Kameralaukku numero 3

Pikkuveikkani (no ei se kovin pieni ole) osti kameran, joten sain tekosyyn väkertää taas yhden laukun. Aiemman kokemuksen perusteella mitoitin laukun hieman aiempaa järkevämmin, joten toivon mukaan laukku toimii hyvin nimen omaan kameralaukkuna. Iso, ruskea laukkuni on toki jatkuvassa käytössä, mutta sen suurimpana etuna on se, että sinne mahtuu paljon kaikennäköistä muutakin rompetta, kuten litran vesipullo. Kaikista käytännöllisin laukku ei kuvauksen kannalta kuitenkaan ole.

Valmiit kuoret, joita ei ole vielä rasvattu. Olympus OM-D antaa osviittaa koosta.

Sivupalojen valmistuksessa käytin jumppapatjasta, pahvista ja jesarista tehtyä lestiä.

 Nahka on 2 mm:n parkkinahkaa. Halusin alun perin käyttää karbiinihakoja hihnoissa, mutta paikallisessa nippelikaupassa ei ollut sopivia.

Olkahihnan ja lukkohihnojen muotoiluun on käytetty samaa, kotikutoista sapluunaa.

Kameralaukut yhdessä. Uusi laukku on rasvattu kotimaisella nahanhoitoaineella.

Laukun sisus koostuu kahdesta kappaleesta: pehmustetusta pohjasta ja jakajasta. Osat ovat irrotettavia.

Näin Puuhanalle tekee nahkalaukun

Ajattelin ihan huvikseni esitellä vaihe vaiheelta, miten itse valmistan laukun parkkinahasta. Suunnitteluvaiheen kuitenkin skippaan. Tällä kertaa tein pari laukkua joululahjaksi. Kaikkinensa yhden laukun valmistamiseen kului noin 15 tuntia. Valmistusajasta pystyisi vielä nipistämään pari tuntia, mutta työskentely on nopeutunut jo nyt huomattavasti alkuperäisestä.

Ensin leikkasin suuren kaistaleen vuodasta. Luotin siihen, että sivut ovat suoria, leikkasin vain päädyt suoraan kulmaan. Big mistake. Vuodan käsittely voi olla hieman hankalaa, puhutaan kuitenkin isosta kappaleesta, joka kupruilee ja on täynnä pyöreitä muotoja.

Master-kaistale (tm), josta leikkasin laukun pääosat. Vuosisatoja Englannin kirjallisuutta myös hienosti edustettuna.

Tässä leikkaan pääkappaleita. Teräsviivaimeen muodostuu leikattaessa jäyste, joten nahkapinta on suojattava jäysteen aiheuttamilta naarmuilta.

Järjestyksessä oleva työkalupakki nopeuttaa työskentelyä huomattavasti.

Pääkappaleet on leikattu. Pitkä kappale muodostaa laukun kyljet ja pohjan ja pohjalla oleva iso kaistale laukun taustan ja kannen. Kansiosa on jätetty viimeistelemättä yllätysten varalta.

 Seuraavana oli vuorossa kylki- ja pohjakaistaleen käsittely. Hihnan kiinnikkeet on kiinnitettävä ennen kaistaleen ompelemista etu- ja takakappaleeseen.

Hihnan kiinnikkeet on kostutettu ja muotoiltu. Tässä odotellaan liiman ja nahan kuivumista. Sivukappaleeseen on tehty reikä, josta kiinnikkeet pujotetaan.

Kiinnikkeiden kuivuessa oli hyvin aikaa leikata urat tikeille uritustyökalulla. Uran leikkauksessa voi käyttää myös kuumennettua uritustyökalua tai vaihtoehtoisesti kuumennetulla työkalulla voi painaa nahkaan uran. Naskali pureutuu hyvin leikattuun pintaan, minkä lisäksi sauma ei kiemurtele.

