Taasko kameralaukku?

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet melkoista myllerrystä, suurimpana mullistuksena varmasti lapsen syntymä. Monet ennen kovin tärkeät asiat ovat jääneet hieman taka-alalle, kuten valokuvaus ja nahkatyöt. Toisaalta kuvaus on ollut tasapainottava tekijä uuteen arkeen sopeutumisessa, tosin ehkä enemmän aiheesta lukemisen kuin varsinaisen kuvaamisen muodossa.

Viimeisen vajaan vuoden aikana myös kuvausjärjestelmäni keskeisimmät objektiivit ovat vaihtuneet. Vielä viime vuonna kuvasin eniten Sigman 30 millimetrin f2.8:lla, mutta syksyllä hankin objektiivista 19-millisen version, joka soveltuu ehkä joustavammin erilaisiin kuvaustilanteisiin. Hankin myös Panasonicin 14 mm f2.5:n, joka on osoittautunut mainioksi laajakulmaksi ja on ehkä tämän hetken suosikkiobjektiivini. Telepäätä kameralaukussa edustaa vanha käsitarkenteinen Porst 100mm f2.8, jonka polttovälin laajakulma-adapteri kaventaa 75 millimetriin. Käytössäni on siis nykytavasta poiketen "perinteinen", kiinteäpolttovälisisistä laseista koostuva, varsin kompakti paketti.

Reissaamme mummoloissa huomattavasti aiempaa enemmän, edelleen ilman autoa. Auotottoman vauvaperheen kulkemisessa on omat haasteensa, eikä pienimpänä se, että tosinaan pääränmäässä on kuljettava myös henkilöautolla. Tarvitaan siis turvakaukalo, meidän tapauksessamme Römer. Röömeri on tukeva, laadukas ja toimiva paketti, mutta myös melko raskas, isokokoinen ja hankala kanniskella. Lisäksi vauva kulkee äidin matkassa kantorepussa, joten äidin tavarat pakataan samaan reppuun kuin omanikin. Kun kannossa on reppu ja Römer, eikä kameralaukkua voi tunkea reppuun, perinteinen pläskinpuoleinen laukku alkaa olla pahasti tiellä.

Tein siis taas uuden, tällä kertaa käsilaukkukokoisen kameralaukun. Tai käsilaukun, jossa on välipalikat kameravermeille.



Olen tyytyväinen kötöstykseeni.



Kuten Feibuun tarkoitetusta pikanäpsystä näkyy, laukkuun mahtuu älyttömyyspuhelin, tele, OMD EM-5 ja kameran alla olevaan lokoseen piskuinen Panasonic 14mm f2.5. Rungossa kiinni oleva Sigma 19mm f2.8 mahtuu myös hyvin, tosin Panasonic 20mm f1.7 olisi varmaan vielä parempi ratkaisu.




Römer ja kameralaukut. Kummasti ovat vuosien saatossa pienentyneet.



Laukun väri on tasaantunut ja patinoitunut, mutta tummenee vielä. Varsinaisen laukun nahka on käsitelty oliiviöljyllä, nippelit perusnahkarasvalla. Oliiviöljyä on kuitenkin imeytynyt myös nippeleihin, joissa on tuollainen liukuvärjätty meininki.




Kanttilenkit, joihin hihna kiinnittyy, ovat vanhasta Itä-Saksan armeijan repusta, ketju ja simplex-koukku ovat Bundeswehrin ylijäämää. Soljet ovat Lahden kierrätyskeskuksesta.

Uutena tekniikkana kokeilin laatikko-ommelta, olen tähän asti tehnyt vain aivan pieniä kokeiluja. Ommeltyypin etuna on kompaktius, eli sivupalaa ei tarvitse upottaa laukun sisään. Olen tosin hieman huijannut ompeleessa, koska halusin käyttää pääkappaleessa sivupaloja ohuempaa nahkaa.

