Taasko kameralaukku?

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet melkoista myllerrystä, suurimpana mullistuksena varmasti lapsen syntymä. Monet ennen kovin tärkeät asiat ovat jääneet hieman taka-alalle, kuten valokuvaus ja nahkatyöt. Toisaalta kuvaus on ollut tasapainottava tekijä uuteen arkeen sopeutumisessa, tosin ehkä enemmän aiheesta lukemisen kuin varsinaisen kuvaamisen muodossa.

Viimeisen vajaan vuoden aikana myös kuvausjärjestelmäni keskeisimmät objektiivit ovat vaihtuneet. Vielä viime vuonna kuvasin eniten Sigman 30 millimetrin f2.8:lla, mutta syksyllä hankin objektiivista 19-millisen version, joka soveltuu ehkä joustavammin erilaisiin kuvaustilanteisiin. Hankin myös Panasonicin 14 mm f2.5:n, joka on osoittautunut mainioksi laajakulmaksi ja on ehkä tämän hetken suosikkiobjektiivini. Telepäätä kameralaukussa edustaa vanha käsitarkenteinen Porst 100mm f2.8, jonka polttovälin laajakulma-adapteri kaventaa 75 millimetriin. Käytössäni on siis nykytavasta poiketen "perinteinen", kiinteäpolttovälisisistä laseista koostuva, varsin kompakti paketti.

Reissaamme mummoloissa huomattavasti aiempaa enemmän, edelleen ilman autoa. Auotottoman vauvaperheen kulkemisessa on omat haasteensa, eikä pienimpänä se, että tosinaan pääränmäässä on kuljettava myös henkilöautolla. Tarvitaan siis turvakaukalo, meidän tapauksessamme Römer. Röömeri on tukeva, laadukas ja toimiva paketti, mutta myös melko raskas, isokokoinen ja hankala kanniskella. Lisäksi vauva kulkee äidin matkassa kantorepussa, joten äidin tavarat pakataan samaan reppuun kuin omanikin. Kun kannossa on reppu ja Römer, eikä kameralaukkua voi tunkea reppuun, perinteinen pläskinpuoleinen laukku alkaa olla pahasti tiellä.

Tein siis taas uuden, tällä kertaa käsilaukkukokoisen kameralaukun. Tai käsilaukun, jossa on välipalikat kameravermeille.



Olen tyytyväinen kötöstykseeni.



Kuten Feibuun tarkoitetusta pikanäpsystä näkyy, laukkuun mahtuu älyttömyyspuhelin, tele, OMD EM-5 ja kameran alla olevaan lokoseen piskuinen Panasonic 14mm f2.5. Rungossa kiinni oleva Sigma 19mm f2.8 mahtuu myös hyvin, tosin Panasonic 20mm f1.7 olisi varmaan vielä parempi ratkaisu.




Römer ja kameralaukut. Kummasti ovat vuosien saatossa pienentyneet.



Laukun väri on tasaantunut ja patinoitunut, mutta tummenee vielä. Varsinaisen laukun nahka on käsitelty oliiviöljyllä, nippelit perusnahkarasvalla. Oliiviöljyä on kuitenkin imeytynyt myös nippeleihin, joissa on tuollainen liukuvärjätty meininki.




Kanttilenkit, joihin hihna kiinnittyy, ovat vanhasta Itä-Saksan armeijan repusta, ketju ja simplex-koukku ovat Bundeswehrin ylijäämää. Soljet ovat Lahden kierrätyskeskuksesta.

Uutena tekniikkana kokeilin laatikko-ommelta, olen tähän asti tehnyt vain aivan pieniä kokeiluja. Ommeltyypin etuna on kompaktius, eli sivupalaa ei tarvitse upottaa laukun sisään. Olen tosin hieman huijannut ompeleessa, koska halusin käyttää pääkappaleessa sivupaloja ohuempaa nahkaa.

Uusia leluja

En koskaan kiinnostunut kännyköistä ja tietokoneet taas ovat sen verran hintavia laitteita, ettei niiden jatkuva päivittäminen ole tuntunut järkevältä. Kameravempeleet taas...