Kaistaleen taustaan leikataan myös urat noin 1 cm:n etäisyydelle reunasta. Tässä käytin kuvassa keskellä näkyvää veistorautaa. Reunat kostutetaan ja käännetään suoraan ylöspäin. Magneettilukon naaraspuoli on myös kiinnitetty etukappaleeseen.

Tässä hihnan kiinnike on ommeltu kaistaleeseen ja reunat on käännetty.

Kuten näkyy, kiinnike on pujotettu kaistaleen läpi ja ommeltu paikalleen. Paksu pellavalanka on varmasti kestävämpää kuin tavara, jolla suurin osa kaupallisten laukkujen hihnoista kiinnitetään. Itselläni joutuvat melkoiselle koetukselle, eivätkä ole revenneet. Huomaa, että kolme kerrosta nahkaa on jo melko paljon. Itse rei'itän tällaisissa tapauksissa ensin päällimmäisen kerroksen, merkkaan sitten toiseen kappaleeseen reikien paikat ja lopuksi rei'itän toisen kappaleen.

Liimaus on ratkaiseva vaihe. Aiemmin inhosin tätä vaihetta suuresti, koska työ oli sotkuista ja saumat ehtivät kuivua, ennen kuin sain reunat samalle tasalle. Nykyään ohennan puuliimaa ja käytän sivellintä. Huomaa nurkkien muovaus.

En jätä puristimia kovin pitkäksi aikaa paikalleen, koska niistä jää jälkiä varsinkin kosteaan nahkaan. Etu- ja takakappaleen kiinnityksessä on muistettava katsoa, että sivusaumoista tulee yhtä pitkät, muuten laukusta tulee vinkura. Nahka on elävää materiaalia ja parkkinahka on jäykkää, joten täysin tehdasmaisen symmetriseen tulokseen on melko vaikea päästä.

Saumojen kuivuttua ne voidaan ommella. Yleensä suositellaan ompelemaan reikä kerrallaan, mutta itse teen ensin jonkin matkaa reikiä naskalilla ja ompelen välillä. Kuten kuvasta näkyy, naskaliin on pujotettu nahkakaistale. Kaistale suojaa työtä naskalin päältä ja varmistaa, että salmiakinmuotoinen terä on oikeassa asennossa.

 Ommeltaessa käytetään kahta neulaa. Neula työnnetään päältä kappaleen läpi ja lanka kiristetään.

 Toinen neula ja langan toinen pää työnnetään samaan reikään, ensimmäisen langan eteen ja kiristetään.

Rinse and repeat. Päättely on yksinkertaista: ommellaan samaan tapaan pari tikkiä taaksepäin (tai eteenpäin, jos sauma jatkuu eteenpäin) ja lanka leikataan mahdollisimman läheltä pintaa.

Nyt ollaan jo voiton puolella. Reunankiillotus on tärkeä vaihe, koska näin lopputuloksesta saadaan siisti ja reunat kestävät kulutusta ja elementtejä paremmin. Kromiparkitun nahan reunoille tämänkaltainen käsittely ei sovi, joten kaupallisissa laukuissa tämäntyylisten laukkujen reunat joko peitetään nahkakaistaleella tai jätetään viimeistelemättömiksi.

Reunat pyöristetään ensin erityisellä höylällä. Tämän jälkeen reunoja kostutetaan ja ne muotoillaan sopivaan muotoon ja tiiviiksi kokonaisuudeksi luulastalla. Muotoillun reunan pintaan sivellään reunankiillotusainetta, itse käytän ihan ohennettua puuliimaa. Liima saa kuivahtaa sen verran, että saumakohta tarraa sormiin, minkä jälkeen reuna kiillotetaan nopein vedoin noin 15 cm:n matkalta kerrallaan. Itse kiillotan aina yhteen suuntaan, eli en hankaa edes takaisin. Saumaa voi tässä vaiheessa edelleen tarvittaessa muovata luulastalla. Repusta tai muusta otettu nailon- tai kevlar-kappale on kestävä ja toimiva kiillotusväline.


