Nahkatouhuja

Nahkatyötkään eivät ole jääneet, laukkuja syntyy aina silloin tällöin. Olen myös kiinnostunut jonkin verran nahan värjäys- ja sävytystavoista. Tähän asti olen tyytynyt säätelemään nahan sävyä eriasteisilla oliiviöljykäsittelyillä.

Tekemieni saumojen laatu ei kuitenkaan vielä ole sillä tasolla, jonka kaipaisin: värjäämättömässä nahassa kerrosten väliset liimapurseet saavat sauman näyttämään epätasaiselta. Syrjäväriä siis kaivattaisiin. Ennen erityisesti kyseiseen tarkoitukseen suunniteltujen värien hankintaa (värejä ei kivijalkakaupoista saa, suutarinliikkeestä tosin kysymymällä varmasti saa) olen kokeillut muita vaihtoehtoja.

 Mielenkiintoisin menetelmä on ollut rautaoksidikäsittely: rauta reagoi nahan parkkiaineiden kanssa, jolloin nahkaan tulee harmaa vivahde. Rasvattuna riittävästi käsitelty nahka on lähellä grafiitinharmaata, vaikka punaruskea sävy vielä tulee läpi.

Tein kokeita myös parkkiteellä, mutta en nähnyt tuloksissa eroa.

Koesarja

Eri pitoisuuksien testausta, koepalat öljytty

Iso koepala, märkänä käsittelyn jälkeen

Kuiva koepala

Menetelmä sopii nahan läpivärjäykseen. Saumakohdissa on rautaoksidikäsittelyn jälkeen sama ongelma kuin ennenkin, minkä lisäksi liuos läpäisee nahkaa tehokkaasti, eli ylivärjäytymistä on vaikea hallita.

Rautaoksidikäsitelty, hiekkapaperilla hiottu sauma

Kiillotettu sauma. Grafiitinharmaa ei oikein sovi nahan luonnolliseen väriin.

Vastaava värjäämätön sauma

Hankin myös keltaista nahkakäyttöön tarkoitettua akryylimaalia, joka toimii varsin hyvin. Maali on peittävää ja muodostaa puolikiiltävän, joustavan kalvon.

Mielenkiintoisin kokeilu tähän mennessä on ehkä ollut mehiläisvahaliidut. Yksinään liidut eivät sovellu syrjävärikäyttöön, koska saumasta irtoaa hangatessa väriä. Saumojen käsittely PU-liimalla kuitenkin tuntuu poistavan ongelman. Käytännössä aion jatkossa kiillottaa saumat ensin satulasaippualla, sitten levittää saumoihin vahaliitua, sitten sivellä kerroksen PU-liimaa ja lopuksi vielä kiillottaa reunat suojaavalla vahalla.

Sininen ja violetti tuntuvat sarjan väreistä sopivimmilta syrjärvärjäykseen, mutta aion kokeilla myös värisekoituksia.

Uusimman laukkuni, pienen lähettilaukun, sain valmiiksi ennen värikokeiluja. Innoituksen sain ruskean nahkalaukun sivutaskusta, joka osoittautui Ruotsin-reissulla erittäin näppäräksi varsinkin kaljapullojen kuljetukseen.

Marmorointi on nahan käsittelyn tulosta: ennen kappaleiden leikkausta levitin nahalle oliiviöljyä, valmiiseen laukkuun nahkarasvaa ja lopuksi sivelin pintaan vielä kerroksen oliiviöljyä. Saa nähdä, jääko kuviointi näkyviin.

Vähän osviittaa laukun koosta. Vaikea kuvattava tämä pirulainen.

Hihnassa käytin rapukoukkuja ja teräksisiä, 25-millisiä suitsisolkia. Tilasin solkia kerralla kymmenen, koska sopivia solkia ei tunnu oikein löytyvän mistään.

Tällä kertaa en käyttänyt sivukappaleiden valmistuksessa lestejä, vaan rakensin sivukappaleista ja pohjakappaleesta yhden palikan, johon ompelin etu- ja takakappaleen kiinni.

Tässä vielä solki. Syrjien kiillotuksessa olen tähän asti käyttänyt veden ja PU-liiman seosta, mutta liima ei tunnu kuitenkaan olevan paras vaihtoehto. Tällä kertaa leikkasin syrjäat, hioin ne hiekkapaperilla, kiillotin vaahdotetulla satulasaippualla ja syrjien kuivuttua kiillotin vielä vahalla (parafiinin ja mehiläisvahan seoksella). Minusta mattakiiltoinen vahapinta tuntuu miellyttävältä ja luonnolliselta ja sen pitäisi kestää hyvin. Saumoissa olen käyttänyt itse vahaamaani Bockensin nypläyslankaa (18/3, Jatan aitasta)

Lopuksi laukku vielä syrjällään. Saumoissa on vielä jonkin verran petraamista: tässä projektissa suurin virheeni oli ommella saumat ennen syrjien kiillottamista, joten ompeleet eivät näytä aivan niin huollitelluilta kuin haluaisin. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen laukun malliin, vaikka ihan kaikkeen käyttöön se ei sovellukaan.

Kameralaukku numero 3

Pikkuveikkani (no ei se kovin pieni ole) osti kameran, joten sain tekosyyn väkertää taas yhden laukun. Aiemman kokemuksen perusteella mitoitin laukun hieman aiempaa järkevämmin, joten toivon mukaan laukku toimii hyvin nimen omaan kameralaukkuna. Iso, ruskea laukkuni on toki jatkuvassa käytössä, mutta sen suurimpana etuna on se, että sinne mahtuu paljon kaikennäköistä muutakin rompetta, kuten litran vesipullo. Kaikista käytännöllisin laukku ei kuvauksen kannalta kuitenkaan ole.