Ostimme vuonna 2012 Olympuksen pikkujärkkärin, E-PM1:n osin häitämme varten. Moni asia on muuttunut sen jälkeen, eikä vähiten oma asennoitumiseni. Kirsikka naureskeli eilen tai toissapäivänä käsykennellessämme naapurustossa kamera kourassa, että ennen olisin sanonut, että halvin mahdollinen, ei mitään järkkäriä ainakaan, ja nyt olin ostanut parin sadan euron kompaktikameran järkkärin rinnalle.

Tosiaan, Kirsikan tädin "penikseksi" nimeämän kameran rinnalle saapui torstaina Olympus Stylus XZ-2. Kamera on hyvin samantapainen kuin aiempikin, mutta noudattelee jämerämpää, kulmikkaampaa muotoiluperiaatetta. Objektiivia ei saa vaihdettua ja kenno on huomattavasti pienempi, joten kiinteän objektiivin suuri aukko (f1,8-2,5) on tarpeen.

Veikkaisin, että toimintakyvyltään kamera vastaa alkuperäisellä kittiobjektiivilla varustettua E-PM-1:tä tai 2:ta, joskin telepäässä on hieman enemmän pituutta ja kamerassa on sisäänrakennettu harmaasuodin. Muuten joustoa säädöissä ei ehkä ole aivan niin paljoa. Olympus-kameroiden käyttöliittymää on selkeästi hiottu: näyttö on vanhempaa kameraa parempi, minkä lisäksi ohjelmoitavia painikkeita on kaksi plus videokuvauspainike, minkä lisäksi painikkeiden ohjelmointimahdollisuudet ovat joustavammat.

Miinusta kamera saa huonosta, helposti irtoavasta linssinsuojuksesta. Kameraan on ollut jo edellisestä versiosta asti saatavana lisävarusteena aukeava linssinsuojus, eli huono linssinsuojus lienee kyyninen markkinointiveto. Toinen miinus tulee aggressiivisesta kohinansuodatuksesta, jonka saa onneksi pois päältä.

Kamera toiminee hyvin talouden kakkoskamerana, nyt molemmilla on mahdollisuus kuvata vapaasti. Lisäksi reissussa toinen voi hyvin ottaa laajakulmakuvia siinä missä toinen käyttelee telezoomia.

Vanhempaan kameraan on tähän asti ostettu kaksi uutta objektiivia: viime vuonna Sigma (30 mm ja f2,8, kinovastaavuus 60 mm, hinta about 100 euroa) ja Panasonicin 45-200 mm telezoom (hinta about 300 euroa, f4-5,6 ja kinovastaavuus 90-400 mm). Olen oppinut arvostamaan E-PM1:n omaa kittiobjektiivia (14-42, f3,5-5,6, kinovastaavuus 28-96), se on hyvä yleisobjektiivi. Panasonicin kulkiessa kameralaukussa mukana polttoväliskaalaa on riittämiin ja varsinkin objektiivin sisäinen kuvanvakaaja tuntuu toimivan erinomaisesti. Sigma taas toimii hienosti hämärässä ja sisätiloissa. Objektiivilähentää riittävästi esimerkiksi juhlissa suljinnopeudesta tinkimättä, eikä kuitenkaan ole liian pitkä tilannekuvien ottamiseen. Objektiivin bokeh on myös oikein kaunis ja sumentuneessakin taustassa tuntuu olevan hieno kontrasti. Viime vuonna käytin Sigmaa runsaasti myös yleisobjektiivina, turisteillessa sillä ainakin sai hienoja kuvia.

Näillä mennään taas vähän aikaa, tosin Kirsikka olisi kiinnostunut makro-objektiivista ja sähköinen etsin olisi kätevä, sopisi kumpaankin kameraan ja jalustakaan ei olisi pahitteeksi ja...

Lopuksi vielä pari uudella kameralla otettua kuvaa. Katso kuvan suurempaa versiota napsauttamalla kuvaa.



Laajakuvapäällä. Kohinansuodatus matalassa asennossa, silti neulaset sulautuvat pötköiksi.



