00:35-11-6-2011: "Mulputi mulputi mulputi, onhan se, mulputi mulputi mulputi"
01:30-11-6-2011: Onpas vieläkin kuuma.
2:05-11-6-2011: Jopas alkoi nukuttaa vihdoinkin. innnnnnnnnnnNNNNNN INNNNNNNN! INNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNN! Släp!
02:45-11-6-2011: Kraak kraak krääh krööh kreeh krööh! Kraah krääk kröök krääk! KRAAK KRÖÖK KRAAK krääk kröök! Kreek krääk kröök!
03:23-11-6-2011: titityy! Pilili päli pöli! Tsirku tsirku tsirku tsirku! Titityy! TITI F***N' TYY!
04:15-11-6-2011: Krääh krööh kraah krooh! Tsäktsäktsäktsäktsäk! Krääh kraah krooh krääh! tsäktsäktsäk! KRAAH KROOH KRÄÄH KREEH KRÖÖH KRAAH krooh kreeh! Tsäktsäktsäk! (paikalliset harakatkin alkoivat pikku hiljaa kyllästyä teinivarisen mölinään)
lauantai 11. kesäkuuta 2011
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Mämmiavaruus
Avaruuden valloittaminen, siinä vasta iltapäivän puhde. 90-luvulla ajetaan ympäriinsä lentävillä autoilla ja käydään kuussa lomailemassa. Kun maailma on mitä on, mitä syytä kenelläkään on valloittaa avaruutta? Kuningas Mammon hallitsee, joten raha olisi yksi tärkeä syy. Ympäristö? Kenties, onhan ympäristö nyt pinnalla. Monia muitakin aatteellisia syitä voisi kuvitella olevan.
Rahamiehen näkökulmasta avaruuden laajempi valloittaminen on melkoinen riski. Satelliittien ampuminen kiertoradalle on toki taloudellista, ja tulevaisuudessa energian tuottaminen kiertoradalla saattaa olla alkuinvestoinnin arvoista. Muiden resurssien hyödyntäminen kuitenkin vaatii valtavaa panostusta ja kymmenien vuosien työtä.
Suurin ongelma on tavaran kuljettaminen kiertoradalle. Matalalle kiertoradalle ampuminen maksaa tuhansia euroja kilolta, ja geosynkroniselle radalle jopa kymmeniä tuhansia. Nykyisillä energianlähteillä projektien taloudellisuus on kyseenalainen. Toisaalta jos fuusioenergia saadaan valjastettua, esimerkiksi Kuun maaperästä tulee taloudellisesti merkittävä vaihtoehto. ”Kuuperä” sisältää esimerkiksi paljon heliumin isotooppeja, joita voitaisiin hyödyntää fuusioreaktoreissa.
Planeettojen kuut vaikuttavatkin taloudellisesti lupaavilta kohteilta. Koska niillä on pieni painovoima, tavaran ampuminen kiertoradalle ja Maahan on taloudellisempaa kuin miltään kiinteältä kappaleelta. Monia perusmateriaaleja on myös helpommin saatavilla kuin planeetoilla: esimerkiksi rautaa on monien kuiden kuuperässä paljon enemmän, koska se ei ole vajonnut planeetan sisempiin kerroksiin tai ytimeen, kuten esimerkiksi Maassa.
Maan kuu ei ole tässä suhteessa kuitenkaan paras vaihtoehto. Kaasujättiläisten kuiden koostumus on paljon kiintoisampi, esimerkiksi vesijään osuus niiden koostumuksesta on merkittävä. Vesijäästä on riittävällä energialla suhtalaisen yksinkertaista valmistaa happea hengittämistä varten. Makroteollisuuden kannalta ne ovat myös huomattavasti mielenkiintoisempia. Monimutkaiset hiiliyhdisteet ja vaikkapa metaani ovat yleisempiä kuin Aurinkokunnan sisäosan isommilla kappaleilla.
