Ancient Domains of Mystery

Viimeiset pari kuukautta ovat menneet uuteen kotiin ja tavallaan uuteen elämäntapaan sopeutumiseen. Sopeutumista ovat helpottaneet erinäiset nörttiajanvietteet. Lahden keskuskirjasto on mainio, joten nyt on sitten katsottu muutama Untouchablesin jakso ("A Desilu production!), lueskeltu Blueberryä ("Heck!") ja nautittu Centaurien tukkamuodista.

Nyt asiaan: Omista ajanvietteistäni mainittakoon vielä Ancient Domains of Mystery, eli ADOM. Siinä vasta koukuttava peli. Homman voi ladata ilmaiseksi osoitteesta http://www.adom.de/.

ADOM ei ole mikään uusi tuttavuus. Peli on ollut olemassa vuodesta 1994 lähtien, tosin itse siihen tutustuin pikkuveljieni kanssa muutamaa vuotta myöhemmin. Siinä on melkein kaikki samat palikat kuin Diablossa ja WoWissa: tapetaan hirviöitä, kerätään hirvittävät määrät roinaa ja toimitaan monimutkaisen sisäisen säännöstön puitteissa. Sellaisia häiritseviä tekijöitä kuin animaatio tai edes grafiikka hommassa ei ole, kuten kuvassa alla voi nähdä:



Jep, ASCII-"grafiikkaa". Ohjastetaanko systeemiä hiirellä? Noup. Pikanäppäinsoppaa on tämä. Otetaanpa toinenkin kuva:



No niin. Adom on roguelike-peli, eli se juontaa juurensa Rogue-nimiseen luolastonkoluamispeliin. Moni varmasti tunnistaa nimen Nethack, joka on ehkä legendaarisin näistä peleistä. Ideana on tosiaan tutkia luolastoja, tapella hirviöitä vastaan, kerätä mahdollisimman hienot varusteet ja kehittää pelihahmon kykyjä. Kaikki D&D:n edut ilman että tarvitsee heittää yhtäkään oudonmallista noppaa.

ADOMin ja monien muidenkin roguelike-pelien etuna on se, että niissä voi tehdä erinäisiä järjettömiä kombinaatioita, jotka toimivat todella hyvin. Omista pelihahmoistani voimakkain oli aikanaan Nekku, tason 50 naispuoleinen tonttuaseseppä. Nekku taisteli aina berserkkinä, ja gemologiakykynsä avulla louhi kalliosta loputtomat määrät Kaiken Tiedon kristalleja. Näillä kristalleilla Nekku pystyi kehittämään mieltään korkeimmille tasoille asti, ja juomalla Vaihtojuomaa (Potion of exchange) vaihtamaan kehittyneen mielensä ominaisuuksia fyysisten ominaisuuksiensa kanssa. Toisin sanoen vaihtoi Learning-ominaisuuden ja Dexterity-ominaisuuden paikkaa, ja siinä olikin sitten yksi pieni ja perkeleen nopea tonttuberserkkeri, jolla oli parhaat mahdolliset varusteet.

Ruutukaappauksissa näkyy tietoja Nahkurista, joka on tason 32 musta haltia ja salamurhaaja. Aseinaan hän käyttää Kaiken teurastuksen ruoskaa oikeassa kädessä ja Kärmesruoskaa vasemmassa kädessä. Tämä on vähemmän luova kombo.

Varusteiden etu- ja jälkiliitteet tuottavat toisinaan huvitusta ADOM-aficionadojen keskuudessa. Armeijassa eräs ADOM-kanssanörtti oli vakuuttunut, että SA-kumisaappaat olivat cursed boots of the geologist eli kirotut geologiasaappaat, joita jalassa pitämällä inventaario pikku hiljaa täyttyy arvottomista kivenmurikoista. Toisin sanoen pitkävartisen kumisaappaan sisälle ilmestyi hämärästi kiviä marssien aikana, eikä ilmiölle oikein muuta selitystä keksitty, kuin että kivet tunneloituvat suoraan pohjan läpi rikkomatta sitä.

Kun tällaisten pelien pelaamista ajattelee, niin loppujen lopuksi se vaikuttaa hyvin paljon työn kaltaiselta: loputonta puurtamista, jossa ei suurimmaksi osaksi ole kovin paljoa jännitystä. Vaiva palkitaan aika lailla suhteessa työn määrään. Entä jos tekisi työtä pelaamisen sijaan?