Laukkuun tuli magneettilukko,jonka taustalevyn halusin piiloon. Kyseessä on kilpimallinen laukku, joten kilpikonna oli melko passeli koristeaihe.

Nahka kostutetaan muovausta varten.

Kilpikonna-aihe on hahmoteltu leivinpaperikappaleeseen, tässä vedän kilpikonnan ääriviivat muotoilupuikolla paperin lävitse nahkaan.

Virhe! Nahkaan on siirtynyt tussia muotoilupuikon kärjestä. Tässä kuitenkin esimerkin vuoksi tuon kilpikonnaa irti taustasta painamalla muotoilupuikon toisella päällä.

Tein uuden kilpikonnakilven, tulos oli ensimmäistä parempi. Hihna valmistetaan samoilla menetelmillä kuin muukin laukku.

 Lopuksi nahka käsitellään. Itse olen tykästynyt oliiviöljyyn, koska sitä on hyvin saatavilla ja se on loppujen lopuksi melko edullinen vaihtoehto. Laukusta tulee tosin tummempi kuin jos olisin käyttänyt vaikka väritöntä kenkärasvaa.

 Kaunis marmorointi häviää aikanaan ja vaalean nahan sävy muuttuu. Aivan lopuksi suihkutan nahan päälle vielä kosteussuojaa.

Kuvassa valmis laukku ja sen vastaöljytty sisar. Toisen laukun puumakuvio ei oikein vielä erotu kuvassa. Ehkä puumalaukku kaipaisi vielä jotain tasapainottamaan kokonaisuutta?

Valmis nahkalaukku

Hillittömän pakertamisen jälkeen varsinainen laukku hihnoineen on valmis. Enää pitäisi valmistaa jakokappaleet laukun sisälle.

Laukku ennen öljyämistä. Käytin siis käsittelyaineena kylmäpuristettua oliiviöljyä, jonka levitin laukun pintaan siveltimellä.

Öljytty laukku. Kuten näkyy, väri tummeni huomattavasti. Oliiviöljy ilmeisesti reagoi myös voimakkaammin auringonvaloon kuin muut nahankyllästysaineet, mikä tummentaa nahkaa lisää. Oliiviöljyllä käsitelty laukku saattaa vaatia uusintakäsittelyä aiemmin kuin jos käytössä olisi varsinainen nahanhoitoaine.

Lukkolaitteen hihnan yläosassa killistelee Horuksen silmä. Napsauta kuvaa, niin näet silmäkuvion suurempana. Iiris on olevinaan kameran sulkimen muotoinen, mikä kielii laukun käyttötarkoituksesta.

Kirsikka ja laukku. Ehkä hieman kookas meidän Pen-kameralle, taitaa toimia yleislaukkuna.

Kirkkaassa auringonvalossa laukku on tuon värinen, varjossa  hieman tummempi ja vähemmän punertava.

Sivutaskussa näkyy pari vesitahraa, jotka ovat tulleet joko jonkin muovauksen tai reunojen kiillotuksen yhteydessä. Pikkuvikoja on hyvin vaikea välttää, olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Ensimmäisessä laukkuprojektissa sain kritiikkiä siitä, että kirjat ja lompakko eivät mahdu laukkuun yhtä aikaa. Nyt kirjankuljetusongelmia tuskin tulee, sivutaskunkin mitoitin Peter Høegin opuksen Kuvitelma 20. vuosisadasta mukaan. Sivutaskutkin joustavat ja pullistuvat, eli niihin mahtuu mahdottomasti pikkusälpettä.

EDIT: Vielä pari kuvaa 99 % valmiista laukusta.

