Freelance-kääntäjän elämästä

Alun perin piti kirjoittaa vuoden aikana lukemistani dekkareista, mutta päätin sitten kuitenkin kirjoittaa joitakin näkemyksiäni suhtalaisen tuoreen free-kääntäjän elämästä.

Ensinnäkin, käännösopiskelijalle koulunpenkiltä työmaailmaan siirtyminen ei ole se kaikista helpoin askel. Opinnot muun muassa venyvät helposti. Ainakin minun aikanani ulkomaan kieliharjoittelu oli usein pakollinen osa koulutusohjelmia. Useimmissa tapauksissa kieliharjoittelu tarkoitti puolen vuoden tai vuoden vaihto-opiskelua. Periaatteessahan vaihtoajan ei pitäisi pidentää opintoja, mutta aika usein opiskelija putoaa osin koulutusohjelman kärryiltä, eli käynnissä olevan lukuvuoden toisella puoliskolla ei välttämättä tarjotakaan opiskelijan tarvitsemia kursseja. Itse odottelin kurssien järjestämistä varsin pitkään vain huomatakseni, ettei niitä enää järjestetäkään.

Odotellessani kursseja tein keikkaa Olavinlinnassa. Lopulta oli vaarana, että opinnot jäävät ja linna valtaa melko lailla pysyvän paikan elämästä. Kun viimein sain gradun valmiiksi, jouduin odottelemaan puolisen vuotta, että saan paperit pihalle. Kesällähän ei yliopiston kansliassa juuri elämää ole. Vasta kun sain gradun kouraani, pystyin aloittamaan täysipainoisen työnhaun. Työnhaku kesti monta kuukautta, eli kaiken maailman odottelua oli ehtinyt kertyä jo melko pitkä pätkä. Freelance-suhteeni alkoi marraskuussa ja sain odotella ensimmäisiä kunnon töitä tammikuuhun. Kaiken odottelun perusteella tiedän varsin hyvin, miltä työttömästä tuntuu.

Ymmärrän myös hyvin, miksi aloitteleva kääntäjä on valmis hyväksymään melkein mitkä tahansa työehdot. Työpaikkoja ei varsinaisesti ole joka puun takana ja tokihan kääntäjä haluaa päästä tekemään työtä, johon on vaikkapa sen seitsemän vuotta elämästään uhrannut.

Kirsikka oli aloittanut AV-kääntäjänä (tekee tekstityksiä televisioon) jo huomattavasti ennen kuin minä sain paikan käännösalalta. Itse käännän asiatekstejä, eli olen pääasiassa teollisuuden ja talouselämän palveluksessa. Siinä vaiheessa kun itse pääsin varsinaiseen työhön käsiksi, alkoi olla selvää, että kovinkaan tasa-arvoisesta alasta ei ole kyse. Alkuvaiheessa saatoin tehdä vaikkapa viikon töitä kuukaudesta ja tienata sillä helposti tuhat euroa. Kuun lopussa vertailimme tilejämme ja oh hoh, miten Kirsikalla saattoi olla samanmoinen tili kuin minulla, vaikka hän teki kolme kertaa enemmän töitä?

Toisinaan kuulee nurinoita siitä, kuinka käännökset ovat kalliita. Yllättävän usein nurisijat ovat vieläpä työn tilaavia talousalan ihmisiä. Pitäisi kenties muistuttaa heille, että mistä heidän omat palkkionsa usein koostuvat. Konsultin varsinainen tuntitaksa sisältää myös laskutus-, tila-, terveydenhuolto-, lomapalkkio-, työterveydenhuolto-, työväline- ja matkakuluja, plus tietysti 22,5-23,85% YEL-maksut työtulosta (uusilla yrittäjillä sentään on neljän vuoden ajan alennus YEL-maksuihin). Pelkät yhteydenotot vievät aikaa myös, ja aika usein unohdetaan, että kääntäjä käytännössä päivystää toimeksiantoja odotellessaan.

