Hyperfokaalista iloelämää

Alkaessani tutustua valokuvaamiseen tarkemmin ihmettelin, miten kuvaajat ennen vanhaan pystyivät ottamaan kuvia riittävän nopeasti taltioidakseen ohikiitävän hetken. Ennen peilikameroita etsimellä pystyi rajaamaan kuvan, mutta kohde oli tarkennettava erikseen käsipelillä. Melkein kaikissa klassikkovalokuvaajista kertovissa dokumenteissa ylistetään Leicaa, joka tunnetusti ei pitkään suostunut edes harkitsemaan peilikameroiden valmistamista. Jippona on tarkentaa kamera etukäteen joko tietylle syväterävyysalueelle tai niin sanotulle hyperfokaaliselle etäisyydelle.

Yksi laajakulmaisten objektiivien eduista on parhaassa tapauksessa ääretön syväterävyysalue. Toisin sanoen, niin sanotulle hyperfokaaliselle etäisyydelle tai kauemmaksi tarkennettuna kaikki tarkennetun etäisyyden takana olevat kohteet näkyvät terävinä. Hyperfokaalinen etäisyys on siis pienin etäisyys, jolle tarkennettuna kaikki tarkennuspisteen takana olevat kohteet näkyvät tarkkoina.

Hyperfokaaliseen etäisyyteen vaikuttaa suljinaukko. Mitä pienempi suljinaukko, sitä lähempänä ns. hyperfokaalinen etäisyys on. Vastaavasti mitä pidempi objektiivi on, sitä kauempana on myös hyperfokaalinen etäisyys. Esimerkiksi 400 mm:n polttovälillä hyperfokaalinen etäisyys voisi olla pienimmälläkin aukolla 120 metriä ja suurella useita satoja metrejä. Tällöin on järkevämpää säätää objektiivi käytännölliselle syväterävyysalueelle, vaikkapa välille 50-120 metriä, tai esimerkiksi käyttää automaattitarkennusta.

Itse kiinnostuin hyperfokaalisen etäisyyden hyödyntämisestä kun huomasin, että uudessa kamerassa näkyy käsintarkennustilassa tarkennusasteikko. E-PM1:ssä moista ei näy, joten käytännössä hyperfokaaliseen etäisyyteen on tarkennettava arvaamalla tai kikkailemalla. Vaihtoehtona on hankkia tyyris täysin käsisäätöinen objektiivi.

Laskeskelin XZ-2:lle hyperfokaalisia etäisyyksiä näytössä näkyvien tietojen perusteella eli zoomikertoimen, tarkennusasteikon ja f-luvun perusteella. Käytännössä laskin arvot zoomikertoimille 1, 1,5 ja 2 (6, 9 ja 12 mm, kinovastaavuus 28, 42 ja 56 mm) ja keskimmäiselle ja pienimmälle aukolle (f4 ja f8). Tarkennusasteikko ei ole erityisen tarkka, joten olen päätynyt yksinkertaisiin nyrkkisääntöihin tarkkojen arvojen sijaan: pienellä aukolla tarkennusetäisyydet ovat yksi, kaksi ja kolme metriä ja keskisuurella aukolla puolitoista, kolme sekä viisi ja puoli metriä. Luvut on helppo muistaa: pienimmällä aukolla esimerkiksi 1x-zoomin tarkennus on yksi, 1,5x-zoomin on kaksi ja 2x-zoomin on kolme.

EDIT: laskin hyperfokaaliset etäisyydet väärän kennokoon perusteella. Aukon f4 zoomikertoimen mukaiset arvot ovat: 1x 2; 1,5x 4+ ja 2x: 5+. Aukon f4 zoomikertoimen mukaiset arvot ovat: 1x 1; 1,5x 2+; 2x 4.

Toimiiko hyperfokaaliseen etäisyyteen tarkentaminen käytännössä? Katsotaanpa kuvia.

EDIT: kuvat eivät näkyneet aiemmin kokonaisina, joten muutin hieman jäsentelyä. Tarkastele kuvaa isompana napsauttamalla kuvaa.