Kuvassa laukun sisusta. Nepparilla kiinnitettäviä jakajia on kaksi, joista toinen on kuvassa paikallaan. Kameran kannattimen saa myös kiinnitettyä neppareilla keskelle. Kannattimen kulmamuoto on valittu niin, että neppariliitokseen kohdistuu puristusjännitystä vetojännityksen sijaan, ajatuksena on säästää nepparin jousia. Pitää vielä viimeistellä yksi nurkka. Tein sivuista osittain umpinaiset vesisuojausta varten, tosin pienen mittavirheen takia vasemmanpuoleinen ei ole aivan selainen kuin pitäisi.

 

Laukku ja toinen jakajista. Jakajan runko on samaista nahkaa, mutta käsitelty eri aineella, vuori pellavaa. Sisäkerroksessa on vanulevyä. Huomaa myös hihnan kiinnityksessä käytetty rapukoukku.

Detaljikuva lukkohihnan horuksen silmä -teemasta. Materiaalien värit ovat tässä kuvassa lähimpänä totuutta. Jostain syystä tällä kertaa oli erittäin vaikeaa saada värejä kohdalleen.

Kameralaukku, välipäivitys

Laukun valmistus etenee vauhdikkaasti. Kovien työrupeamien välissä on ollut hiljaisia päiviä ja aina on sadeillat aikaa käsitöille.

Sivutaskun reunat on kiillotettu ja kiinnitysreiät merkitty ja tehty laukun etukappaleeseen. Laukkuun on hakattu yhteensä 20 urospuolista ja seitsemän naaraspuolista nepparia. Naskalissa olevalla nahkapalalla on kaksi tehtävää: pala suojaa laukkua naskalin metalliosalta ja toisaalta varmistaa, että salmiakinmuotoinen naskali on oikeassa kulmassa.

Olkahihnan kiinnityslenkit ja laukun sivukappaleen taakse kiinnitettävät vahvikkeet odottavat omaa vuoroaan. Vahvikkeiden alle lisäsin myös farkkua lisäämään liitoksen joustavuutta.

Laukun sivukappaleen liimaus käynnissä. Liimaan sivukappaletta osa kerrallaan, niin kulmien taivutuksesta johtuvat jännitykset eivät revi saumoja auki. Asensin sivutaskun vasta kun olin liimannut sivukappaleen kiinni yläosastaan, mikä hankaloitti taskun asennusta. Varsinkin pellavavuori oli asennuksen aikana tiellä. Ongelmat vähenevät, kunhan saan sivukappaleen alanurkan taitettua. Kohta työn vaikein osuus onkin ohi.

Mistä nahkaa ja välineitä

Tilasin viime viikolla puolikkaan vuodan ruskeaksi värjättyä parkkinahkaa. Alkuperäistä palaa on vielä jäljellä yhteen laukkuprojektiin ja pieniin töihin, mutta kaipasin uutta verta.

Nahkatyöharrastuksen alussa suurin haaste oli työvälineiden ja materiaalien hankkiminen. Netissä on toki paljon firmoja, joista nahkaa saa, mutta hinnat saattavat olla melkoisen suolaisia. Työkalujen metsästyksessä oli sama ongelma, kattava pakki maksoi lopulta 150-200 euroa, vaikka kuinka yritin etsiä vaihtoehtoja. Työkalut hankin kahdesta paikasta: Brisa-puukkotarvikekaupasta sekä Slöjd-Detaljerista.

Materiaalia varten troolasin nettiä vielä työkaluja pidempään, koska en halunnut maksaa kolmeasataa euroa puolikkaasta vuodasta. Monet puukko-, liveroolipeli- ja koiraharrastajat suosittelivat Parolan Bionahkaa, mikä olisi sopinut mainiosti, olenhan itse Parolasta kotoisin. Ongelmallisesti yritys oli muuttunut vuosia aiemmin Oy:stä toiminimeksi ja lopulta lopettanut toimintansa. Lopulta päädyin eräälle pienelle, hieman epämääräiselle sivulle, joita alan toimittajilla tuntuu muutenkin usein olevan. Oy Geson Ab kuitenkin tuntui tuottavan juuri sitä mitä kaipasinkin: parkkinahkaa. Lyhyiden tunnustelujen jälkeen osoittautui, että kyllä, nahkaa toimitetaan myös yksityisille, enkä ollut pettynyt. Laatu on hyvä ja hinnat edullisia.

