”Varokaa päätänne, portaikossa on matalia kohtia, koska keskiajan ihmiset olivat parikymmentä senttiä lyhyempiä kuin nykyihmiset.” Right. ”Noitavainojen aikana tapettiin tuhansia ja taas tuhansia viattomia ihmisiä.” Mutta millä aikavälillä ja millaisella alueella? ”Keskiajan ihmiset olivat saastaisia, eivätkä peseytyneet kuin pari kertaa vuodessa.” Jep jep.
Historiasta on erikoisia, vakiintuneita käsityksiä, joita ei oikeastaan edes haluta korjata. Historian raakuuksien pitäisi olla mahdollisimman verisiä, ja maailmassa ja ihmisissä tapahtuneiden muutosten pitäisi olla valtaisan suuria.
Ihmisten keskipituus on vaikea kysymys. Suomen maaperästä on vaikeaa löytää hyvin säilyneitä keskiaikaisia luurankoja, koska maaperä on sen verran hapanta, että luut eivät säily. Kampakeraamiselta ajalta, eli noin 4000 eKr on joitakin löytöjä, joiden perusteella sen ajan ihmisten (miesten ja naisten yhdessä) keskipituus olisi ollut 170 cm, eli ihmiset olisivat olleet aika lailla samoissa mitoissa kuin nykyään. Merovinkiajalta eli 600-800-luvulta on suohaudasta löytynyt huomattavasti lyhyempää väkeä: 146 cm pitkiä naisia ja 158 cm pitkiä miehiä. Nykyihmisten keskimitta oli 1981 Englannissa 173,8 cm (miehet) ja 160,9 cm (naiset).
Rautakaudelle tultaessa keskipituus on taas noussut: aikuisen miehen mitta on ollut noin 180 cm. Tosin rautakaudelta on eräästä yhteisöstä löytynyt kahdenkoista kansaa: toinen kansa on ollut n. 10 cm lyhyempää väkeä kuin toinen.
Keskiajan ihmisen keskipituus on mielenkiintoinen kysymys. Usein tulkintavirheitä on tullut siitä, että on laskettu koko populaation keskipituutta hautalöytöjen perusteella. Lapset ovat huomattavasti lyhyempiä kuin aikuiset, joten koko populaation keskipituus on huomattavasti pienempi kuin aikuisten ihmisten keskipituus. Lyhyysharhaa ovat vahvistaneet myös erilaiset kulttuuripiirteet: esimerkiksi aikanaan sängyt ovat olleet merkittävästi pienempiä. Onkin paljastunut, että ihmiset eivät ole nukkuneet samassa asennossa kuin nykyään, vaan enemmän puoli-istuvassa asennossa. Keskiajalla vuoteessa nukkuminen oli muutenkin varattu aika monessa tapauksessa sairaille ihmisille, muuten se oli ”laiskanlepoa”. Museoissa haarniskat näyttävät usein melko pieniltä jo siksikin, että niissä ei ole sotilasta sisällä kannattelemassa haarniskan rakennetta, vaan haarniska lysähtää kasaan.
Toinen statistiikasta juontuva virheellinen käsitys keskiajan ihmisistä on se, että ihmiset ovat vanhentuneet ja kuolleet jo kolmi- nelikymppisinä. Samaan tapaan kuin nykyisissä kehitysmaissa, myös keskiajan Euroopassa lapsikuolleisuus oli suuri, mikä vääristää kuvaa aikuisten ihmisten vanhenemisesta. Monet naiset myös kuolivat nuorena yrittäessään putkauttaa uusia penskoja maailmaan. Ihmiset eivät siis olleet ikäloppuja 40-vuotiaina, vaikka eivät usein eläneetkään 70-vuotiaiksi. Eihän siihen aikaan ollut esimerkiksi ohitusleikkauksia.
Keskimitan vaihtelu ennen 1900-lukua on ollut melko pientä. Voisi sanoa, että miesten keskimitta on pysynyt siinä 175 tienoilla suunnilleen. 1600-luvulta on joitakin tietoja Ruotsin valtakunnan (pääasiassa Ruotsin ja Suomen) ihmisten keskipituudesta. Ruotsin 1. luokan taistelulaiva Kronanin hylystä on löytynyt noin 200 miehen luurangot, joiden keskipituudeksi on arvioitu 171 cm. Mukana on ollut miehiä 10-vuotiaista 60-vuotiaisiin. 1600-luvulla oli kuitenkin menossa kylmä kausi, joten elinolosuhteet olivat heikommat. Ero moderneihin mittoihin on kuitenkin melko mitätön, puhutaan taas noin 2-5 cm erosta.
Muualla Euroopassa elinolosuhteisiin on vaikuttanut myös kaupungistuminen. Myöhäiskeskiajalla ja uudella ajalla suuri osa väestöstä on muuttanut kaupunkeihin, joissa elinolosuhteet ovat olleet merkittävästi huonommat. Taudit ovat levinneet ja erilaiset ammattitaudit ovat yleistyneet. Pohjoismaissa kaupungistuminen on ollut melko mitätöntä: isoille kylille on lähinnä annettu kauppaoikeuksia. Esimerkkinä elinolosuhteiden muutoksesta voidaan vertailla keskiaikaista ja uuden ajan Englantia uuden ajan Amerikkaan. Keskiajan Englannin hautalöytöjen perusteella miesten keskipituus on ollut 171,26 cm ja naisten 157,55. 1600-luvulla miesten keskipituus on pudonnut, miesten on ollut 168 cm ja naisten 157 cm. Amerikassa samaan aikaan miesten keskipituus on ollut 175 cm.
Napoleonkaan ei ollut mikään kääviö. Ranskalainen jalka ja brittijalka olivat eri mittaiset, ja Napomiehen pituudeksi paljastuu 171,5 cm, mikä on suunnilleen ollut 1700- ja 1800-luvun ranskalaismiehen keskimitta.