Kuvassa objektiivi aivan laajakulmapäässä (6 mm, kinovastaavuus 28), käytössä on pienin aukko (f8) ja valotusta on korjattu automatiikan mittaamasta hitusen alemmas.

Samat asetukset, mutta tämäkin olisi kaivannut valotuksen pienentämistä. GIMPille töitä vain. Höysteenä muodikasta lens flarea. Perinteisesti Picasa vielä vaalentaa vähän kuvaa.

Maisemat pysyvät kuitenkin paikoillaan, entäpä liikkuvien kohteiden kuvaus? Kävin tänään markkinoilla ja kuvasin vilinätä 1,5-kertaisella zoomilla ja pienimmällä aukolla (f8). Asetusten pitäisi toimia hyvin vilkkaan tapahtuman nopeaan kuvaamiseen kirkkaana kesäpäivänä.

Vaikka automaattitarkennus ei ole käytössä, XZ-2:n valotusmittauksen voi käsittääkseni lukita tiettyyn pisteeseen. Tässä mittasin valotuksen kojun sisältä ja siirsin rajausta oikealle. Kirkkaana päivänä vasen puoli on ali- ja oikea ylivalottunut. Hankalaa. Kaikki näyttää sentään tarkalta.

Meininki on hyvä, samoin tarkkuus. Päivä näyttää koleammalta kuin onkaan, kun sinitaivas palaa valkoiseksi. Tummat vaatteet ja kirkas taivas ovat hankala yhdistelmä.

Kun ei kuvaa aurinkoon päin, niin tulos on parempi.

Fiilis oli hyvä.

Väkeä riitti. Vähän vino kuva, näitä ei jääty turhaan hiomaan.

Edellinen kuva oli neutraali, siinä väkijoukkoa tarkasteltiin ulkopuolelta. Tässä Puuhanalle on osa joukkoa.

Mikä on lopputulos? Hyperfokaalinen tarkennus tuntuu olevan toimiva vaihtoehto ainakin silloin, kun valoa on riittävästi, kohteet ovat kohtuullisen lähellä ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Itse luotan laiskuuttani aika paljon automatiikkaan, vaikka näissäkin kuvissa ehkä jokin kiinteä valotusaika tai ainakin valotuksen korjaus alaspäin olisi ehkä tehnyt eetvarttia. Jatkossa pitää kokeilla kameran eri valotusmittaustyyppejä ja katsoa, millaisia tuloksia saa aikaan.

Uusia leluja

En koskaan kiinnostunut kännyköistä ja tietokoneet taas ovat sen verran hintavia laitteita, ettei niiden jatkuva päivittäminen ole tuntunut järkevältä. Kameravempeleet taas...

Ostimme vuonna 2012 Olympuksen pikkujärkkärin, E-PM1:n osin häitämme varten. Moni asia on muuttunut sen jälkeen, eikä vähiten oma asennoitumiseni. Kirsikka naureskeli eilen tai toissapäivänä käsykennellessämme naapurustossa kamera kourassa, että ennen olisin sanonut, että halvin mahdollinen, ei mitään järkkäriä ainakaan, ja nyt olin ostanut parin sadan euron kompaktikameran järkkärin rinnalle.

Tosiaan, Kirsikan tädin "penikseksi" nimeämän kameran rinnalle saapui torstaina Olympus Stylus XZ-2. Kamera on hyvin samantapainen kuin aiempikin, mutta noudattelee jämerämpää, kulmikkaampaa muotoiluperiaatetta. Objektiivia ei saa vaihdettua ja kenno on huomattavasti pienempi, joten kiinteän objektiivin suuri aukko (f1,8-2,5) on tarpeen.

Veikkaisin, että toimintakyvyltään kamera vastaa alkuperäisellä kittiobjektiivilla varustettua E-PM-1:tä tai 2:ta, joskin telepäässä on hieman enemmän pituutta ja kamerassa on sisäänrakennettu harmaasuodin. Muuten joustoa säädöissä ei ehkä ole aivan niin paljoa. Olympus-kameroiden käyttöliittymää on selkeästi hiottu: näyttö on vanhempaa kameraa parempi, minkä lisäksi ohjelmoitavia painikkeita on kaksi plus videokuvauspainike, minkä lisäksi painikkeiden ohjelmointimahdollisuudet ovat joustavammat.