Telepäällä, edelleen kohinansuodatus sulauttaa puita mönteiksi. EDIT: kokeilujen perusteella sulautuminen johtuu pikemminkin siitä, että olen käyttänyt pienintä mahdollista aukkoa (f8), eli objektiivin rajoitukset tulivat tuossa vastaan. Terävimmillään kuvat vaikuttaisivat olevan suurimmalla aukolla. Harmaasuodatin auttanee jatkossa kompromissien löytämisessä.



Näpsäisy Kirsikasta auringonlaskun aikaan. Maksimizoomilla ja suurimmalla aukolla tausta sumenee kohtalaisesti. Ajovalojen perusteella bokeh on aika kiva.



Pitkän valotuksen testausta. Laajakulma, f5,6 (f8 on maksimi), valotusaika 1/5 sekuntia.



Sama kuva, mutta käytössä harmaasuodatin ja valotusaika, f5, 1,3 sekuntia. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tärähtäneempi kuva olisi, jos kamerassa ei olisi kuvanvakautinta.


Edit:

Kamera on nyt ollut melko kovassa käytössä hankkimisen jälkeen ja on ylittänyt kaikki odotukset. Kennon koko saattaa olla 1/5 vanhan kameran kennon koosta, mutta optiikka on huipputasoa ja laite pärjää niin valoisassa kuin pimeässä hämmästyttävän hyvin. Kamera on helposti ovh:nsa arvoinen, joten ei harmita yhtään, että "törsäsin" rahaa.

Kaamerahifistelyä

Karhu varjoisilta kujilta

Ostimme viime vuoden lopussa häitä varten ikkupikkuisen järjestelmäkameran. Uuden kameran hankinnasta oli ollut puhetta jo pitkään, varsinkin kun vanha pokkarimme oli lopettanut yhteistyön pudottuaan lattialle. Lopulta kun varsinainen ostopäätös oli tehty, seurailimme pari kuukautta valikoimia. Silloin emme oikeastaan tienneet kameroista juuri mitään ja tärkein kriteeri olikin toimiva tarkennus ja joustavuus.

Nyt kun kamera on ollut käytössä päälle puoli vuotta, voin todeta, että ehkä emme olisi järkkäriä tarvinneet. Erilaisissa kompaktikameroissa alkaa olla käytännössä samat toiminnot ja suurin osa joustavuudesta ja jopa laajennettavuudesta, mitä nyt objektiivia ei voi vaihtaa. Laadukas automaattitarkennus, kuvanvakautus, aukon ja valotuksen säädöt ja kaikki muut vimpaimet on vielä voitu optimoida kameran objektiiviin. Markkinointivaltteina tunnutaan aika usein pidettävän supermegapitkiä zoomeja ja piljoonia megapikseleitä, vaikka näiden merkitys saattaa sittenkin olla aika vähäinen. Nyt jos harkinnassa olisi uusi kamera, niin olisin kahden vaiheilla: ostaako järkkäri vai ostaako kompakti. Tosin nyt olen hieman perehtynyt kameroiden toimintoihin ja ominaisuuksiin, joten kriteeritkin olisivat hieman erilaiset. Lisäksi jos harrastus jatkuu aktiivisena, niin edullisessa järkkärissä on kuitenkin tilaa kehittymiselle.

Olen kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen Olympus Pen E-PM1 -kameraamme, enkä kadu ostosta. Pulitimme laitteesta 300 euroa, joten hankkimalla kompaktikameran olisimme ehkä säästäneet jokusen kympin. Olisinko perehtynyt kuvaukseen samalla tavalla? Tuskin. Järjestelmäkamera kourassa jouduin alusta lähtien ajattelemaan, että "nyt pitää ajatella kuvaamista tosissaan", vaikka kompaktikamera tai korkeatasoinen pokkari pystyisikin samaan kuin kit-objektiivilla varustettu "Pen1s" näin Kirsikan tädin terminologiaa käyttäen.