Keskiajan ihmiset eivät myöskään olleet niin saastaisia kuin mitä yleensä oletetaan. Keskiajan Euroopassa vallitsi pitkälti yhtenäinen kulttuuri, ja siihen kuului myös kylpeminen. Kylpeminen oli Roomalaista perua, ja myös merkittävä osa hengellistä kulttuuria. Julkiset kylpylät ja saunat päätyivät epäsuosioon vasta siinä vaiheessa kun ihmiset alkoivat muuttaa kaupunkeihin. Kaupungeissa julkisiin kylpylaitoksiin liittyi prostituutio, joka sekä levitti tauteja että oli moraalista saastaa.
Mainittakoon kuitenkin, että monissa Keski-Euroopan kyläkulttuureissa arvostettiin kehosta uhoavaa ”miehistä” tuoksua, ja peseytymistä pidettiin ylpeilevien ihmisten jekkuina. Kylpylaitos eli sauna säilyi kuitenkin osana suomalaista, pohjois-ruotsalaista ja venäläistä kulttuuria. Täällähän ei ollut monia isoja kaupunkeja, joissa prostituution saasta olisi levinnyt. Kirkko on jopa tukenut kylpyperinnettä, esimerkiksi Agricolahan suosittelee tiettyjä päiviä kylpemiseen. Muualla Euroopassa kylpemisperinne säilyi kylpyläperinteenä, eli käytiin ”ottamassa vesiä” terapiatarkoituksessa.
Markku Nenonen on kirjoissaan hälventänyt virhekäsityksiä noituudesta. Noitavainoja tapahtui Euroopassa, se on tosiasia. 1400-luvun lopulla syntyi uusi käsitys noidista. Lopunajat ovat lähellä, ja niiden merkkinä paikalle ovat saapuneet uudentyyppiset noidat, jotka ovat liitossa paholaisen kanssa, keskustelevat demonien ja henkien kanssa ja aiheuttavat tuhoa. Noitavainot eivät kuitenkaan olleet keskiaikainen ilmiö, vaan tapahtuivat 1550-1650-luvuilla. Tuolla aikavälillä oli noin 200 000 ihmistä syytettynä noituudesta, joista noin 40 000 tuomittiin. Keskimäärin siis syytettyinä on ollut noin 2000 ihmistä vuodessa koko Euroopan alueella. Nenonen esittää vertailukohteeksi eläimiinsekaantumisen: Ruotsissa on esimerkiksi tuomittu 100- tai 1000-kertaa enemmän eläimiinsekaantujia kuin paholaisen kanssa keskustelleita noitia. Nenosen mukaan kannattaa myös unohtaa väitteet vasenkätisyydestä, punatukkaisuudesta ja vihreäsilmäisyydestä: nämä ovat myöhemmän kirjallisuuden sepittämiä todisteita noituudesta.
Monet väärinkäsitykset keskiajan kulttuurista ja ihmisistä ovat renessanssi-ihmisten kirjoituksista elämään jääneitä intentioharhoja. Renessanssi-ihmiset ovat halunneet korostaa oman aikansa paremmuutta ja keskiajan ”pimeyttä”. Keskiaikaisia rangaistustapoja on myös väritetty renessanssiajan kauhukammioissa. Esimerkiksi rautaneitsyt on ollut häpeärangaistus, ei teloituskeino, eli sarkofagissa ei ole ollut piikkejä sisäpuolella. Mainittakoon kuitenkin, että kidutus oli osa Keski-Euroopan oikeuskulttuuria, koska tuomioon tarvittiin kaksinkertainen todistusketju. Ei riittänyt, että syyttäjä pystyi todistamaan syytetyn syyllisyyden yhden todisteluketjun avulla, vaan tarvittiin vähintään kaksi. Usein todisteita ei voitu antaa enempää kuin yhteen ketjuun, ja jouduttiin hankkimaan tunnustus kidutuksen avulla. Ruotsin valtakunnassa kidutusta ei käytetty yleisesti, koska yksi todisteluketju riitti.
Intentioharhoja on loputtomasti. ”Bysantin imperiumi oli byrokraattinen käärmeenpesä, jossa salamurhaajan tikari teki työtään, eikä kreikkalaisiin voi luottaa”. ”Olutta juotiin paljon siksi, että keskiajan ruoka oli suolaista.” ”Englantilainen marjakuusijousi lävistää levyhaarniskan.” Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet näistä käsityksistä ovat vaikeita kumota, koska esimerkiksi historialehdet pitävät näistä usein kiinni. Monista aiheista on myös vaikea löytää hyviä kokoomateoksia. Nykymaailmassa on kuitenkin hyvin tärkeää olla lähdekriittinen, erityisesti aloilla, joissa helposti sortuu luottamaan auktoriteetteihin, vaikka niiden lähteet eivät kestäisikään täysin tarkastelua.
Joitakin lähteitä:
British Archaeology No 84: 51
http://www.plimoth.org/discover/myth/4-ft-2.php
The Fate of Kronan (Lars Einarsson) kirjassa The Age of Sail - The International Annual of the Historic Sailing Ship Vol 2. pp. 82-97.
Markku Nenosen luento Hämeen linnassa maaliskuussa 2010.
Criminal Justice Throughout the Ages (Rothenburg ob der Tauberin keskiaikaisrikosmuseon julkaisu)
Yksi peruskoulun historiankirjoista antoi myös näppärästi tietoa muinaissuomalaisten keskipituuksista
Suomen Historian pikkujättiläisessä on juttua kanssa, mutta hyvin suppeasti
Kustaa Vilkunan opuksia kannattaa myös lukaista