Kameralaukku numero 3

Pikkuveikkani (no ei se kovin pieni ole) osti kameran, joten sain tekosyyn väkertää taas yhden laukun. Aiemman kokemuksen perusteella mitoitin laukun hieman aiempaa järkevämmin, joten toivon mukaan laukku toimii hyvin nimen omaan kameralaukkuna. Iso, ruskea laukkuni on toki jatkuvassa käytössä, mutta sen suurimpana etuna on se, että sinne mahtuu paljon kaikennäköistä muutakin rompetta, kuten litran vesipullo. Kaikista käytännöllisin laukku ei kuvauksen kannalta kuitenkaan ole.

Valmiit kuoret, joita ei ole vielä rasvattu. Olympus OM-D antaa osviittaa koosta.

Sivupalojen valmistuksessa käytin jumppapatjasta, pahvista ja jesarista tehtyä lestiä.

 Nahka on 2 mm:n parkkinahkaa. Halusin alun perin käyttää karbiinihakoja hihnoissa, mutta paikallisessa nippelikaupassa ei ollut sopivia.

Olkahihnan ja lukkohihnojen muotoiluun on käytetty samaa, kotikutoista sapluunaa.

Kameralaukut yhdessä. Uusi laukku on rasvattu kotimaisella nahanhoitoaineella.

Laukun sisus koostuu kahdesta kappaleesta: pehmustetusta pohjasta ja jakajasta. Osat ovat irrotettavia.

Valmis nahkalaukku

Hillittömän pakertamisen jälkeen varsinainen laukku hihnoineen on valmis. Enää pitäisi valmistaa jakokappaleet laukun sisälle.

Laukku ennen öljyämistä. Käytin siis käsittelyaineena kylmäpuristettua oliiviöljyä, jonka levitin laukun pintaan siveltimellä.

Öljytty laukku. Kuten näkyy, väri tummeni huomattavasti. Oliiviöljy ilmeisesti reagoi myös voimakkaammin auringonvaloon kuin muut nahankyllästysaineet, mikä tummentaa nahkaa lisää. Oliiviöljyllä käsitelty laukku saattaa vaatia uusintakäsittelyä aiemmin kuin jos käytössä olisi varsinainen nahanhoitoaine.

Lukkolaitteen hihnan yläosassa killistelee Horuksen silmä. Napsauta kuvaa, niin näet silmäkuvion suurempana. Iiris on olevinaan kameran sulkimen muotoinen, mikä kielii laukun käyttötarkoituksesta.

Kirsikka ja laukku. Ehkä hieman kookas meidän Pen-kameralle, taitaa toimia yleislaukkuna.

Kirkkaassa auringonvalossa laukku on tuon värinen, varjossa  hieman tummempi ja vähemmän punertava.

Sivutaskussa näkyy pari vesitahraa, jotka ovat tulleet joko jonkin muovauksen tai reunojen kiillotuksen yhteydessä. Pikkuvikoja on hyvin vaikea välttää, olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Ensimmäisessä laukkuprojektissa sain kritiikkiä siitä, että kirjat ja lompakko eivät mahdu laukkuun yhtä aikaa. Nyt kirjankuljetusongelmia tuskin tulee, sivutaskunkin mitoitin Peter Høegin opuksen Kuvitelma 20. vuosisadasta mukaan. Sivutaskutkin joustavat ja pullistuvat, eli niihin mahtuu mahdottomasti pikkusälpettä.

EDIT: Vielä pari kuvaa 99 % valmiista laukusta.

Kuvassa laukun sisusta. Nepparilla kiinnitettäviä jakajia on kaksi, joista toinen on kuvassa paikallaan. Kameran kannattimen saa myös kiinnitettyä neppareilla keskelle. Kannattimen kulmamuoto on valittu niin, että neppariliitokseen kohdistuu puristusjännitystä vetojännityksen sijaan, ajatuksena on säästää nepparin jousia. Pitää vielä viimeistellä yksi nurkka. Tein sivuista osittain umpinaiset vesisuojausta varten, tosin pienen mittavirheen takia vasemmanpuoleinen ei ole aivan selainen kuin pitäisi.

