Karhu varjoisilta kujilta
Ostimme viime vuoden lopussa häitä varten ikkupikkuisen järjestelmäkameran. Uuden kameran hankinnasta oli ollut puhetta jo pitkään, varsinkin kun vanha pokkarimme oli lopettanut yhteistyön pudottuaan lattialle. Lopulta kun varsinainen ostopäätös oli tehty, seurailimme pari kuukautta valikoimia. Silloin emme oikeastaan tienneet kameroista juuri mitään ja tärkein kriteeri olikin toimiva tarkennus ja joustavuus.
Nyt kun kamera on ollut käytössä päälle puoli vuotta, voin todeta, että ehkä emme olisi järkkäriä tarvinneet. Erilaisissa kompaktikameroissa alkaa olla käytännössä samat toiminnot ja suurin osa joustavuudesta ja jopa laajennettavuudesta, mitä nyt objektiivia ei voi vaihtaa. Laadukas automaattitarkennus, kuvanvakautus, aukon ja valotuksen säädöt ja kaikki muut vimpaimet on vielä voitu optimoida kameran objektiiviin. Markkinointivaltteina tunnutaan aika usein pidettävän supermegapitkiä zoomeja ja piljoonia megapikseleitä, vaikka näiden merkitys saattaa sittenkin olla aika vähäinen. Nyt jos harkinnassa olisi uusi kamera, niin olisin kahden vaiheilla: ostaako järkkäri vai ostaako kompakti. Tosin nyt olen hieman perehtynyt kameroiden toimintoihin ja ominaisuuksiin, joten kriteeritkin olisivat hieman erilaiset. Lisäksi jos harrastus jatkuu aktiivisena, niin edullisessa järkkärissä on kuitenkin tilaa kehittymiselle.
Olen kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen Olympus Pen E-PM1 -kameraamme, enkä kadu ostosta. Pulitimme laitteesta 300 euroa, joten hankkimalla kompaktikameran olisimme ehkä säästäneet jokusen kympin. Olisinko perehtynyt kuvaukseen samalla tavalla? Tuskin. Järjestelmäkamera kourassa jouduin alusta lähtien ajattelemaan, että "nyt pitää ajatella kuvaamista tosissaan", vaikka kompaktikamera tai korkeatasoinen pokkari pystyisikin samaan kuin kit-objektiivilla varustettu "Pen1s" näin Kirsikan tädin terminologiaa käyttäen.
Millainen kamera sitten itsessään on? Kuvailisin sitä ovelaksi vempeleeksi. Mitä enemmän laitteeseen tutustun, sitä ovelammalta se tuntuu. Ensinnäkin se on varsin pienikokoinen ja kevyt perinteisiin järkkäreihin verrattuna. Peilittömänä siinä ei ole etsintä, tosin kameraan on saatavilla yksi optinen etsin, joka ei siis toista sitä, mitä kameran silmä näkee ja kaksi elektronista etsintä, joista VF-2 on ilmeisesti erinomainen. Hintaakin etsimellä tosin on parin sadan euron tietämillä. Kuvaa tihrustetaan näytöltä kuin pokkarista ikään, mikä ehkä onkin kameran suurin heikkous. Varsinkin aurinkoisella säällä kuvan tarkennusta voi olla hankalaa tarkistaa näytöltä. Suunnittelussa on myös yksi erikoisuus: miksi näyttö on 16:9, jos kuvaformaatti kerran on 4:3? Jos laajakuvanäytön sijaan olisi käytetty kapeampaa näyttöä, takapaneeliin olisi voinut liittää vaikka pari ohjelmoitavaa painiketta.
Pieni koko ei tarkoita perkästään rungon pientä kokoa, vaan myös mikrokokoisia objektiiveja. Micro Four Thirds -järjestelmän objektiivien suhteellinen polttoväli saavutetaan puolet pienemmällä polttovälillä verrattuna kinofilmikameroihin. Wikipedian esimerkin mukaan useita kiloja painava 60 senttiä pitkä teleobjektiivi saadaan mahdutettua 12,6 mm pitkään ja puoli kiloa painavaan pakettiin. Miksei vaikkapa kantaisi Micro Four Thirds -kameraa ja yhtä hyvistä, nopeista Micro Four Thirds -teleobjektiiveista kakkoskamerana, jos paketti kokonaisuudessaan painaa murto-osan täysikokoisesta järkkäristä ja vastaavasta objektiivista? Veikkaisin, että MFT-objektiivien vertailu kinofilmiobjektiiveihin on myös hieman yksinkertaisempaa kuin vaikkapa APS-C-kameroiden objektiiveihin, muutoskerroinhan on 2,0 eikä esimerkiksi 1,5 tai 1,6.
Ilmeisesti hyvät MFT-laajakulmaobjektiivit ovat hieman hintavampia kuin muiden kameroiden objektiivit. Olympus itsessään on ilmeisesti taloudellisissa vaikeuksissa, joten mitenkäs on varusteiden saatavuuden laita tulevaisuudessa? MFT-kiinnitys on yksi harvoista standardeista, joille useampi valmistaja valmistaa sekä runkoja että objektiiveja, minkä lisäksi kameroihin on saatavilla runsaasti erilaisia adaptereita.
Runko tuntuu tukevalta, metalliselta ja korkealaatuiselta ja laukaisimen tuntuma on mielestäni hyvä. Pieni koko on etu, tosin alussa minulla oli hieman hankaluuksia opetella toimiva ote kamerasta ja saada operoitua vielä objektiiviakin. Painikkeita on vähän, mutta toimintojen valinta ja käyttö rulla-nelipainikeyhdistelmällä on erittäin hyvin suunniteltu. Esimerkiksi aukko, valotusaika ja valotuksen korjaus puoliautomaattitilassa voidaan säätää saman näppäimen takaa. Eri asetukset valitetaan nelinäppäimen pysty- ja vaakasuunnilla ja rullalla. Kokeneelle kuvaajalle painikkeiden puuttuminen, kahvan puute ja koko saattavat vaatia totuttelua, mutta operointi on intuitiivista, eikä painikkeita paina kuvatessa vahingossa.
Uutta kameraa hankkivalle suosittelen seuraamaan markettien mainoksia todellisen hinnan määrittelyssä. Vielä puoli vuotta sitten kilpakumppanuksina olivat olympus Pen E-PM1 ja Canon EOS 1100D, nyt Olympus on kaikonnut verkkokauppoihin. Miltei joka ikisessä mainoksessa Canoni on "alennuksessa", "sata euroa halvemmalla!" eli toisin sanoen kameran todellinen hinta on tässä vaiheessa aika lailla pysyvästi se 300 euroa. Kärkkäiseltä sitä saa aina välillä 270-280 eurolla. Varsinkin Keskon (Anttila, Shittari) bonusalennukset osaavat ärsyttää edelleen kovasti, koska bonussysteemin näennäiset alennukset koskevat pääsääntöisesti vain korteilla ketjuun sidottuja kuluttajia.
