Ruisleivät ja sähköuunit

Ihmiset aina valittavat, kuinka sähköuuniin ei mahdu kuin yksi ruisleipä. Mikä ongelma se muka on?



'nuff said.

Tietokoneilua: Asus U31SD-RX065V

Vanhan kannettavani virtajohto hajosi uudenvuoden aatonaaattona, vajaa viikko sitten kesken käännösprojektin. Naapurin setä oli perjantaiyönä jatkanut "voi ****lauta" -voivotteluaan puoli kahdeksaan asti, joten olin jo valmiiksi aikataulusta jäljessä. Onneksi Kirsikan EEEboxin johdosta saatiin riittävästi virtaa, että saatoin jatkaa kääntämistä, vaikka kulutinkin pari tuntia varmuuskopioiden tekemiseen. En näet tiennyt, voinko jatkaa samalla koneella työskentelyä lähitulevaisuudessa.

Onneksi olin suunnitellut vaihtavani konetta vuoden alussa, ja bongannut alustavasti toimivan koneen. Vanha kone kun kärsii hieman Alzheimeristä ja astmasta. Tuossa 300 metrin päässä on Gigantti, mutta siellä ei myydä Asus-koneita. Polkaisin sitten Renkomäkeen about neljän kilometrin päähän Kärkkäiselle, josta ostin uuden koneen. Laturi jopa kävi vanhaan koneeseen, joten tein projektin loppuun vanhalla koneella.

Olin nimittäin bongannut uuden masiinan hintavertailusta Kärkkäisen verkkokaupasta. Se oli yksi näistä tavallista miniläppäriä hieman suuremmista laitteista, olisikohan ollut ASUS U31SD-DH31 13,3-tuumaisella näytöllä, hintaa 599 euroa. Kärkkäisen myymälässä oli myynnissä lähs täsmälleen sama kone: Asus U31SD-RX065V, 637 euroa, alennettu hinta 599. Sisuskalujen ainoa ero on ilmeisesti prosesori: halvemmassa mallissa on Intelin i3 2330M, kalliimmassa i3 2310M. Huonompi kone on kalliimpi? Ilmeisesti siksi, että tässä on hienot metallikuoret.

Ajatuksenani oli hankkia hiljainen laite, joka on kevyt kuljettaa mukana, jos sattuu lähtemään vaikkapa kiertämään Eurooppaa (1,9 kg akun kanssa, alle 2,5 senttiä paksu), ja joka soveltuu hyvin työskentelyyn makuuasennosta. Jos en voi tehdä töitä makuuasennossa, en pysty työskentelemään silloin kun iskias sattuu vaivaamaan. Aiempi kannettavani on sen verran raskas, että kahdeksan tunnin työrupeamissa polvet alkavat rasittua. Aion käyttää konetta kuitenkin pääasiassa keskusyksikkönä, eli olen tilannut laitetta varten erillisen 24 tuuman näytön, ja näppäimistökin on valmiina.

Minikannettavien ja tavallisten kannettavien tehoerotkin ovat nykyään varsin pieniä. Ainakin Intelin i3- sekä i5-sarjan prosessoreita käytetään molemmissa. Toisaalta varsinaiset minikannettavat alkavat olla poissa muodista, immeiset väkertävät mieluummin tableteilla.

Jälkikäteen olen hieman tutkaillut laitteen etuja ja haittapuolia. Hinnan voisi käsittää haittapuoleksi: about 100 euroa halvemmalla olisi saanut samantapaisen, erimerkkisen ja isomman kannettavan. Toisaalta koko on tärkeä ominaisuus, ja tämä laite on juuri passeli, näppäimistökään ei ole liian kapea. Pöytäkoneiden hinnat näyttävät tällä hetkellä myös olevan korkeampia, eli 600 euron hintaluokassa on aika sama, ostaako kannettavan tietokoneen vai pöytäkoneen keskusyksikön.