Minimipalkkioita ihmetellään myös usein. "Miten joku kehtaa laskuttaa muutamasta rivistä X euroa?" Iso osa kääntäjän työstä on lähdetekstiin tutustumista, minkä lisäksi pikkutekstien valmisteluun kuluu suhteessa huomattavasti enemmän aikaa kuin pitkien käännösten valmisteluun. Usein lyhyet käännettävät ovat myös hyvin tiivistä tekstiä, esimerkiksi yritysten kivijalkoja tai mainoksia, joissa tekstiä on vähän mutta jotka vaativat huomattavasti ajatusta. Tekstihän ei koostu pelkästään sanoista, vaan myös sitä ympäröivästä kontekstista, eli esimerkiksi kuvista. Teksti on useimmiten myös osa suurempaa kokonaisuutta, eli teksti ei saa vaikuttaa orvolta muiden asiakkaan julkaisemien tekstien joukossa.

Käänsin taannoin erääseen kauppakeskukseen liittyviä tekstejä. Eilen sain tehtäväkseni täydentää tekstejä noin viiden sanan edestä ja yllätys yllätys, minimipalkkiota ei haluttu maksaa. Töiden välissä oli ollut jo jonkin aikaa, joten jouduin tutustumaan tekstimateriaaliin uudestaan, minkä lisäksi tutkin aiempaa käännöstäni nähdäkseni, oliko kyseisiä sanoja käytetty aiemmin. Tämän lisäksi selvitin kohdekielisistä rinnakkaisteksteistä, kuinka kyseisiä sanoja käytetään kohdekielen tekstikulttuurissa. Toisin sanoen, en nyhtänyt sanoja vain päästäni.

Luettelen nyt joitakin yleisiä käännöstyöhön liittyviä tehtäviä, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi: tilausten vastaanotto ja tarkistus, laskujen laatiminen, arvonlisäveroilmoitusten tekeminen, arvonlisäveron yhteenvetoilmoitusten tekeminen ulkomaille tehtäville käännöstöille, työtilausten odottaminen (työtilauksia voi tulla tilaajan maasta riippuen myös esimerkiksi kuuden jälkeen tai sunnuntaina), työvälineiden ja työtilojen hankinta ja ylläpito, työterveyshuollon järjestäminen ja asiakashankinta.

Varsinaiseen työhön kuuluu kääntämisen lisäksi muun muassa työhön liittyvän sisällön vastaanotto ja tarvittaessa muokkaus, johon voi liittyä tekstin poimintaa skannatuista asiakirjoista, varsinaisten käännösprojektien luominen käännössovelluksia varten, asiakasviestintä ja mahdollisten muutosten täydentäminen käynnissä olevaan projektiin, sanastojen luominen sekä laadunhallintasovellusten käyttö ja QA-raporttien laatiminen.

Luonnollisesti käännöstyöhön kuuluu myös varsinainen kääntäminen ja siihen liittyvä jatkuva tiedonhaku, eli termien etsiminen, lähdetekstin sisällön ymmärtämistä tukevan sisällön etsiminen sekä asiakkaan muun tekstiaineiston tyylianaalyysi. Uuden tekstin pitäisi olla mahdollisimman yhteneväinen asiakkaan muiden tekstien kanssa niin termeiltään kuin tyyliltäänkin. Rinnakkaisaineistoa käytetään myös tekstin tyylin luontevuuden tarkistamiseen ja mahdollisesti kielioppikysymysten ratkomiseen. Lähdetekstien sisältö ei myöskään aina pidä kutiaan, vaan se pitää tarkistaa muista lähteistä ja luonnollisesti myös asiakkaalta.

Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, eikä kääntäjän onneksi tarvitse yleensä perustella palkkioitaan. Ilmeisesti oppi ei kuitenkaan ole kaikille osapuolille mennyt perille, koska miten muuten voi olla mahdollista, että tekstitysalalla hintoja poljetaan niin järjettömän paljon? Onko reilua, että AV-kääntäjien on joko hyväksyttävä toimistojen hinnoittelu tai siirryttävä pois alalta, jolle yhteiskunta heidät on kouluttanut?

