torstai 25. elokuuta 2011

Kivun anatomia

Mikään niin monimutkainen kokonaisuus kuin ihminen ei voi olla täydellinen. Pystyasento? Hulluutta, sehän on epävakaa kuin mikä ja sitä paitsi varsin tehoton vaikkapa juoksemista ajatellen. Lisäksi kaikista ylimmäisenä keikkuu iso, raskas mollopää.

Tuo raskas mollopää aiheuttaa suurelle osalle ihmisistä niskan jännitysongelmia. Aika yleisiä ovat myös iskiasongelmat, sekä lantion että hartioiden tienoilla. Sellainen rakennusvirhe. Iskiashermo jää puristuksiin juuriaukossa, joka siis ihmisellä on valmiiksi liiankin ahdas. Supistuneet lihakset, liiallinen, jatkuva paine jossain nikamassa tai rustossa, hankauma... Pieni turvotus aiheuttaa runsaanlaista kipua.

Itselläni iskiasvaivat syntyvät lihasjännityksen kautta. Istumatyö tai toisaalta liian ahkera liikunta rasittavat lihaksistoa, kunnes tuonne pakaran yläosaan ja alaselkään tulee kunnollinen, kivulias jumitus. Jos jumitusta ei saa avattua ajoissa, niin varsinaiset iskiaskivut alkavat.

Olisikohan ollut 2007 tai 2008, joulun aikoihin joka tapauksessa, kun iskias iski ensimmäistä kertaa. Ja iskikin kunnolla, koska se kesti kolmisen kuukautta. Pahimmillaan se oli jouluna, ja silloin opin aika paljon kivusta.

Ensinnäkin kipuun suhtautuminen on yhtä merkittävä tekijä kuin kipu itsessään. Väliaikainen kipu lamauttaa enemmän kuin pitkäaikainen kipu. Jos mitataan kipua asteikolla yhdestä kymmeneen, jo kakkosen tai kolmosen kipu on väliaikaisena niin häiritsevää, että en osaa enää keskittyä mihinkään ihmeellisempään asiaan. Kun kivun huomaa kestävän päiviä, niin sen kanssa pystyy elämään. Toisaalta jos kipu on pitkäaikaista mutta väliaikaista, siihen voi suhtautua väliaikaisena asiana. Kun kipu kuitenkin jatkuu, niin huomaakin, että onkin koko ajan odottanut, että elämä jatkuisi taas. Iskiakseen liittyy se, että paranemiseen voi jonkin verran vaikuttaa itse, esimerkiksi kevyellä liikunnalla ja lihashuollolla, mutta toisaalta pitää olla kärsivällinen eikä ärsyttää kipeää aluetta, koska silloin paraneminen hidastuu. Asiaa ei siis voi hoitaa alta pois, ja on pakotettu turhauttavaan passiivisuuteen.

Toiseksi kipua oppii kuuntelemaan ja sen oppii tunnistamaan. Vaikkapa venytellessä tietää tarkalleen, milloin kipu tulee lihaksesta ja milloin on venyttänyt vähän liian pitkälle ja ärsyttää hermoa, vaikka kivun taso ei muuttuisikaan. "Tämä kipu pahenee tästä vielä"...

Kolmanneksi lääkkeiden vaikutuksen oppii myös tunnistamaan aika tehokkaasti. Pahimpana kipukautena Kirsikalla oli myös päänsärkyä jossain vaiheessa, ja annoin sille paracetamolia. Kun sitten olimme olleet aikamme liikkeessä, niin kommentoin Kirsikalle, että "kannattaa ottaa uus lääke, koska edellisen vaikutus alkaa pikku hiljaa olla lopussa". Kymmenen minuutin kuluttua Kirsikan päänsärky olikin palannut...

Neljänneksi vaikka lähiympäristö olisikin tietoinen kivusta, niin vastaavaa kokematon ei voi täysin ymmärtää, mistä on kyse. Pahimmillaan oma kipuni oli sitä luokkaa, että kauppareissu 300 metrin päässä olevaan Valintataloon oli sietokyvyn rajoilla, pelkkä kävely nosti kivun tason yhdeksään vielä peruslaatuisen paracetamolin jälkeen (oli jouluaika, joten YTHS oli suljettu, enkä halunnut käydä akuuttipolilla hakemassa oopiumjohdannaisia). Siitä huolimatta kun aamiaistarpeita vaadittiin, niin kävin niitä hakemassa. Kivun ei kuitenkaan saa antaa olla tekosyy sille, ettei pystyisi elämään elämäänsä.

Nykyään pystyn hallitsemaan iskiastilanteita paljon tehokkaammin, koska pystyn puuttumaan alaselän lihasongelmiin suht ajoissa sopivilla venytyksillä. Harmikseni on kuitenkin todettava, että tällä hetkellä minulla on meneillään iskiaskausi. Lihasjumituksen avaaminen kesti kolme päivää, minkä jälkeen olen kärsinyt varsinaisesta iskiaskivusta. Onneksi kipu on ollut lievää, korkeimmillaan ehkä nelosen luokkaa. Osaa se kuitenkin myös turhattaa, koska paraneminen on hidasta. Yleensä on kuitenkin ollut tapana hoitaa ongelmat välittömästi pois alta.