Pikku-Puuhis pulassa

Ajattelin, että ehkä minunkin on aika julkaista blogissani nostalgista tavaraa ajoilta, jolloin oli vielä mahdollisuudet kehittyä vaikka kuinka yleishyödylliseksi yhteiskunnan tukipilariksi. Lukija saattaa kuitenkin huomata, että pikku-Puuhanallen auktoriteettivastaisuus on kehittynyt jo varsin nuorella iällä, myöhäisintään kolmannella luokalla. Olkaatten hyvät, pikku-Fuuganallen kolmannen luokan äidinkielenaineita! Tarjolla skottiviskiä, vittumainen lapsi-Jeesus ja noitaneidin leivoskelemia pullasia!

Olen merkinnyt opettajan kommentit kursiivilla.

Lekenda

Jeesus-lapsi leikki kamujensa kanssa papateilla. Jeesuksen papatit räjähtivät kovemmin kuin muiden. Yhtäkkiä yksi Jeesuksen kavereista pisti papatin jeesuksen korvaan. Jeesuskos siitä suuttui ja niin Jeesus suuttui, ettei ole ennen nähty. Hän heitti papatin maahan ja pieni, sienenmuotoinen räjähdys rikkoi Jeesuksen kamun pään. Aivot vaan pomppi pihalla, kun Jeesuksen parantava voima rätisi kamussa. Jeesus sanoi kamulleen:
- Sinun ei kannata suuttua turhista.

Jeesus ja väkivalta eivät sovi yhteen!

Totisesti siinä on hieno Jeesukseen liittyvä legenda. Ja olen täysin samaa mieltä opettajan kanssa siitä, että uskonnonopetusta ei ole syytä ujuttaa äidinkielenopetuksen joukkoon. Krhm. Eiku siis. Hienosti on tekstissä haettu raamatullista tyyliä, ja tuo minusta hienosti esiin Jeesuksen ihmisluonnon. Esimerkiksi apokryfikirjoissa Jeesus-lapsi on kuvattu varsin julmaksi ja itsekkääksi olennoksi. Kateuden vaarat paljastuvat myös selkeästi.

Seuraavana vuorossa riipivä scifiseikkailu.

Portti

George Jeffersson vastasi puhelimeen.

- Täällä NASA:n toimihenkilö. Valitettavasti minun on ilmoitettava, että veljenne sukkula on tuhoutunut.
- Miten se tapahtui?
- Saatte ilm...
- Kysyin, miten se tapahtui!
- No, olkoon, sukkula lensi kohti Porttia, ja sitten sukkula räjähti.
- Kiitosta vaan!

George sulki puhelimen raivoisasti. Hän tiesi, että hänen olisi lähdettävä lennolle. George otti Skottiviskipullon esille.

Hänen vaimonsa tuli lasten kanssa tunnin päästä kotiin. Hän näki miehensä keittiön pöydän äärellä viskipullo toisessa kädessä, kyyneleet silmissä.

Vaimo sanoi.
- Mikä sinulla on hätänä?
- Vaimo, veljeni on kuollut. Kuollut. Käsitätkö? Kuollut.
- Herrajumala! Ei kai se tarkoita että...
- Kyllä, vaimo. Kyllä...

Nainen purskahti itkuun.

5... 4... 3... 2... 1... ignition.
Tuli suihkusi valtavana avaruussukkulan kantoraketin moottoreista. Pelkkää tulta ja savua... Georgen vaimo tiesi, että George ei palaa. Hän ei kestäisi, ei kestäisi, hänen rakkautensa oli liian syvä.

Hän itki. Hän itki ja kirosi.

Georgen sukkula pääsi kiertoradalle. Kestäisi viikon, että he pääsisivät Portin luo. Niin, Portin, ilmiön jonka kaltaista ihmiskunta ei koskaan ennen ollut joutunut kohtaamaan. Vaalean vihreä, utuinen Portti.

Kun tuli seuraava aamu sukkula oli lähellä Freedom II:nimistä avaruusasemaa. Sukkulan komentaja, nimeltään Johnson, surkutteli Georgea:
Sinähän näytät surkealta. Ei yhden ihmisen menettäminen tarkoita itsemurhan tekemiseen.

Se oli totta. Mutta George ei ollut aikonutkaan tehdä itsemurhaa. Hänen piti vain saada selville, mitä hänen veljelleen oli tapahtunut. Hän katsoi ikkunasta ulos Maata. Ilmakehä oli melko paljon saastunut. Siellä täällä näkyi kaupungin valopilkkuja. Euroopassa näkyi ukkostavan. He lähestyivät Freedom II:ta. Kohta he olisivat siellä. 8... 7... 6... 5... 4... 3... 2... 1... kosketus.

Freedom II koostui kahdeksasta modulista. Freedom II oli suurimpia avaruusasemia joita on koskaan rakennettu. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2038 ja lopetettiin vuonna 2047.