Toinen siunaus, joka on myös kirous, on se, että kuut ovat pääsääntöisesti kaasujättiläisten van allenin vyöhykkeellä: donitsin muotoisella säteilyalueella, joka muodostuu planeetan sähkökentän linjojen sisään. Vyöhykkeellä on paljon säteilyä ja ioneja, joita voidaan hyödyntää energian tuottamiseen yksinkertaisemmilla laitteilla kuin fuusioreaktori. Ne kuitenkin myös kuluttavat laitteistoa ja vahingoittavat eläviä olentoja. Ei silti, edes Kuussa ei kannata elää pinnalla, vaan pinnan alla. Koska suojaavaa ilmakehää ei ole, päiväsaikaan Auringon säteily on polttavan kuumaa ja yöaikaan taas pinta säteilee energiaa avaruuteen, eli pinnalla on hyytävän kylmää.
Jotta laajamittainen teollisuus kaasujättiläisten läheisyydessä olisi taloudellista, siirtokuntien pitää olla kohtalaisen omavaraisia. Suurimman osan teknologiasta pitää olla mahdollisimman yksinkertaista, jotta varaosia ja uusia laitteita voidaan tuottaa paikallisesti. Varaosien saaminen Maasta kestäisi vähintään kuukausia, joten omavaraisuus on myös turvallisuuskysymys. Teknologialla onkin kaksi tendenssiä: monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen.
Uudet teknologiat ovat monimutkaisempia, mutta tuotannon ja suunnittelun kehittyessä ne saavuttavat lopulta yksinkertaisimman, optimaalisimman muotonsa. Suosikkiesimerkkini on kynsileikkurit: laite koostuu kolmesta irrotettavasta osasta, ja hyödyntää teräksen joustavuutta ja vanhaa kunnon vipuvartta. Riittävä lujuus on yhdistetty optimoituun muotoiluun ja joustavuuteen, ja lopputuloksena on äärimmäisen yksinkertainen ja toimiva järjestelmä.
Tietokonetta on vaikea kuvitella vastaavaksi laitteeksi, saati sitten fuusioreaktoria. Lisäksi kynsileikkurikin perustuu prosessiteollisuuden etuihin: terästeollisuudessa pystytään valmistamaan terästä, jonka ominaisuudet vastaavat asiakkaan vaatimuksia, ja tehtaalla pystytään valmistamaan laitteen osat tiukkoihin toleransseihin. Elektroniikkateollisuudessa prosessi on vielä paljon monivaiheisempi. Tarvittavia materiaaleja on kymmeniä tai satoja, ja komponenttien valmistaminen on erikoistunutta puuhaa. Yksi yritys valmistaa kondensaattoreita, toinen prosessoreita. Avaruustalous vaatisi joiltain osin erilaista lähestymistapaa. Toisaalta tietyt korkeateknologiatuotteet olisivat luonnollinen hyödyke, jota Maan siirtokunnat vaihtaisivat omiin erikoistuotteisiinsa. Tärkein olisi tietenkin mämmi, koska ilman mämmiä ei ole elämää. Koulutus ja geeniperimän lisääminen olisivat myös merkittäviä hyödykkeitä, koska ilman niitä ei siirtokunnassa muuta tehtäisikään kuin soitettaisiin banjoa, eikä homma pysyisi kasassa kovin kauaa.
Näkisin, että korkeateknologinen omavaraisuus olisi kuitenkin merkittävä tekijä, jos suunniteltaisiin tähtienvälistä liikennettä. Jos tähtienvälinen liikenne kestää vähintään vuosikymmeniä optimistisimpienkin arvioiden mukaan, kohteessa pitää voida toimia omavaraisesti. En kuitenkaan näe mitään taloudellista etua tähtienvälisessä liikenteessä. Yhteiskunnalliset paineet voisivat olla merkittävämpi tekijä.