Suurin ongelma on se, että tässä koneessa ei ole DVD-asemaa. Asemalle ei toisaalta edes ole kovin paljoa käyttöä, DVD:t katsellaan Kirsikan EEEboxilla 22 tuuman näytöltä. Jos olisin päässyt alustavaa tutkimusta pidemmälle, olisin ehkä kuitenkin katsonut myös muita vaihtoehtoja. Todennäköisesti olisin kuitenkin päätynyt tähän miniläppäriin.

Liitäntöjen sijoittelu on ehkä käsittämättömin ratkaisu koko laitteessa. Akku on sijoitettu koneen taakse sinne, mihin monissa koneissa on sijoitettu ulkoisen näytön ja virtajohdon liitännät. Tässä koneessa on kaksi USB-liitäntää, HDMI- ja VGA-liitännät sekä verkon liitäntä kaikki koneen oikeassa laidassa. Eli sillä puolella, millä yleensä työskennellään hiirellä. USB:t on sijoitettu vieläpä näppäimistön alalaidan kohdalle. Onneksi toisella puolella on myös yksi USB-liitäntä, joten voin tunkaista siihen halvan USB-hubin. Liikkuvassa käytössä olisin kuitenkin tyytyväinen, jos voisin kytkeä sekä hiiren että muistitikun niin, että hiiren tiellä ei sojota jokin dildoke.

Mainittakoon nyt vielä heikkoutena se, että laitteessa on Bluetooth mutta ei 3G- tai 4G-modeemia. Kaapissani on kuitenkin yksi mokkula täsyin käyttämättömänä.

Asennustyötähän uuteen koneeseen liittyy aina kohtalaisen paljon. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että suurin osa Windowsin turhista palveluista oli jo otettu pois käytöstä, jouduin poistamaan lähinnä teemat käytöstä. Kaiken maailman "oletko nyt ihan varma, että haluat muuttaa asiaa?" -kyselyt tietysti piti poistaa erikseen. Sivuhuomautuksena vielä se, että Firefox ei suostunut asentumaan ennen kuin otin "ohjelma saattaa syödä jääkaapistasi makkarat! Oletko nyt aivan sataprosenttisen varma, että sovellus ei ole naapurin Ernesti?" -toiminnon taas käyttöön.

Asusin koneet ovat myös aina täynnä kaiken maailman ylimääräisiä vetkuta verkkokameralla -turhakesovelluksia, joita poistelin reippaasti, samoin Flash-pelien demoja, ylimääräisiä PDF-lukijoita, DVD-poltto-ohjelman (f*** you, Asus!) jne.

Päivityksiä saikin sitten tehdä useiden tuntien ja satojen megabittien edestä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen uuteen koneeseen. Se on äärimmäisen hiljainen, vaikuttaa tehokkaalta, ja sekä Office että Trados asentuivat mukisematta, eikä kone ole ainakaan vielä räjähtänyt.

Monimutkaisuuksittakohan voittoon?

Jos joku ei sitä vielä tiedä, olen ammatiltani kääntäjä. Turha muuten tulla nillittämään huonosta kielenkäytöstä blogissani, koska teen tätä huvikseni, enkä jää hinkkaamaan niistä julkaisukelpoista tuotetta.

Usein kääntäessäni kiroilen hiljaa itsekseni suomen monimutkaisuutta. En missään nimessä ihmettele, että kielellä on taipumus kehittyä synteettisestä analyyttiseen muotoon. Ihmiset haluavat päästä eroon kaiken maailman hankalalista etuliitteistä ja päätteistä.

Synteettisestä kielestä analyyttiseen käännettäessä tulokset saattavat toisinaan olla varsin erikoislaatuisia. Esimerkiksi germaanisten kielten fraasi "kurz und gut" (saksan versio) "kort och gott" (ruotsin versio) on selkeästi tuottanut fraasin ensimmäisille kääntäjille ongelmia. Suomeen vakiintuneen vastineen rakenne on kaikkea muuta kuin mitä tavoitellaan, asiaa ei missään nimessä ilmaista "lyhyesti ja ytimekkäästi". Vähän sama vika on sanan "simple" (englanti) tai "enkel" (ruotsi) kääntämisessä – mistä lienee johtuvan, että puheeseen lipsahtaa "simppeli" "yksinkertaisen" sijaan?