Pulju lienee osa Kokkolan nahkaa, näin ainakin tuoreessa lähetteessä lukee. Värivaihtoehtojen selvittäminen oli pienen työn takana, mutta pienistä viivästyksistä huolimatta henkilökunta osoittautui ystävälliseksi. Sain firmalta pari näytepalaa, jotka näkyvät kuvissa alla:





Ylemmässä kuvassa oikealla ylhäällä on tummanruskea värivaihtoehto, sen alapuolella ruskea/keskiruskea (mellanbrun). Kolmionmuotoinen alue on pala alkuperäistä, käsittelemätöntä ja värjäämätöntä parkkinahkaa. Taustana toimivasta laukusta näkee, miltä käsittelemätön nahka näyttää kiillotettuna ja hieman patinoituneena, tupen patinointi taas on syvempi. Kiillottamattomana väri on patinoituneenakin kuvassa näkyvää vaaleampi.



Kuvassa yllä taas näkyy paksuimman vaihtoehdon("platti", "pohjanahka" tms, paksuus 3,5-4 mm) ja parin millin paksuisen nahan ero. Platista mainittakoon, että paksun nahan leikkaaminen on työlästä, eikä tuo minun valmistamani laukku ei ole kevyimmästä päästä, mutta tukevaa ja monipuolista materiaalia se on. Voisin kuvitella, että naturelli väri sopii parhaiten muotoilutöihin. En ole vielä varma, miten yksityiskohdat erottuvat syvistä tummansävyistä.

Seuraava suurempi työ on kameralaukku. Hankimme Kirsikan kanssa pitkän objektiivin, joten alkuperäinen laukku alkaa käydä pieneksi. Suunnittelemassani mallissa on omat haasteensa, but that's another story for another day.

Edit:

Kuvista sellainen huomio, että Blogger (tai siis Picasa) "korjaa" kuvien valotusta, joten varsinkin palaesimerkkikuvista alempi näyttää todellisuutta vaaleammalta.

Toinen laukkuprojekti

Suunnittelin ja valmistin toisen laukun, tällä kertaa itselleni. Edellinen meni Kirsikan käyttöön ja on osoittautunut kohtalaisen onnistuneeksi. Kyseinen laukku on hieman vinkura ja voisi olla hieman nykyistä syvempi.

Uusi laukkuni on suunniteltu erityisesti matkailua varten, Laukku on tarpeeksi tilava kohtalaisille reissuille, riittävän tukeva ja kulkuvälineissä ja lentokentällä kätevämpi kuin reppu. Olkahihnan voi irrottaa, jos laukkua ei halua ottaa mukaan lentokoneen hyttiin. Kantokahvakin siinä on.


Runko-osat on kiillotettu, hihna ja yksityiskohdat on valmistettu kiillottamattomasta nahasta.


Hihna on kiinnitetty karabiinihaoilla D-lenkkeihin, joten hihnan voi irrottaa muuta käyttöä tai varastointia varten. Kiinnitysosat on ommeltu paikoilleen juuttinarulla, mikä on ehkä laukun suurin heikkous mutta myös helppo vaihtaa.


Lukkolaitteena toimii kaksi solkea, ovelasti tässä kuvassa piilossa. Hihnan pituutta voi myös muuttaa. Kaikki kolme solkea on ostettu Lahden Neppinapista.


Laukkua koristaa Abraxas, hermeettiseen perinteeseen liittyvä suojeleva symboli. Merkki on kuitenkin vain koristus, humpuukimaakarien esoteerinen viisaus ei meikäläiseen uppoa.


Kirsikan laukku on uutta laukkua tummempi. Käsveskan väri selittyy ennen kiillotusta tehdyllä satulasaippuakäsittelyllä ja patinoitumisella.