Työkalupakin päivitys

Olen ehkä maininnut aiemminkin, että työskentelen freelance-kääntäjänä. Ainakin kääntäjäkollegat ja kääntämistä opiskelleet kaverit tietävätkin, kuinka paljon tekniikkaa alalla käytetään nykyään. Ei, pelkkä Wördi ei oikein riitä.

Ehkä tärkein työkalu nykyään on verkkoselain, koska käännöstyö vaatii paljon tiedonhakua. Varsinaiseen kääntämiseen tarvitaan kuitenkin käännösmuistiohjelmaa. Käännösmuistin idea on siinä, että ohjelma "muistaa" lähdetekstin lauseen tai muun tekstinpätkän ja sitä vastaavan kohdekielisen käännöksen. Näin toistuvia lauseita ei tarvitse näpytellä samassa tekstissä uudestaan, ja jos jossain käännöksessä myöhemmin tulee sama lause tai lausetta huomattavasti muistuttava teksinpätkä, vastine on valmiina muistissa. Lisäksi muistin sisältöä voi hyödyntää esimerkiksi termien etsimiseen.

Alan standardina ovat pitkään olleet SDL:n käännöstuotteet. Viime vuosina vahvaksi kilpailijaksi on noussut Kilgray Translationsin MemoQ. Hyvä näin, sillä SDL:n tuotteet eivät ole varsinaisesti kehittyneet kovinkaan vauhdikkaasti. Edelleen ehkä yleisimmin käytetty SDL:n käännösohjelma, TagEditor, on raskas ja työläs käyttää, eikä salli numeroiden muokkaamista, jos ne ovat jääneet ohjelman määrittämän käännettävän sisällön ulkopuolelle.

Vuonna 2009 SDL vastasi MemoQ:n haasteeseen julkaisemalla uuden Trados-version, joka on käyttöliittymältään aiempaa näppärämpi, mutta ohjelma on halvatun hidas ja raskas. MemoQ on nopea, näppärä ja tehokas, ja käännösmuistitoiminto on "älykkäämpi", se muistaa kokonaisia tekstejä yksittäisten lauseiden sijaan. Olin harkinnut MemoQin hankkimista pitkään, ja hankinkin sen viime kuussa 45 prosentin alennuksella.

Freelancerina toimimisen yksi ikävimmistä puolista on se, että joutuu päivystämään sähköpostin ääressä. Päiväkausien odottelun jälkeen tuntuu turhauttavalta, kun perjantaina lähtee hyvissä ajoin viikonlopun viettoon ja huomaa, että töitä on mennyt sivu suun pelkästään siksi, että on istunut puolitoista tuntia bussissa. Vihdoinkin tein asialle jotain ja hankin uuden Nokia-kännykän.

Olen pitkään vastustanut älykännyköitä, koska loppujen lopuksi en ole uskonut niiden erityisesti helpottavan jokapäiväistä elämääni. Itse asiassa en pitäisi edes koko kännykkää, jos työ ei sitä vaatisi. Näin ollen etsin itselleni yksinkertaisimman ja halvimman 3G-kännykän, jonka vain nopealla haulla löytyi, ja se oli Nokia C2-01. Alin hinta oli alun perin 65 euroa, mutta sitten tajusin, että Elisa Shopitissa on järjetön 58 euron tarjous. Tepastelin tuohon naapurin ostoshelvettiin, ja hintalapussa luki että 69 euroa - huijaustako? No, myymälässä oli kannettava asiakaskäyttöön ja kävinkin avaamassa tarjoussivun. Huvittavaa sinällään, että kannettava oli kytketty myymälän isoon laajakuvanäyttöön, joten saatoin osoittaa virheellisen hintatiedon. Tein varauksen ja lupasivat antaa puhelimen 58 euron hintaan.

Myyköhän Elisa varastoaan trendikkään, kosketusnäytöllä varustetun mutta muuten melko samanoloisen C2-02:n tieltä?