Sukkulan telakointi saatiin valmiiksi, sukkulan miehistö pääsi asemalle. Asemalla he sitten söivät ja joivat, vaihtoivat tietoja.

Sukkula lähti jatkamaan matkaansa. Hetken kuluttua räjähti takana moottorin viereen. Pieni mikrometeori.

- Jättäkää alus! Hätäkapseliin! komentaja huusi. Hätäkapseli syöksyi irti sukkulan hylystä. Happi karkasi hyvän aikaa aluksesta. Kapselin pienet moottorit laukesivat. Se ei päässyt ilmakehään asti. He olivat tuomittuja. Asemalta lähetettäisiin sukkula hakemaan heitä, mutta happi ehtisi loppua.
- Onko kenelläkään alkoholia? komentaja sanoi. George otti Skottiviskipullonsa esiin. Komentaja sanoi:
- Sinut voisi tuomita vankeuteen tuon takia. Mutta anna se tänne. nämä moottorit toimivat alkoholilla. Täällä jossain on tankkausventtiili.

Venttiili löytyi ja alkoholi laitettiin tankkiin. Komentaja painoin nappia - mitään ei tapahtunut. Ykköspilotti hätääntyi. Niin kyllä muutkin, mutta erityisesti ykköspilotti. George antoi komentajalle erikoissytyttimensä.

- Okei. Tämä voi tappaa meidät, mutta kuolemmehan muutenkin. Pukekaa hätäpainepuvut.

Se kävi hankalasti, sillä tilaa oli vähän.
- George, paina nappia kun näytän merkkiä, muut, olkaa kunnolla. Avaan nyt ilmasulun.

Ilmasulku aukesi, pieniä roskia ja tyynyjä lensi ulos. Komentaja käynnisti erikoissytyttimen ja suuntasi sen moottorin suuttimeen. Komentaja antoi merkin. George painoi nappia. Nyt oli kaksi mahdollisuutta. Kapseli tuhoutuisi tai moottori käynnistyisi. Moottori käynnistyi, mutta komentaja menetti otteensa. Onneksi hänellä oli turvanaru. Hän pääsi turvallisesti sisään. Ilmasulku sulkeutui. Kapseli paineistui. Moottori sytytti toiset moottorit. Kapseli lähestyi ilmakehää. Melkein perillä...

Kapseli pääsi ilmakehään. Kapselin nopeus nousi äkkiä kymmenestä 500:aan. Kitka kuumensi kapselin epoxikuoren. Kapselin kuoressa esiintyi pientä liekehtimistä. Kapselin valtava laskuvarjo avautui. Jonkun ajan kuluttua he kalahtivat erään pikkutalon katon läpi. Koira haukkui. Vanha mies tuli kaksipiippuisen haulikon kanssa katsomaan, mitä oli tapahtunut. Kun hän näki kapselissa NASA:n tunnuksen, hän laski aseensa. Mies mietti, miten kapseli oli voinut pudota hänen talonsa katon läpi. Hänen ympärillään oli 2600 km2 autiomaata. Oli aika kummallista, että Amerikkalainen kapseli putoaisi Venäjälle.

Sukkulan miehistö tuli ulos. He kysyivät, että missä he olivat. Mies vastasi jotain omituista venäjäksi.

- Hän on venäläinen, George sanoi.
- Miten me päästään pois täältä! 2 pilotti sanoi.
- Se onkin juttu hankala, komentaja sanoi.
- Toivottavasti miehet Freedom II:lla saivat putoamispaikkamme selville.
- Hei! Katsokaa! Helikopteri! 1 pilotti sanoi.

Se lähestyi, laskeutui siihen viereen. Helikopterista tuli miehiä. Miehillä oli pistoolit. He käskivät sukkulan miehistön menemään helikopteriin. Miehet olivat venäläisiä. Helikopteri lensi Moskovaan. Siellä heitä kuulusteltiin. Jonkin ajan kuluttua heidät lennätettiin Washingtoniin. Sieltä George soitti vaimolleen New Yorkiin.

- ...mutta minun on saatava tietää, mitä veljelleni tapahtui!
- Tälläkertaa saat luvan. Mutta ensi kerralla menet linnaan. Tälläkertaa menet Scramjet:illa. Valtion varoja ei tuhlata noin. Saat kuitenkin pienen korjaussukkulan käyttöösi. Myös ystäväsi Jordan tulee mukaasi.

