Taasko kameralaukku?

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet melkoista myllerrystä, suurimpana mullistuksena varmasti lapsen syntymä. Monet ennen kovin tärkeät asiat ovat jääneet hieman taka-alalle, kuten valokuvaus ja nahkatyöt. Toisaalta kuvaus on ollut tasapainottava tekijä uuteen arkeen sopeutumisessa, tosin ehkä enemmän aiheesta lukemisen kuin varsinaisen kuvaamisen muodossa.

Viimeisen vajaan vuoden aikana myös kuvausjärjestelmäni keskeisimmät objektiivit ovat vaihtuneet. Vielä viime vuonna kuvasin eniten Sigman 30 millimetrin f2.8:lla, mutta syksyllä hankin objektiivista 19-millisen version, joka soveltuu ehkä joustavammin erilaisiin kuvaustilanteisiin. Hankin myös Panasonicin 14 mm f2.5:n, joka on osoittautunut mainioksi laajakulmaksi ja on ehkä tämän hetken suosikkiobjektiivini. Telepäätä kameralaukussa edustaa vanha käsitarkenteinen Porst 100mm f2.8, jonka polttovälin laajakulma-adapteri kaventaa 75 millimetriin. Käytössäni on siis nykytavasta poiketen "perinteinen", kiinteäpolttovälisisistä laseista koostuva, varsin kompakti paketti.

Reissaamme mummoloissa huomattavasti aiempaa enemmän, edelleen ilman autoa. Auotottoman vauvaperheen kulkemisessa on omat haasteensa, eikä pienimpänä se, että tosinaan pääränmäässä on kuljettava myös henkilöautolla. Tarvitaan siis turvakaukalo, meidän tapauksessamme Römer. Röömeri on tukeva, laadukas ja toimiva paketti, mutta myös melko raskas, isokokoinen ja hankala kanniskella. Lisäksi vauva kulkee äidin matkassa kantorepussa, joten äidin tavarat pakataan samaan reppuun kuin omanikin. Kun kannossa on reppu ja Römer, eikä kameralaukkua voi tunkea reppuun, perinteinen pläskinpuoleinen laukku alkaa olla pahasti tiellä.

Tein siis taas uuden, tällä kertaa käsilaukkukokoisen kameralaukun. Tai käsilaukun, jossa on välipalikat kameravermeille.



Olen tyytyväinen kötöstykseeni.



Kuten Feibuun tarkoitetusta pikanäpsystä näkyy, laukkuun mahtuu älyttömyyspuhelin, tele, OMD EM-5 ja kameran alla olevaan lokoseen piskuinen Panasonic 14mm f2.5. Rungossa kiinni oleva Sigma 19mm f2.8 mahtuu myös hyvin, tosin Panasonic 20mm f1.7 olisi varmaan vielä parempi ratkaisu.




Römer ja kameralaukut. Kummasti ovat vuosien saatossa pienentyneet.



Laukun väri on tasaantunut ja patinoitunut, mutta tummenee vielä. Varsinaisen laukun nahka on käsitelty oliiviöljyllä, nippelit perusnahkarasvalla. Oliiviöljyä on kuitenkin imeytynyt myös nippeleihin, joissa on tuollainen liukuvärjätty meininki.




Kanttilenkit, joihin hihna kiinnittyy, ovat vanhasta Itä-Saksan armeijan repusta, ketju ja simplex-koukku ovat Bundeswehrin ylijäämää. Soljet ovat Lahden kierrätyskeskuksesta.

Uutena tekniikkana kokeilin laatikko-ommelta, olen tähän asti tehnyt vain aivan pieniä kokeiluja. Ommeltyypin etuna on kompaktius, eli sivupalaa ei tarvitse upottaa laukun sisään. Olen tosin hieman huijannut ompeleessa, koska halusin käyttää pääkappaleessa sivupaloja ohuempaa nahkaa.

Viimeaikojen puuhailuista

Puuhanalle ei ole päivittänyt blogiaan pitkään aikaan, vaikka onkin jonkin verran puuhaillut viime aikoina. Merkittävin puuhaprojekti oli työnimellä Milf Hunter -laukku kulkenut olkalaukku, jonka valmistin kaverille. Lopputulos oli melko onnistunut, tyyli on joiltain osin erilainen kuin aiemmissa laukuissa:

Laukku on osastoitu pituussuunnassa välikkeellä. Pääosaston päädyissä on pienet lipareet pitämässä vettä ulkopuolella. Magneettilukollisen etutaskun kyljet ovat joustavaa kromiparkittua nahkaa, pääosa samaa ruskeaa parkkinahkaa kuin mitä on tässä blogissa nähty aiemminkin. Etutaskun kuvio on hymyilevä aurinko ja kannen kuvio taas toisinto Georges Méliès'n kuu-ukosta. Laukku on kyllästetty oliiviöljyllä ja pintaan on suihkutettu kosteussuojaa. Vastaanottaja vaikutti tyytyväiseltä, vaikka epäilikin alun perin kaikenlaisia jäyniä työnimen perusteella.