 

Laukku ja toinen jakajista. Jakajan runko on samaista nahkaa, mutta käsitelty eri aineella, vuori pellavaa. Sisäkerroksessa on vanulevyä. Huomaa myös hihnan kiinnityksessä käytetty rapukoukku.

Detaljikuva lukkohihnan horuksen silmä -teemasta. Materiaalien värit ovat tässä kuvassa lähimpänä totuutta. Jostain syystä tällä kertaa oli erittäin vaikeaa saada värejä kohdalleen.

Kameralaukku, toinen välipäivitys

Kuten näkyy, varsinainen laukku alkaa olla kasassa. Kuvassa menossa pohjan suoristus, jäljellä vielä kannen trimmaus, reunojen pyöristys ja kiillotus, lukkonepparin naputtelu paikalleen sekä lukkohihnan leikkaus ja ompelu. Tietysti on tehtävä vielä hihna ja sisäkappaleet, mutta projekti alkaa olla voiton puolella.

Kameralaukku, välipäivitys

Laukun valmistus etenee vauhdikkaasti. Kovien työrupeamien välissä on ollut hiljaisia päiviä ja aina on sadeillat aikaa käsitöille.

Sivutaskun reunat on kiillotettu ja kiinnitysreiät merkitty ja tehty laukun etukappaleeseen. Laukkuun on hakattu yhteensä 20 urospuolista ja seitsemän naaraspuolista nepparia. Naskalissa olevalla nahkapalalla on kaksi tehtävää: pala suojaa laukkua naskalin metalliosalta ja toisaalta varmistaa, että salmiakinmuotoinen naskali on oikeassa kulmassa.

Olkahihnan kiinnityslenkit ja laukun sivukappaleen taakse kiinnitettävät vahvikkeet odottavat omaa vuoroaan. Vahvikkeiden alle lisäsin myös farkkua lisäämään liitoksen joustavuutta.

Laukun sivukappaleen liimaus käynnissä. Liimaan sivukappaletta osa kerrallaan, niin kulmien taivutuksesta johtuvat jännitykset eivät revi saumoja auki. Asensin sivutaskun vasta kun olin liimannut sivukappaleen kiinni yläosastaan, mikä hankaloitti taskun asennusta. Varsinkin pellavavuori oli asennuksen aikana tiellä. Ongelmat vähenevät, kunhan saan sivukappaleen alanurkan taitettua. Kohta työn vaikein osuus onkin ohi.

Kameralaukku

Taas vaihteeksi vähän käsitöitä, tällä kertaa olen työstänyt lupaamaani kameralaukkua. Itse asiassa ajattelin jakaa laukun sisäosan kolmeen osaan irrotettavilla kappaleilla, joten laukkua voi käyttää myös yleislaukkuna. Malli on alun perin suunnittelemaani perinteisempi. Varsinaisen laukun etupuolelle tulee suuri tasku ja sivulle pienet taskut. Teen laukun ruskeasta parkkinahasta ja vuorin vaaleasta pellavasta, näkyvät metalliosat ovat kirkkaita. Teen kameraa varten myös erityisen irrotettavan ripustuksen, niin kameraa ei tarvitse aina tonkia laukun pohjalta.

Alla kaksi kuvaa edistymisestä.

Kuvassa on meneillään sivutaskujen pystysaumojen liimaus. Sivutaskuissa olen käyttänyt myös ohutta mustaa nahkaa, joten taskut joustavat hieman ja niihin voi tunkea enemmän epämääräistä roinaa. Varsinaisen laukun rakenteessa käytän myös erillisten sivu- ja pohjakappaleiden sijaan yhtenäistä, pehmitettyä nahansuikaletta, tosin parkkinahasta valmistettua. Myös sivutaskujen läpät on pehmitetty.

Kuvassa sivutaskujen saumat on ommeltu ja pääkappaleiden saumankohtiin on tehty urat kuumennetulla uritustyökalulla.

Jatkoa seuraa, kunhan työ edistyy.