Scramjet, eli Avaruuslentokone täytti juuri kannatinpalloaan vedyllä, kun George tuli lentokentälle. Hän meni kirjastoon. Hän valitsi ”Lakitiede Kennedyn mukaan” :nimisen kirjan. Hän ehti lukea neljäsosan kirjasta, ennekuin kaijuttimesta kuului:
- Scramjet-matkustajat, Scramjet-matkustajat, portille 238.

George lähti sinne. Tarkastaja sanoi:
- Ja matkatavarat, kiitos.

Hän pääsi koneelle. Kohta Scramjetin ankkurit irroitettiin ja se nousi. Se nousi 189 km korkeuteen, sitten alkoi matkan mahtavin vaihe. Scramjet käynnisti moottorinsa. Se kiihtyi 80 km/h 590 kilometriin tunnissa. Viiden tunnin kuluttua Scramjet oli kiertoradalla. Viisi vuorokautta ja George olisi tarpeeksi lähellä Porttia. Siinä ajassa hän ehtisi levätä jonkin aikaa. Hän lähti syömään. Tilasi pizzan ja kokista. Hän söi ja meni kirjastoon. Sen jälkeen hän meni elokuviin.

- Menen katsomaan Porttia, George sanoi.

Hän puki painepuvun päälleen ja kiinnittyi rakettipakkaukseen. Silloin hän tiesi, mitä hänen oli tehtävänä. Hän kiihdytti kohti Porttia.

Hänen ohjaajansa sanoi:
- Ei! Älä!

George meni Portista.

Georgea ei sen koommin nähty. Mutta 20 vuoden päästä syntyi vauva. Sen ensimmäiset sanat olivat:
- Minä... George...

Hyvä aine on täysin itsekeksitty ja kirjoitettu selvällä käsialalla

Kirjoittajan lisäämä kommentti: Käsiala on huolimaton yhden illan kirjoituksen ansiosta ja olen keksinyt tarinan itse lukuunottamatta Scramjettia, joka on oikeasti suunnitteilla.

Vaikutteitahan Portissa on vähän sieltä sun täältä, 70-luvun science fictionista, Avaruusseikkailu 2001:stä, Star Warsista... Kaikessa näkyy kuitenkin tukeva kiinnostus oikeaa avaruustutkimusta kohtaan, vaikka avaruuslentokoneen toimintaperiaate onkin vielä vähän hakusessa. Kyllä tällaista elokuvaa katsoisi mieluummin kuin jotain Red Planet -tekeleitä. Ja lopun twisti saisi Shäilämäiläläimänkin suun tyytyväiseen hymynmutruun.

Luonnollisesti kolmasluokkalainen Puuhanalle oli äärimmäisen loukkaantunut plagiaatiosyytöksistä. Kun uudemman kerran luen tarinaa, niin olen edelleen loukkaantunut. Mikä loukkaa nykyistä Puuhanallea on se, että opettaja ei ole edes vaivautunut oikolukemaan tekstiä. Selkeästikään pieni Puuhis ei ole vielä tuntenut kaksoispisteen käyttöä, vaikka muuten teksti on laadultaan varsin hyvää. Puhumattakaan tietysti *thö* skottiviskin luovasta käytöstä: siinä vasta näppärä tseehovin pyssy, jota käytettiin vähemmän tuhoisasti. Shäimäläimä varmasti myhäilisi tuollekin.

Pikku-Puuhis vastasi kritiikkiin kirjoittamalla seuraavan toimeksiannon varsin sarkastiseen sävyyn. Kun on lukenut Portin, niin yllättääkö, että Noitaneiti X:n pääsiäinen ei paljon pikku-Fuugaa inspiroinut. Mainittakoon, että tehtävänannossa korostettiin laiskemmille Jani-Pettereille, että tekstin pitää olla vähintään kokonaisen sivun mittainen! Gasp!

Noitaneiti Juskruzizigefigermikälieneen pääsiäinen

Noitaneiti Juskruzizigefigermikälienee asui pienessä mökissä pienen kukkulan laella. Hän odotti mummoansa Japerugurukia vieraaksi mökilleen. Hän ei ollut nähnyt mummoaan 50 vuoteen. Illalla mummo tulisi. mummo, joka oli hyvin vanha, mutta hän oli hengissä. Paljon oli tehtävänä. Hän leipoi pullia ja muuta. Oli pääsiäinen, joten pääsiäismunia oli tarjolla. Mummo tuli Noitaneiti Juskruzizigefigermikälieneen luokse. He viettivät mukavan pääsiäisen.

Ehkäpä vielä jokin päivä kirjoitan Noitaneiti X:n pääsiäisen uudemman kerran, mutta epäilenpä, että kolmannen luokan opettajani saattaisi pitää Kyöpelinvuoren bakkanaaleja yhtä tyrmistyttävänä juttuna.