Jos kaasujättiläisten ympäristössä olevat siirtokunnat ovat omavaraisia, ne ovat elinolosuhteiltaan hyvin erilaisia kuin mihin Maan päällä on totuttu. Painovoima olisi vain pieni osa Maan painovoimasta jos sitäkään, elintilat olisivat ahtaita ja yhteisöt tiiviitä. Populaatiota olisi myös pakko kontrolloida paljon tarkemmin, ja väestö koostuisi pakostakin erittäin korkeasti koulutetusta, todennäköisesti erikoistuneesta väestä. Tämänkaltaisten yhteiskunnallisten erojen voisi kuvitella synnyttävän yhteisöllisyyden ja ”me-ne”-tunteen kehittymistä, mikä voisi olla sysäys siirtokunnan perustamiseen toiseen tähtijärjestelmään.
Kynnys siirtokunnan perustamiselle toiseen tähtijärjestelmään olisi kaasuplaneettojen kuiden asukeille myös todennäköisesti pienempi ja teknologisesti vähemmän haastava. Kaasujättiläiset ovat paljon yleisempiä kuin kiinteät planeetat, ja kotikuita vastaavia rakennuksia olisi helpompi valmistaa, yhdyskuntien laajentamisesta kun olisi jo todennäköisesti kokemusta. Todennäköisesti siirtokuntia olisi ensin perustettu oman Aurinkokunnan muiden kaasujättiläisten kuihin. Laskeutuminen avaruudesta planeetan pinnalle on myös aina riski. On myös hyvin epätodennäköistä, että planeetalla olisi hengitettävää ilmaa, ja kaasujättiläisten kasvateille itse valmistettu ilma on joka tapauksessa arkipäivää.
Kun askeleita on otettu tarpeeksi, niin avaruuden valloittamisesta olisi valtavasti hyötyä rahan ja vallan kahvassa oleville pukumiehille, ehkä jopa tavallisille janttereille. Puhutaan kuitenkin niin isoista summista, että en ole aivan valmis uskomaan avaruuden valloittamisen olevan realistinen vaihtoehto kapitalistisesta näkökulmasta. Aika näyttää.
Rahamiehen näkökulmasta avaruuden laajempi valloittaminen on melkoinen riski. Satelliittien ampuminen kiertoradalle on toki taloudellista, ja tulevaisuudessa energian tuottaminen kiertoradalla saattaa olla alkuinvestoinnin arvoista. Muiden resurssien hyödyntäminen kuitenkin vaatii valtavaa panostusta ja kymmenien vuosien työtä.
Suurin ongelma on tavaran kuljettaminen kiertoradalle. Matalalle kiertoradalle ampuminen maksaa tuhansia euroja kilolta, ja geosynkroniselle radalle jopa kymmeniä tuhansia. Nykyisillä energianlähteillä projektien taloudellisuus on kyseenalainen. Toisaalta jos fuusioenergia saadaan valjastettua, esimerkiksi Kuun maaperästä tulee taloudellisesti merkittävä vaihtoehto. ”Kuuperä” sisältää esimerkiksi paljon heliumin isotooppeja, joita voitaisiin hyödyntää fuusioreaktoreissa.
Planeettojen kuut vaikuttavatkin taloudellisesti lupaavilta kohteilta. Koska niillä on pieni painovoima, tavaran ampuminen kiertoradalle ja Maahan on taloudellisempaa kuin miltään kiinteältä kappaleelta. Monia perusmateriaaleja on myös helpommin saatavilla kuin planeetoilla: esimerkiksi rautaa on monien kuiden kuuperässä paljon enemmän, koska se ei ole vajonnut planeetan sisempiin kerroksiin tai ytimeen, kuten esimerkiksi Maassa.