Yksinkertaisista puhelin/dataliittymistä TeleFinland tarjosi parhaan vaihtoehdon. Tuntui, että monessa paikassa dataliittymä ja puhelinliittymä pitäisi hankkia erikseen. TeleFinlandilla on myös meneillään alennus, jolla sain liittymän viiden euron kuukausihintaan 24 kuukaudeksi normaalin kympin sijaan.

Kunhan saan kännykän kouraani, sähköposti kulkee mukanani ja voin tarvittaessa vetää kannettavan esiin ja liittää sen 3G-verkkoon kännykän bluetoothin välityksellä, eikä tarvitse ensi vuonna Hartolan markkinoilla kiroilla. Se on sitä nykyaikaa, hyvässä ja pahassa.

Monimutkaisuuksittakohan voittoon?

Jos joku ei sitä vielä tiedä, olen ammatiltani kääntäjä. Turha muuten tulla nillittämään huonosta kielenkäytöstä blogissani, koska teen tätä huvikseni, enkä jää hinkkaamaan niistä julkaisukelpoista tuotetta.

Usein kääntäessäni kiroilen hiljaa itsekseni suomen monimutkaisuutta. En missään nimessä ihmettele, että kielellä on taipumus kehittyä synteettisestä analyyttiseen muotoon. Ihmiset haluavat päästä eroon kaiken maailman hankalalista etuliitteistä ja päätteistä.

Synteettisestä kielestä analyyttiseen käännettäessä tulokset saattavat toisinaan olla varsin erikoislaatuisia. Esimerkiksi germaanisten kielten fraasi "kurz und gut" (saksan versio) "kort och gott" (ruotsin versio) on selkeästi tuottanut fraasin ensimmäisille kääntäjille ongelmia. Suomeen vakiintuneen vastineen rakenne on kaikkea muuta kuin mitä tavoitellaan, asiaa ei missään nimessä ilmaista "lyhyesti ja ytimekkäästi". Vähän sama vika on sanan "simple" (englanti) tai "enkel" (ruotsi) kääntämisessä – mistä lienee johtuvan, että puheeseen lipsahtaa "simppeli" "yksinkertaisen" sijaan?

Suomen monimutkaisuus tarkoittaa kuitenkin aivan yhtä lailla monipuolistuutta. Kääntäjän ei onneksi tarvitse, ja usein kannattaa peräti välttää sanojen kääntämistä pintapuolisesti toisiaan vastaavilla sanoilla, "suorilla käännöksillä". "Enkelt och tryggt handling på nätet" voi hyvin tarkoittaa "helppoa ja varmaa asiointia verkkokaupassa" monimutkaisesti ilmaistun "ostosten tekemisen verkossa yksinkertaisesti ja turvallisesti" sijaan. Asiayhteys hallitsee kääntämistä aina. Täysin analyyttiseen kieleen en ole sitä paitsi koskaan törmännyt.

Itselleni tuottaa toisinaan ongelmia hahmottaa ruotsin yhdyssanoja, koska sanan sisällä on usein paikkaa vaihtavia liitteitä sekoittamassa soppaa, esimerkiksi verbien nominijohdoksissa. Monissa tapauksissa asia ei ole ongelma, en esimerkiksi ole koskaan varsinaisesti purkanut sanoja "sammansättning" ja "omedelbart", vaan oppinut niiden merkityksen kokonaisuutena. Onneksi sanat kääntyvät useimmissa konteksteissa varsin juohevasti, "koostumus", "rakenne" ja "seos" ovat jo lyhyempiä kuin "sammansättning". "Oitis" on jo varsin jämpti "omedelbartiin" verrattuna.

Jokaisessa työssä on omat haasteensa. Haasteet kuitenkin rikastuttavat elämää, en missään nimessä voi väittää työni olevan yksitoikkoista ja tylsää. Lisäksi jos kääntäminen alkaa turhauttaa, voi aina syödä banaanin.