Suomen monimutkaisuus tarkoittaa kuitenkin aivan yhtä lailla monipuolistuutta. Kääntäjän ei onneksi tarvitse, ja usein kannattaa peräti välttää sanojen kääntämistä pintapuolisesti toisiaan vastaavilla sanoilla, "suorilla käännöksillä". "Enkelt och tryggt handling på nätet" voi hyvin tarkoittaa "helppoa ja varmaa asiointia verkkokaupassa" monimutkaisesti ilmaistun "ostosten tekemisen verkossa yksinkertaisesti ja turvallisesti" sijaan. Asiayhteys hallitsee kääntämistä aina. Täysin analyyttiseen kieleen en ole sitä paitsi koskaan törmännyt.

Itselleni tuottaa toisinaan ongelmia hahmottaa ruotsin yhdyssanoja, koska sanan sisällä on usein paikkaa vaihtavia liitteitä sekoittamassa soppaa, esimerkiksi verbien nominijohdoksissa. Monissa tapauksissa asia ei ole ongelma, en esimerkiksi ole koskaan varsinaisesti purkanut sanoja "sammansättning" ja "omedelbart", vaan oppinut niiden merkityksen kokonaisuutena. Onneksi sanat kääntyvät useimmissa konteksteissa varsin juohevasti, "koostumus", "rakenne" ja "seos" ovat jo lyhyempiä kuin "sammansättning". "Oitis" on jo varsin jämpti "omedelbartiin" verrattuna.

Jokaisessa työssä on omat haasteensa. Haasteet kuitenkin rikastuttavat elämää, en missään nimessä voi väittää työni olevan yksitoikkoista ja tylsää. Lisäksi jos kääntäminen alkaa turhauttaa, voi aina syödä banaanin.

Uusivuosi!

Mitä tehdä kinkunjämillä? Kinkkupiirakkaa!

Pakkasessa on hyvä satsi kinkkupiirakkaa. Korvasin osan kinkkupiirakan pohjan voista jogurtilla, täytteessä jykrytti toimii myös yhtä hyvin kuin viili tai kerma. Uskoni kananmunaan on heikentynyt huomattavasti viimeisen vuoden aikana, mutta on sillä edelleen käyttönsä, esimerkiksi kinkkupiirakan täytteessä.

Nyt liedellä kiehuu hernekeitto, hapanleipä pitäisi vielä leipoa ja paistaa. Arkisapuskat ovat tässä taloudessa usein niitä todellisia "oman sakin" juhlaruokia. Siinä missä monessa taloudessa laitetaan jotain spesiaalia, meillä herkutellaan erityisesti uunimakkaralla tai jauhelihamakaronilaatikolla. Kaipa ne ovat sellaista lohdutusruokaa tai muuten vain soul foodia.

Olipahan tyhjänpäiväinen päivitys. Ehkä olisi pitänyt lähteä Savonlinnaan, eikä lupautua tekemään töitä uutenavuotena.

Letut on hyvejä

Moni varmasti on samaa mieltä kanssani siitä, että letut ovat mitä maukkain keksintö. Ostin taannoin Lahden Maustemestasta kikhernejauhoa mantelikeksejä varten. Keksit olivat OK, mutta ensi kerralla pienennän kikhernejauhon osuutta huomattavasti. Tänään käytin kikhernejauhoja lettuihin, vähän intialaisten chila/cheela/chilla/whateva-lettujen tyyliin.

Taikinaan tuli about 2 desiä maitoa, 2 desiä vettä, 3,5 desiä vehnäjauhoja ja 1 desi kikhernejauhoa ja jonkin verran juustokuminaa. Toisin sanoen tein aika paksun taikinan, osin siksi, etten käyttänyt kananmunaa. Saattoi olla turha varotoimenpide, koska kikherneitä käytetään konanmurvikkeina. Taikinasta tuli neljä isoa, about puolen sentin paksuista lätykkää. Paistelin vielä mählämihenkisen kasvis-herkkusienitäytteen. Vähän juustoa ja kotikutoista jugurttia väliin.

