa ja ehkä valkoviinietikkaa, suolaa maun mukaan, kourallinen rouhittua mustaapippuria, tilliä ja ehkä 0,5-1 dl oliiviöljyä.

Raastan kaikki 1,5 kg kurkkua hienoksi, eli en raastimen karkealla osalla. Raasteen valutan siivilän läpi, mutta meikäläisen versiossahan pelkkä valutus ei riitä, vaan kurkusta pitää puristaa suurin osa nesteestä pois. Jäljelle jää noin 3-4 kourallista kosteita ruohotuppoja muistuttavaa raastetta. Nestettä tulee yli puoli litraa, ja sen voi käyttää moneen muuhun juttuun, josta myöhemmin. Valkosipuli myös raastetaan, minun keittiössäni valkosipulinpuristin on pannassa.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään vauhdikkaasti ja huolella, pistetään takaisin karvanaamapänikkään ja annetaan muhia päivä pari. Valkosibaleen ja happoisuuden pystyy oikeastaan toteamaan vasta maustumisen jälkeen, ainakin jos on minun kaltaiseni harrastelija.

Tuloksena on voimakasta, maukasta, tiivistä tsatsikia, joka paljastaa, että kurkkukin voi olla intensiivinen mutta tasapainoinen maku.

Eilinen tsatsikioperaationi johti kahteen muuhun operaatioon. Ensinnäkin tein erittäin ruokaisia täysjyvägrahamsämpylöitä kurkun liemestä. Sen lisäksi pistin uuden satsin yogurttia tulemaan, jokurttiguruni kehoituksesta joukossa kuohukermaa. Tänään aamulla pikajäähdytin sen, ja maistoin pintakerrosta. Luonnollisesti kerma oli noussut, joten melkoisen rasvaisen tiukkaa jöhkyrttiä sain maistella. Pitää vielä sekoitella, kunhan annan satsin "rauhoittua" jääkaapissa.

Yksi perustason ongelma meillä tällä hetkellä on: miten saada kaikki tavara mahtumaan jääkaappiin?

Jogurttiseikkailut

Aina silloin tällöin minut täyttää jukurtintekovimma. Aika usein yogurttini epäonnistuu, ainakin osa joukurttisatsista jää jugurtoitumatta. Minua on pitkään häirinnyt se, että maustamaton jöhörtti on "erikoistuote", eli kalliimpaa kuin maustettu juku. Itse tehty maksaa alle puolet kaupan tavaran hinnasta.

Ohjeethan ovat hyvin yksinkertaiset: pitää kiehauttaa täysmaitoa niin, että maitoproteiineista tulee työstettäviä ja ikävät kanttifrantit ja röpöläiset kuolevat. Maidon annetaan jäähtyä noin 40 asteeseen ja sekaan sekoitetaan juuri, eli pieni määrä jugurttia, aina ruokalusikallisesta puoleen desiin per litra. Annetaan seistä (mielellään lämpimässä paikassa) 8-12 tuntia, minkä jälkeen jäähdytetään.

Olen huomannut pari asiaa matkan varrella. Ensinnäkin toisinaan jougurtti alkaa tiheytyä kunnolla vasta jääkaapissa. Toiseksi aika usein koostumus on venyvää, vähän viilimäistä. Kolmanneksi, jusmugurtin juhmurugurtoitumiseen selkeästikin tarvitaan sitä lämpöä. Itse pidin päivällä seosta lämpimänä lämpimässä vesihauteessa ja yön yli pyyhkeeseen kiedottuna.

Eilen aamulla huomasin, että uusin kokeiluni ei ollut muuttunut jököötiksi. Tällä kertaa en suostunut luovuttamaan. Maito-jukuruttiseos sai lepäillä jääkaapissa sillä aikaa kun kävin töissä. Palattuani kotiin lämmitin jukrutinalun uudemman kerran ja sekoitin uutta juurta, kiedoin pyyhkeeseen ja lämmittelin sitä vähän pitkin päivää. Ja aamulla satsi olikin jöykyrtöitynyt!

Kalevalaiseen sovinistiseen tapaan kaiketi kuuluisi, että yoghurtti valmistuu parhaiten naisen käsissä. Niinhän se on monen muunkin lämpimästi elävän jutun, kuten oluen valmistuksen laita. Ei se syyttä ole oluen jumalatar Olviina (vitsi vitsinä, Osmotar). Perusraaka-aineethan (ohra, humala) tulevat Osmon pellosta, mutta vähänpä niistä on iloa ilman Osmotarta. Oluen synty (Kalevalan 1849 painoksen kahdeskymmenes runo) on hykerryttävää luettavaa ja varsin hauskaa, kun lukee rivien välistä.

Täällä pohjoisessa vaan on kohtalaisen viileää, ja siksipä kai täällä on syötykin viiliä. Siitä vaan Mansikkipuusta pesemättömään viiliänpäriin lämmintä maitoa suoraan vastakasvaneesta maitopurkista, niin jo alkaa kuhina käydä. Turkissa ja Kreikassa peruslämpötila varsinkin kesällä on varsin riittävä jongurtin valmistumiseen, eikä tarvitse kikkailla.

Seuraava kokeiluni lienee kuitenkin paluu patonkien ihmeelliseen maailmaan. Muutama vuosi sitten patonkiloita väänsinkin, mutta lopputulos ei ollut tyydyttävä. Uskoisin kuitenkin, että perustaitoni ovat kehittyneet, joten patongatongien valmistamista voi kokeilla uudemman kerran.Pitkän kaavan kautta ajattelin kokeilla "perinteisellä" menetelmällä, joka löytyy hienosta "baking banter" -blogista (joka on myös amerikkalaisen jauhomerkin product placementtia, ähy):

http://blog.kingarthurflour.com/2008/05/02/baguettes-do-try-this-at-home/

Vielä lopuksi yksi jökötin maustamisehdotus. (serves 1)

Ainekset:
Annos maustamatonta (lohkeavaa) jogurttia, itse tykkään Karvanaamasta
puolikas mandariinia lohkot eroteltuina ja pilkottuna 2-3 osaan
1/3 banaani viipaloituna n. 0,5-1 cm "kolikoiksi"
tuoreita sitruunabasilikan lehtiä, karkeasti revittynä tai leikattuna
kanelia
(vaaleaa siirappia tai sokeria, jos kaipaa makeutta)

Sekoita hedelmiä ja mausteita hieman jugurtin sisään. Pari kolme kiepausta isolla lusikalla pitäisi riittää. Siirappia voi loruttaa hitusen annoksen päälle, ei tarvitse sekoittaa.

Ajatus on siinä, että ainekset ovat yhdessä mutta erillään, ja niiden omat puhtaat, pirteät ominaismaut tulevat myös erillisinä esiin ja näyttävätkin hauskoilta, värikkäiltä ja tuoreilta. Huonommin "lohkeavasta" jugurtista tulee pakostakin tasaisempi seos, hyvää se silti on.