Maan kuu ei ole tässä suhteessa kuitenkaan paras vaihtoehto. Kaasujättiläisten kuiden koostumus on paljon kiintoisampi, esimerkiksi vesijään osuus niiden koostumuksesta on merkittävä. Vesijäästä on riittävällä energialla suhtalaisen yksinkertaista valmistaa happea hengittämistä varten. Makroteollisuuden kannalta ne ovat myös huomattavasti mielenkiintoisempia. Monimutkaiset hiiliyhdisteet ja vaikkapa metaani ovat yleisempiä kuin Aurinkokunnan sisäosan isommilla kappaleilla.
Toinen siunaus, joka on myös kirous, on se, että kuut ovat pääsääntöisesti kaasujättiläisten van allenin vyöhykkeellä: donitsin muotoisella säteilyalueella, joka muodostuu planeetan sähkökentän linjojen sisään. Vyöhykkeellä on paljon säteilyä ja ioneja, joita voidaan hyödyntää energian tuottamiseen yksinkertaisemmilla laitteilla kuin fuusioreaktori. Ne kuitenkin myös kuluttavat laitteistoa ja vahingoittavat eläviä olentoja. Ei silti, edes Kuussa ei kannata elää pinnalla, vaan pinnan alla. Koska suojaavaa ilmakehää ei ole, päiväsaikaan Auringon säteily on polttavan kuumaa ja yöaikaan taas pinta säteilee energiaa avaruuteen, eli pinnalla on hyytävän kylmää.
Jotta laajamittainen teollisuus kaasujättiläisten läheisyydessä olisi taloudellista, siirtokuntien pitää olla kohtalaisen omavaraisia. Suurimman osan teknologiasta pitää olla mahdollisimman yksinkertaista, jotta varaosia ja uusia laitteita voidaan tuottaa paikallisesti. Varaosien saaminen Maasta kestäisi vähintään kuukausia, joten omavaraisuus on myös turvallisuuskysymys. Teknologialla onkin kaksi tendenssiä: monimutkaistuminen ja yksinkertaistuminen.
Uudet teknologiat ovat monimutkaisempia, mutta tuotannon ja suunnittelun kehittyessä ne saavuttavat lopulta yksinkertaisimman, optimaalisimman muotonsa. Suosikkiesimerkkini on kynsileikkurit: laite koostuu kolmesta irrotettavasta osasta, ja hyödyntää teräksen joustavuutta ja vanhaa kunnon vipuvartta. Riittävä lujuus on yhdistetty optimoituun muotoiluun ja joustavuuteen, ja lopputuloksena on äärimmäisen yksinkertainen ja toimiva järjestelmä.
Tietokonetta on vaikea kuvitella vastaavaksi laitteeksi, saati sitten fuusioreaktoria. Lisäksi kynsileikkurikin perustuu prosessiteollisuuden etuihin: terästeollisuudessa pystytään valmistamaan terästä, jonka ominaisuudet vastaavat asiakkaan vaatimuksia, ja tehtaalla pystytään valmistamaan laitteen osat tiukkoihin toleransseihin. Elektroniikkateollisuudessa prosessi on vielä paljon monivaiheisempi. Tarvittavia materiaaleja on kymmeniä tai satoja, ja komponenttien valmistaminen on erikoistunutta puuhaa. Yksi yritys valmistaa kondensaattoreita, toinen prosessoreita. Avaruustalous vaatisi joiltain osin erilaista lähestymistapaa. Toisaalta tietyt korkeateknologiatuotteet olisivat luonnollinen hyödyke, jota Maan siirtokunnat vaihtaisivat omiin erikoistuotteisiinsa. Tärkein olisi tietenkin mämmi, koska ilman mämmiä ei ole elämää. Koulutus ja geeniperimän lisääminen olisivat myös merkittäviä hyödykkeitä, koska ilman niitä ei siirtokunnassa muuta tehtäisikään kuin soitettaisiin banjoa, eikä homma pysyisi kasassa kovin kauaa.