Herkullista tavaraa, sanoisin. Kikhernejauhoja voisi laittaa vähän isomman osuuden, ainakin jos tekee yhtä voimakkaanmakuisen täytteen kuin minä. Kovin paljoa rasvaa ne eivät vaadi non-stick-pannulla, itse käytin turhan paljon oliiviöljyä. Itse asiassa kaunein lätty tuli ilman mitään rasvaa. Valmistusaika oli about 1/2 tuntia täyte mukaanlukien, plus about 5 minuuttia taikinan väsäämiseen. Isohko annos kahdelle. Suosittelen kokeilemaan, letut ovat erinomainen vaihtoehto tortilloille. Kannattaa kuitenkin huomata, että kikherneet ovat "huonosti sulavia" samaan tapaan kuin pavut, herneet ja chili, eli saattavat aiheuttaa "turvotusta". Parempi sekin kuin että ruoansulatuskanavassa liikkuu keltainen nuoli.

Tuparilahjaväkerrys

Olin viime viikonloppuna tupareissa. Kerrankin keksin jossain määrin toimivan lahjuksen, ja pääsin peräti itse väkertämään sen. Kyseisessä muutossa liikutettiin jokunen banaanilaatikko neljänteen kerrokseen. Ei, lootissa ei ollut banaaneja. Kirjoja.

Tässä valmis tuotos:



Toisesta kulmasta:



Laatikon kylkeen liimattu kuva:



Vielä laatikon päätyyn liimattu kuva:



Olen suhtalainen tyytyväinen tuotokseen. Olisi kuitenkin pitänyt suunnitella paremmin, ennen kuin aloin säheltää. Parasta olisi ollut tehdä laatikko kartonginkappaleesta. Kuvankin kasasin Paint Shop Pro 3.11:llä. Ohjelma on vuodelta 1995, eli hitusen vanhentunut. Se on kuitenkin äärimmäisen kevyt, siinä on suhtalaisen monipuoliset kuvankäsittelytoiminnot (olisin esim. voinut säätää laatikkokuvien väritasapainon, mutta laiskuus iski). Luulenpa kuitenkin, että tämäkin olisi ollut helpompi kasata esimerkiksi Gimpillä. Tapojeni orja olen.

Laatikko itsessään oli muistaakseni about 10 cm pitkä, 7,5 cm leveä ja 5 cm korkea. Yksi kirjoista on perus mietelausetauhkaa, ja kolme pienempää ovat minikokoisia dekkareita. Tulostin kuvat ja liikkaa-leimasin boksiin. Askarteluväkerryksestäni annan itselleni arvosanaksi 8 1/2.

Kivun anatomia

Mikään niin monimutkainen kokonaisuus kuin ihminen ei voi olla täydellinen. Pystyasento? Hulluutta, sehän on epävakaa kuin mikä ja sitä paitsi varsin tehoton vaikkapa juoksemista ajatellen. Lisäksi kaikista ylimmäisenä keikkuu iso, raskas mollopää.

Tuo raskas mollopää aiheuttaa suurelle osalle ihmisistä niskan jännitysongelmia. Aika yleisiä ovat myös iskiasongelmat, sekä lantion että hartioiden tienoilla. Sellainen rakennusvirhe. Iskiashermo jää puristuksiin juuriaukossa, joka siis ihmisellä on valmiiksi liiankin ahdas. Supistuneet lihakset, liiallinen, jatkuva paine jossain nikamassa tai rustossa, hankauma... Pieni turvotus aiheuttaa runsaanlaista kipua.

Itselläni iskiasvaivat syntyvät lihasjännityksen kautta. Istumatyö tai toisaalta liian ahkera liikunta rasittavat lihaksistoa, kunnes tuonne pakaran yläosaan ja alaselkään tulee kunnollinen, kivulias jumitus. Jos jumitusta ei saa avattua ajoissa, niin varsinaiset iskiaskivut alkavat.