Miinusta kamera saa huonosta, helposti irtoavasta linssinsuojuksesta. Kameraan on ollut jo edellisestä versiosta asti saatavana lisävarusteena aukeava linssinsuojus, eli huono linssinsuojus lienee kyyninen markkinointiveto. Toinen miinus tulee aggressiivisesta kohinansuodatuksesta, jonka saa onneksi pois päältä.

Kamera toiminee hyvin talouden kakkoskamerana, nyt molemmilla on mahdollisuus kuvata vapaasti. Lisäksi reissussa toinen voi hyvin ottaa laajakulmakuvia siinä missä toinen käyttelee telezoomia.

Vanhempaan kameraan on tähän asti ostettu kaksi uutta objektiivia: viime vuonna Sigma (30 mm ja f2,8, kinovastaavuus 60 mm, hinta about 100 euroa) ja Panasonicin 45-200 mm telezoom (hinta about 300 euroa, f4-5,6 ja kinovastaavuus 90-400 mm). Olen oppinut arvostamaan E-PM1:n omaa kittiobjektiivia (14-42, f3,5-5,6, kinovastaavuus 28-96), se on hyvä yleisobjektiivi. Panasonicin kulkiessa kameralaukussa mukana polttoväliskaalaa on riittämiin ja varsinkin objektiivin sisäinen kuvanvakaaja tuntuu toimivan erinomaisesti. Sigma taas toimii hienosti hämärässä ja sisätiloissa. Objektiivilähentää riittävästi esimerkiksi juhlissa suljinnopeudesta tinkimättä, eikä kuitenkaan ole liian pitkä tilannekuvien ottamiseen. Objektiivin bokeh on myös oikein kaunis ja sumentuneessakin taustassa tuntuu olevan hieno kontrasti. Viime vuonna käytin Sigmaa runsaasti myös yleisobjektiivina, turisteillessa sillä ainakin sai hienoja kuvia.

Näillä mennään taas vähän aikaa, tosin Kirsikka olisi kiinnostunut makro-objektiivista ja sähköinen etsin olisi kätevä, sopisi kumpaankin kameraan ja jalustakaan ei olisi pahitteeksi ja...

Lopuksi vielä pari uudella kameralla otettua kuvaa. Katso kuvan suurempaa versiota napsauttamalla kuvaa.



Laajakuvapäällä. Kohinansuodatus matalassa asennossa, silti neulaset sulautuvat pötköiksi.



Telepäällä, edelleen kohinansuodatus sulauttaa puita mönteiksi. EDIT: kokeilujen perusteella sulautuminen johtuu pikemminkin siitä, että olen käyttänyt pienintä mahdollista aukkoa (f8), eli objektiivin rajoitukset tulivat tuossa vastaan. Terävimmillään kuvat vaikuttaisivat olevan suurimmalla aukolla. Harmaasuodatin auttanee jatkossa kompromissien löytämisessä.



Näpsäisy Kirsikasta auringonlaskun aikaan. Maksimizoomilla ja suurimmalla aukolla tausta sumenee kohtalaisesti. Ajovalojen perusteella bokeh on aika kiva.



Pitkän valotuksen testausta. Laajakulma, f5,6 (f8 on maksimi), valotusaika 1/5 sekuntia.



Sama kuva, mutta käytössä harmaasuodatin ja valotusaika, f5, 1,3 sekuntia. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tärähtäneempi kuva olisi, jos kamerassa ei olisi kuvanvakautinta.


Edit:

Kamera on nyt ollut melko kovassa käytössä hankkimisen jälkeen ja on ylittänyt kaikki odotukset. Kennon koko saattaa olla 1/5 vanhan kameran kennon koosta, mutta optiikka on huipputasoa ja laite pärjää niin valoisassa kuin pimeässä hämmästyttävän hyvin. Kamera on helposti ovh:nsa arvoinen, joten ei harmita yhtään, että "törsäsin" rahaa.