Näkisin, että korkeateknologinen omavaraisuus olisi kuitenkin merkittävä tekijä, jos suunniteltaisiin tähtienvälistä liikennettä. Jos tähtienvälinen liikenne kestää vähintään vuosikymmeniä optimistisimpienkin arvioiden mukaan, kohteessa pitää voida toimia omavaraisesti. En kuitenkaan näe mitään taloudellista etua tähtienvälisessä liikenteessä. Yhteiskunnalliset paineet voisivat olla merkittävämpi tekijä.
Jos kaasujättiläisten ympäristössä olevat siirtokunnat ovat omavaraisia, ne ovat elinolosuhteiltaan hyvin erilaisia kuin mihin Maan päällä on totuttu. Painovoima olisi vain pieni osa Maan painovoimasta jos sitäkään, elintilat olisivat ahtaita ja yhteisöt tiiviitä. Populaatiota olisi myös pakko kontrolloida paljon tarkemmin, ja väestö koostuisi pakostakin erittäin korkeasti koulutetusta, todennäköisesti erikoistuneesta väestä. Tämänkaltaisten yhteiskunnallisten erojen voisi kuvitella synnyttävän yhteisöllisyyden ja ”me-ne”-tunteen kehittymistä, mikä voisi olla sysäys siirtokunnan perustamiseen toiseen tähtijärjestelmään.
Kynnys siirtokunnan perustamiselle toiseen tähtijärjestelmään olisi kaasuplaneettojen kuiden asukeille myös todennäköisesti pienempi ja teknologisesti vähemmän haastava. Kaasujättiläiset ovat paljon yleisempiä kuin kiinteät planeetat, ja kotikuita vastaavia rakennuksia olisi helpompi valmistaa, yhdyskuntien laajentamisesta kun olisi jo todennäköisesti kokemusta. Todennäköisesti siirtokuntia olisi ensin perustettu oman Aurinkokunnan muiden kaasujättiläisten kuihin. Laskeutuminen avaruudesta planeetan pinnalle on myös aina riski. On myös hyvin epätodennäköistä, että planeetalla olisi hengitettävää ilmaa, ja kaasujättiläisten kasvateille itse valmistettu ilma on joka tapauksessa arkipäivää.
Kun askeleita on otettu tarpeeksi, niin avaruuden valloittamisesta olisi valtavasti hyötyä rahan ja vallan kahvassa oleville pukumiehille, ehkä jopa tavallisille janttereille. Puhutaan kuitenkin niin isoista summista, että en ole aivan valmis uskomaan avaruuden valloittamisen olevan realistinen vaihtoehto kapitalistisesta näkökulmasta. Aika näyttää.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Linkkejä mielenkiintoisille sivustoille
Lupasin edellisessä blogitekstissäni kirjoittaa jostain muusta kuin ruoasta ja puutarhuroinnista. Kävin juuri läpi kirjanmerkkivalikoimaani, ja että voisin hyvin laittaa joitakin linkkejä blogiinikin. Tämän päivän teema: kaikenlaiset kummallisuudet.
Yleisiä mielenkiintoisia
Museum of hoaxes
Museum of unworkable devices
Huijaukset ja väärinkäsitykset voivat olla mielenkiintoista luettavaa. Wikipediasta kannattaa käydä katsomassa
List of common misconceptions.
Mies puhuu hassuja unissaan, vaimo kirjoittaa ylös ja laittaa nettiin
Urbaaneja erikoisuuksia
Olen kiinnostunut kaikennäköisestä urbaaneista ilmiöistä ja arkkitehtuurista. Ihmisvarasto- ja peililasimonoliitit eivät kuitenkaan kiinnosta niin paljoa kuin historialliset tyylisuunnat ja varhaisemmat modernistisen ajan pykäelmät. Hylätyt kohteet, kuten Michiganin keskusrautatieasema, ovat myös kiehtovia.
Forgotten NY
Citynoise.org
Web Urbanist
Satan's laundromat
Hylättyihin kohteisiin liittyviä sivustoja:
Forgotten Detroit
Lontoon hylätyt metrolinjat
Seuraavia lähes täysin hylättyjä kummallisuuksia kannattaa itsekseen tutkiskella: Salton Sea ja California City. Suosittelen vilkaisemaan näitä myös Google Earthilla.