Olisikohan ollut 2007 tai 2008, joulun aikoihin joka tapauksessa, kun iskias iski ensimmäistä kertaa. Ja iskikin kunnolla, koska se kesti kolmisen kuukautta. Pahimmillaan se oli jouluna, ja silloin opin aika paljon kivusta.

Ensinnäkin kipuun suhtautuminen on yhtä merkittävä tekijä kuin kipu itsessään. Väliaikainen kipu lamauttaa enemmän kuin pitkäaikainen kipu. Jos mitataan kipua asteikolla yhdestä kymmeneen, jo kakkosen tai kolmosen kipu on väliaikaisena niin häiritsevää, että en osaa enää keskittyä mihinkään ihmeellisempään asiaan. Kun kivun huomaa kestävän päiviä, niin sen kanssa pystyy elämään. Toisaalta jos kipu on pitkäaikaista mutta väliaikaista, siihen voi suhtautua väliaikaisena asiana. Kun kipu kuitenkin jatkuu, niin huomaakin, että onkin koko ajan odottanut, että elämä jatkuisi taas. Iskiakseen liittyy se, että paranemiseen voi jonkin verran vaikuttaa itse, esimerkiksi kevyellä liikunnalla ja lihashuollolla, mutta toisaalta pitää olla kärsivällinen eikä ärsyttää kipeää aluetta, koska silloin paraneminen hidastuu. Asiaa ei siis voi hoitaa alta pois, ja on pakotettu turhauttavaan passiivisuuteen.

Toiseksi kipua oppii kuuntelemaan ja sen oppii tunnistamaan. Vaikkapa venytellessä tietää tarkalleen, milloin kipu tulee lihaksesta ja milloin on venyttänyt vähän liian pitkälle ja ärsyttää hermoa, vaikka kivun taso ei muuttuisikaan. "Tämä kipu pahenee tästä vielä"...

Kolmanneksi lääkkeiden vaikutuksen oppii myös tunnistamaan aika tehokkaasti. Pahimpana kipukautena Kirsikalla oli myös päänsärkyä jossain vaiheessa, ja annoin sille paracetamolia. Kun sitten olimme olleet aikamme liikkeessä, niin kommentoin Kirsikalle, että "kannattaa ottaa uus lääke, koska edellisen vaikutus alkaa pikku hiljaa olla lopussa". Kymmenen minuutin kuluttua Kirsikan päänsärky olikin palannut...

Neljänneksi vaikka lähiympäristö olisikin tietoinen kivusta, niin vastaavaa kokematon ei voi täysin ymmärtää, mistä on kyse. Pahimmillaan oma kipuni oli sitä luokkaa, että kauppareissu 300 metrin päässä olevaan Valintataloon oli sietokyvyn rajoilla, pelkkä kävely nosti kivun tason yhdeksään vielä peruslaatuisen paracetamolin jälkeen (oli jouluaika, joten YTHS oli suljettu, enkä halunnut käydä akuuttipolilla hakemassa oopiumjohdannaisia). Siitä huolimatta kun aamiaistarpeita vaadittiin, niin kävin niitä hakemassa. Kivun ei kuitenkaan saa antaa olla tekosyy sille, ettei pystyisi elämään elämäänsä.

Nykyään pystyn hallitsemaan iskiastilanteita paljon tehokkaammin, koska pystyn puuttumaan alaselän lihasongelmiin suht ajoissa sopivilla venytyksillä. Harmikseni on kuitenkin todettava, että tällä hetkellä minulla on meneillään iskiaskausi. Lihasjumituksen avaaminen kesti kolme päivää, minkä jälkeen olen kärsinyt varsinaisesta iskiaskivusta. Onneksi kipu on ollut lievää, korkeimmillaan ehkä nelosen luokkaa. Osaa se kuitenkin myös turhattaa, koska paraneminen on hidasta. Yleensä on kuitenkin ollut tapana hoitaa ongelmat välittömästi pois alta.