Olkahihnan soljen ostin kirpparilta parinsa kanssa 10 sentin yhteishintaan. Nahka on Pelo Leatheriltä, muut osat Slöjd-Detaljerista, Brisan verkkokaupasta ja lahtelaisesta Neppinapista.

Toinen puuhaprojekti oli juhlalimppu pyhäinpäivän juhlia varten:

Leipä oli ruisjuureen leivottu, imelletty ruisvehnälimppu, muhkea sellainen. Yleensä taputtelen nämä isot tapaukset littanammiksi, mutta tällä kertaa leipä piti saada mahtumaan reppuun ja pullea muoto sopi paremmin kurpitsateemaan. Tiivis leipä sai kohota rauhassa jääkaapissa ja paistettiin vasta matkapäivänä, eikä se kohonnut juurikaan enää uunissa, joten viillot eivät ole revenneet kovinkaan paljoa.

Takki on ukin vanha vanginvartijatakki. Saatan jossain vaiheessa lyhentää takkia, vaihtaa napit ja katsoa, saisiko siihen lisättyä paksumman vuorin.

Valmis nahkalaukku

Hillittömän pakertamisen jälkeen varsinainen laukku hihnoineen on valmis. Enää pitäisi valmistaa jakokappaleet laukun sisälle.

Laukku ennen öljyämistä. Käytin siis käsittelyaineena kylmäpuristettua oliiviöljyä, jonka levitin laukun pintaan siveltimellä.

Öljytty laukku. Kuten näkyy, väri tummeni huomattavasti. Oliiviöljy ilmeisesti reagoi myös voimakkaammin auringonvaloon kuin muut nahankyllästysaineet, mikä tummentaa nahkaa lisää. Oliiviöljyllä käsitelty laukku saattaa vaatia uusintakäsittelyä aiemmin kuin jos käytössä olisi varsinainen nahanhoitoaine.

Lukkolaitteen hihnan yläosassa killistelee Horuksen silmä. Napsauta kuvaa, niin näet silmäkuvion suurempana. Iiris on olevinaan kameran sulkimen muotoinen, mikä kielii laukun käyttötarkoituksesta.

Kirsikka ja laukku. Ehkä hieman kookas meidän Pen-kameralle, taitaa toimia yleislaukkuna.

Kirkkaassa auringonvalossa laukku on tuon värinen, varjossa  hieman tummempi ja vähemmän punertava.

Sivutaskussa näkyy pari vesitahraa, jotka ovat tulleet joko jonkin muovauksen tai reunojen kiillotuksen yhteydessä. Pikkuvikoja on hyvin vaikea välttää, olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Ensimmäisessä laukkuprojektissa sain kritiikkiä siitä, että kirjat ja lompakko eivät mahdu laukkuun yhtä aikaa. Nyt kirjankuljetusongelmia tuskin tulee, sivutaskunkin mitoitin Peter Høegin opuksen Kuvitelma 20. vuosisadasta mukaan. Sivutaskutkin joustavat ja pullistuvat, eli niihin mahtuu mahdottomasti pikkusälpettä.

EDIT: Vielä pari kuvaa 99 % valmiista laukusta.

Kuvassa laukun sisusta. Nepparilla kiinnitettäviä jakajia on kaksi, joista toinen on kuvassa paikallaan. Kameran kannattimen saa myös kiinnitettyä neppareilla keskelle. Kannattimen kulmamuoto on valittu niin, että neppariliitokseen kohdistuu puristusjännitystä vetojännityksen sijaan, ajatuksena on säästää nepparin jousia. Pitää vielä viimeistellä yksi nurkka. Tein sivuista osittain umpinaiset vesisuojausta varten, tosin pienen mittavirheen takia vasemmanpuoleinen ei ole aivan selainen kuin pitäisi.

 

Laukku ja toinen jakajista. Jakajan runko on samaista nahkaa, mutta käsitelty eri aineella, vuori pellavaa. Sisäkerroksessa on vanulevyä. Huomaa myös hihnan kiinnityksessä käytetty rapukoukku.

Detaljikuva lukkohihnan horuksen silmä -teemasta. Materiaalien värit ovat tässä kuvassa lähimpänä totuutta. Jostain syystä tällä kertaa oli erittäin vaikeaa saada värejä kohdalleen.