Millainen kamera sitten itsessään on? Kuvailisin sitä ovelaksi vempeleeksi. Mitä enemmän laitteeseen tutustun, sitä ovelammalta se tuntuu. Ensinnäkin se on varsin pienikokoinen ja kevyt perinteisiin järkkäreihin verrattuna. Peilittömänä siinä ei ole etsintä, tosin kameraan on saatavilla yksi optinen etsin, joka ei siis toista sitä, mitä kameran silmä näkee ja kaksi elektronista etsintä, joista VF-2 on ilmeisesti erinomainen. Hintaakin etsimellä tosin on parin sadan euron tietämillä. Kuvaa tihrustetaan näytöltä kuin pokkarista ikään, mikä ehkä onkin kameran suurin heikkous. Varsinkin aurinkoisella säällä kuvan tarkennusta voi olla hankalaa tarkistaa näytöltä. Suunnittelussa on myös yksi erikoisuus: miksi näyttö on 16:9, jos kuvaformaatti kerran on 4:3? Jos laajakuvanäytön sijaan olisi käytetty kapeampaa näyttöä, takapaneeliin olisi voinut liittää vaikka pari ohjelmoitavaa painiketta.

Pieni koko ei tarkoita perkästään rungon pientä kokoa, vaan myös mikrokokoisia objektiiveja. Micro Four Thirds -järjestelmän objektiivien suhteellinen polttoväli saavutetaan puolet pienemmällä polttovälillä verrattuna kinofilmikameroihin. Wikipedian esimerkin mukaan useita kiloja painava 60 senttiä pitkä teleobjektiivi saadaan mahdutettua 12,6 mm pitkään ja puoli kiloa painavaan pakettiin. Miksei vaikkapa kantaisi Micro Four Thirds -kameraa ja yhtä hyvistä, nopeista Micro Four Thirds -teleobjektiiveista kakkoskamerana, jos paketti kokonaisuudessaan painaa murto-osan täysikokoisesta järkkäristä ja vastaavasta objektiivista? Veikkaisin, että MFT-objektiivien vertailu kinofilmiobjektiiveihin on myös hieman yksinkertaisempaa kuin vaikkapa APS-C-kameroiden objektiiveihin, muutoskerroinhan on 2,0 eikä esimerkiksi 1,5 tai 1,6.

Ilmeisesti hyvät MFT-laajakulmaobjektiivit ovat hieman hintavampia kuin muiden kameroiden objektiivit. Olympus itsessään on ilmeisesti taloudellisissa vaikeuksissa, joten mitenkäs on varusteiden saatavuuden laita tulevaisuudessa? MFT-kiinnitys on yksi harvoista standardeista, joille useampi valmistaja valmistaa sekä runkoja että objektiiveja, minkä lisäksi kameroihin on saatavilla runsaasti erilaisia adaptereita.

Runko tuntuu tukevalta, metalliselta ja korkealaatuiselta ja laukaisimen tuntuma on mielestäni hyvä. Pieni koko on etu, tosin alussa minulla oli hieman hankaluuksia opetella toimiva ote kamerasta ja saada operoitua vielä objektiiviakin. Painikkeita on vähän, mutta toimintojen valinta ja käyttö rulla-nelipainikeyhdistelmällä on erittäin hyvin suunniteltu. Esimerkiksi aukko, valotusaika ja valotuksen korjaus puoliautomaattitilassa voidaan säätää saman näppäimen takaa. Eri asetukset valitetaan nelinäppäimen pysty- ja vaakasuunnilla ja rullalla. Kokeneelle kuvaajalle painikkeiden puuttuminen, kahvan puute ja koko saattavat vaatia totuttelua, mutta operointi on intuitiivista, eikä painikkeita paina kuvatessa vahingossa.

Uutta kameraa hankkivalle suosittelen seuraamaan markettien mainoksia todellisen hinnan määrittelyssä. Vielä puoli vuotta sitten kilpakumppanuksina olivat olympus Pen E-PM1 ja Canon EOS 1100D, nyt Olympus on kaikonnut verkkokauppoihin. Miltei joka ikisessä mainoksessa Canoni on "alennuksessa", "sata euroa halvemmalla!" eli toisin sanoen kameran todellinen hinta on tässä vaiheessa aika lailla pysyvästi se 300 euroa. Kärkkäiseltä sitä saa aina välillä 270-280 eurolla. Varsinkin Keskon (Anttila, Shittari) bonusalennukset osaavat ärsyttää edelleen kovasti, koska bonussysteemin näennäiset alennukset koskevat pääsääntöisesti vain korteilla ketjuun sidottuja kuluttajia.