Pannukahvia ja Sirkku-sokeria

Suomi on kahvikulttuuri. Missään ei juoda niin paljoa kahvia kuin täällä. Ei olekaan ihme, että itsekin palvon tuota ihmeainetta.

Mitä on suomalainen kahvikulttuuri? Tuskin se on espressoa, cappuchinoa, caffe lattea, espresso macchiatoa jne.

Eiköhän se ole sitä pannukahvia.

Mielellään vielä itse vihreistä pavuista paahdettuna ja käsimyllyllä jauhettuna, runsaan maidon kanssa tarjoiltuna sormustimenkokoisista kupeista, joko kupista tai lautaselta hörpittynä. Ja Sirkku-sokerin läpi.

Kun nautintatapaa ajattelee, niin se on melko pitkälle erikoistunut ja kehittynyt tapa nauttia kahvia. Samoin sen rinnalla tarjoiltava, ei liian rikas tai makea pulla tahi erilaiset keksit, soveltuivat aikanaan tehtäväänsä hyvin.
Oikein valmisettuna pannukahvi onkin juuri sitä mitä kahvin pitääkin olla: oikeassa lämpötilassa oikean ajan suoraan uutettua herkkujuomaa. Tarpeeksi isolla pannulla valmistettuna ei tarvita mitään pressoon liittyviä härpättimiä tai muuta ylimääräistä.

Päätin kokeilla klassista nautintatapaa: pannukahvia pikkukupista ilman maitoa ja maidon kanssa Sirkku-sokerin läpi. Mainittakoon, että en yleensä pidä maidon tai sokerin sekoittamisesta kahviin: kahvi on parasta kahvina.

Lautasta en käyttänyt. Kahvilaatu oli itse jauhettua Meiran Hienoa kahvia, vaaleata laatua. Käytin pientä neljän kupillisen kahvipannua. Kiehautin veden pannussa, sekoitin joukkoon 5 mittaa kahvia, annoin seistä 4 minuuttia ja tarjoilin kahvin Olavi Virran säestyksellä.

Ensimmäisen kupillisen hörpin sokerin läpi. Ilma, kahvi ja sokeri sekoittuivat suussani äiteläksi litkuksi, josta oli vaikea erottaa muuta kuin sokerin makua. En ollut vakuuttunut. Odotin, että kahvin joukkoon sekottuva ilma toisi aromeja paremmin esiin, mutta sokeri peitti kaiken alleen. Tyrmistyneenä hörpin jonkin aikaa mustaa kahvia arvostaen sen kevyttä mutta miellyttävää aromia.

Kun sekoitin kahvin joukkoon maitoa, niin homma alkoi toimia. Ei tämä minua edelleenkään käännytä maidon ja sokerin käyttäjäksi, mutta haalea maitokahvi sieti sokeria paljon paremmin kuin musta kahvi, ja "kuravellistä" alkoi erottua aromiakin.

Lopputulos? Kyllähän se jotakuinkin toimii, mutta sanoisin, että nautin mieluummin kahvin aromista ihan kahvina. Presso on kyllä helpompi puhdistaa kuin tuommoinen pieni kahvipannu.