Valmiit kuoret, joita ei ole vielä rasvattu. Olympus OM-D antaa osviittaa koosta.

Sivupalojen valmistuksessa käytin jumppapatjasta, pahvista ja jesarista tehtyä lestiä.

 Nahka on 2 mm:n parkkinahkaa. Halusin alun perin käyttää karbiinihakoja hihnoissa, mutta paikallisessa nippelikaupassa ei ollut sopivia.

Olkahihnan ja lukkohihnojen muotoiluun on käytetty samaa, kotikutoista sapluunaa.

Kameralaukut yhdessä. Uusi laukku on rasvattu kotimaisella nahanhoitoaineella.

Laukun sisus koostuu kahdesta kappaleesta: pehmustetusta pohjasta ja jakajasta. Osat ovat irrotettavia.

Kameralaukku

Taas vaihteeksi vähän käsitöitä, tällä kertaa olen työstänyt lupaamaani kameralaukkua. Itse asiassa ajattelin jakaa laukun sisäosan kolmeen osaan irrotettavilla kappaleilla, joten laukkua voi käyttää myös yleislaukkuna. Malli on alun perin suunnittelemaani perinteisempi. Varsinaisen laukun etupuolelle tulee suuri tasku ja sivulle pienet taskut. Teen laukun ruskeasta parkkinahasta ja vuorin vaaleasta pellavasta, näkyvät metalliosat ovat kirkkaita. Teen kameraa varten myös erityisen irrotettavan ripustuksen, niin kameraa ei tarvitse aina tonkia laukun pohjalta.

Alla kaksi kuvaa edistymisestä.

Kuvassa on meneillään sivutaskujen pystysaumojen liimaus. Sivutaskuissa olen käyttänyt myös ohutta mustaa nahkaa, joten taskut joustavat hieman ja niihin voi tunkea enemmän epämääräistä roinaa. Varsinaisen laukun rakenteessa käytän myös erillisten sivu- ja pohjakappaleiden sijaan yhtenäistä, pehmitettyä nahansuikaletta, tosin parkkinahasta valmistettua. Myös sivutaskujen läpät on pehmitetty.

Kuvassa sivutaskujen saumat on ommeltu ja pääkappaleiden saumankohtiin on tehty urat kuumennetulla uritustyökalulla.

Jatkoa seuraa, kunhan työ edistyy.

Toinen laukkuprojekti

Suunnittelin ja valmistin toisen laukun, tällä kertaa itselleni. Edellinen meni Kirsikan käyttöön ja on osoittautunut kohtalaisen onnistuneeksi. Kyseinen laukku on hieman vinkura ja voisi olla hieman nykyistä syvempi.

Uusi laukkuni on suunniteltu erityisesti matkailua varten, Laukku on tarpeeksi tilava kohtalaisille reissuille, riittävän tukeva ja kulkuvälineissä ja lentokentällä kätevämpi kuin reppu. Olkahihnan voi irrottaa, jos laukkua ei halua ottaa mukaan lentokoneen hyttiin. Kantokahvakin siinä on.


Runko-osat on kiillotettu, hihna ja yksityiskohdat on valmistettu kiillottamattomasta nahasta.


Hihna on kiinnitetty karabiinihaoilla D-lenkkeihin, joten hihnan voi irrottaa muuta käyttöä tai varastointia varten. Kiinnitysosat on ommeltu paikoilleen juuttinarulla, mikä on ehkä laukun suurin heikkous mutta myös helppo vaihtaa.


Lukkolaitteena toimii kaksi solkea, ovelasti tässä kuvassa piilossa. Hihnan pituutta voi myös muuttaa. Kaikki kolme solkea on ostettu Lahden Neppinapista.


Laukkua koristaa Abraxas, hermeettiseen perinteeseen liittyvä suojeleva symboli. Merkki on kuitenkin vain koristus, humpuukimaakarien esoteerinen viisaus ei meikäläiseen uppoa.


Kirsikan laukku on uutta laukkua tummempi. Käsveskan väri selittyy ennen kiillotusta tehdyllä satulasaippuakäsittelyllä ja patinoitumisella.

Nahkalaukku

Väkersin nahkalaukun parkkinahasta. Aikaa vierähti kohtalaisen runsaasti ja lopputulos on hitusen vinkura. Leikkasin kaikki palikat tarkasti oikeisiin mittoihin, mutta ilmeisesti etupaneelin liimausvaiheessa materiaali oli supistunut ja kuroutunut sen verran, että paneeli vaikutti liian suurelta. Opin myös oikean ompelutavan vasta etupaneelin puolivälissä.

Ehkä työläimmäntuntuinen vaihe oli hihnan valmistus ja kiinnitys. Hihna on tehty vuodan selkäosasta, joka on todella todella kovaa ja vaikeaa leikattavaa. Leikkauksen jälkeen pehmitin hihnaa, mutta onnistuin vääntämään sitä yhdestä kohtaa minimitaivutussäteen yli, joten pinta murtui hieman. Lisäsin kohtaan vahvikelätkän. Ongelmallisesti nahka oli niin kovaa, että naskali ei siihen oikein pystynyt, joten rei'istä tuli liian pieniä, ja särjin lätkää kiinnittäessäni pari neulaa. Päätyjen kiinnityksen päätin hoitaa nahkapaskalla.

Alla valmis tekele. Olen kohtalaisen tyytyväinen tulokseen, ensi kerralla tietysti paremmin.