Muita maailman erikoiseen elämään liittyviä linkkejä:
Atlas Obscura
Dark Roasted Blend
English Russia
Meine Kleine Fabrik, Kirsikan löytämä blogi
Kuriositas
Retrofuturismia
Luonnollisesti hylättyihin rakennuksiin liittyy myös vahva nostalgia-arvo. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta 80-luvun alussa syntyneen Puuhanallen lapsuuteen liittyy vahvasti 60- ja 70-luvun futurismin murros, jossa atomiajan optimismi on kääntynyt pessimistiseksi maailmanlopun odotteluksi. Sourin osa saatavilla olevasta science fictionista oli Puuhanallen lapsuudessa 60-70-luvulta, ja tuota kirjallisuutta sitten ahminkin. Retrofuturismi manifestoituu noissa kuvissa hylätyissä rakennuksissa ja toisaalta optimistisen ajan retrofuturismissa.
Vanha Modern Mechanix -aikakauslehti
Tervetuloa 70-luvun karmeimpaan kylppäriin: Eurobad '74
Hämäriä aihepiirejä
USA:n valtion aiemmin salaisia tutkimuksia
Kaikelta kummallisuudelta voit suojautua näillä menetelmillä.
Yleisiä mielenkiintoisia
Museum of hoaxes
Museum of unworkable devices
Huijaukset ja väärinkäsitykset voivat olla mielenkiintoista luettavaa. Wikipediasta kannattaa käydä katsomassa
List of common misconceptions.
Mies puhuu hassuja unissaan, vaimo kirjoittaa ylös ja laittaa nettiin
Urbaaneja erikoisuuksia
Olen kiinnostunut kaikennäköisestä urbaaneista ilmiöistä ja arkkitehtuurista. Ihmisvarasto- ja peililasimonoliitit eivät kuitenkaan kiinnosta niin paljoa kuin historialliset tyylisuunnat ja varhaisemmat modernistisen ajan pykäelmät. Hylätyt kohteet, kuten Michiganin keskusrautatieasema, ovat myös kiehtovia.
Forgotten NY
Citynoise.org
Web Urbanist
Satan's laundromat
Hylättyihin kohteisiin liittyviä sivustoja:
Forgotten Detroit
Lontoon hylätyt metrolinjat
Seuraavia lähes täysin hylättyjä kummallisuuksia kannattaa itsekseen tutkiskella: Salton Sea ja California City. Suosittelen vilkaisemaan näitä myös Google Earthilla.
Muita maailman erikoiseen elämään liittyviä linkkejä:
Atlas Obscura
Dark Roasted Blend
English Russia
Meine Kleine Fabrik, Kirsikan löytämä blogi
Kuriositas
Retrofuturismia
Luonnollisesti hylättyihin rakennuksiin liittyy myös vahva nostalgia-arvo. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta 80-luvun alussa syntyneen Puuhanallen lapsuuteen liittyy vahvasti 60- ja 70-luvun futurismin murros, jossa atomiajan optimismi on kääntynyt pessimistiseksi maailmanlopun odotteluksi. Sourin osa saatavilla olevasta science fictionista oli Puuhanallen lapsuudessa 60-70-luvulta, ja tuota kirjallisuutta sitten ahminkin. Retrofuturismi manifestoituu noissa kuvissa hylätyissä rakennuksissa ja toisaalta optimistisen ajan retrofuturismissa.
Vanha Modern Mechanix -aikakauslehti
Tervetuloa 70-luvun karmeimpaan kylppäriin: Eurobad '74
Hämäriä aihepiirejä
USA:n valtion aiemmin salaisia tutkimuksia
Kaikelta kummallisuudelta voit suojautua näillä menetelmillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)