Herkkuperseilyä

Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut naposteltua, nautiskeltua, mässäiltyä ja sapuskoitua melkoisen monta kertaa. Italiassa mäyssytimme porukalla valtaisaa pihviä, nautiskelimme friteerattuja kesäkurpitsankukkia ja simpukka-linguineä. Uutenavuotena Pikkulaku tarjosi katkarapuja ja avokadoa, ja pitkin vuotta muffinsseja sun muuta herkkua. Jaijan luona (puhumattakaan Jaijan häistä!) on maisteltu jos jonninmoista herkkua. Meidän porukalle tuntuu maistuvan enemmän ruoka kuin juomapuoli, vaikka onhan noita erilaisia oluita, siidereitä ja viinejä maisteltu, puhumattakaan tietenkään kahveista. Hyvä ruokavuosi siis, mutta onhan tuo keissikin kasvanut hitusen verran ainakin tässä joulun tienoilla.

Itse olen valmistanut paljon erilaista makaroonihöttöä. Pasta on nopeaa, hyvää ja helppoa. Hitaammasta päästä on tietysti ollut tuorepasta, jota olen pyöritellyt mummon varastoista ryöväämälläni pastamankelilla.

Tuorepasta

Ensimmäiset tuorepastasatsit olivat melko valtaisia kahden hengen syötäväksi. Hyväksi perusannokseksi olen arvioinut 1,5 munan taikinan. Annostellaan pari desiä durumvehnäjauhoja kulhoon, sekoitetaan niiden joukkoon noin teelusikallinen suolaa ja rikotaan joukkoon 1,5 kananmunaa. Sekoitetaan ja alustetaan taikinaksi. Taikinan pitää olla hyvin tiivistä ja varsin kuivaa mielellään, ja se pistää ihan perkeleesti hanttiin. Lisään jauhoja tarpeen mukaan: taitan taikinaa aina itseensä ja lisään väliin hitusen jauhoja, jos tarpeen. Taikina saa vetäytyä puolisen tuntia, ennen kuin sitä aletaan runttaamaan pastaksi.

Yksi durumvehnän pointeista on se, että siinä on melkoisesti gluteenia, joka antaa taikinalle sitkoa. Tämä sitko siirtyy lopulliseen tuotteeseen eli tuorepastaan. Pasta onkin parhaimmillaan leikkaamisen jälkeen, koska gluteeni ei ole täysin "rentoutunut", ja se pistää suussa vielä jonkin verran hanttiin.

Pastan värkkääminen ilman mankelia on työlästä hommaa. Jos taikinasta haluaa oikeasti tarpeeksi ohutta, sitä saa kaulita. Kun voimat eivät enää riitä, voi itse levähtää, antaa pastalevynkin rentoutua vaikka vartin verran. Sen jälkeen taikinaa pystyy taas muokkaamaan. Onneksi on mankeli.

Suomessa tuorepastan kanssa syödään aika paljon raskaita kermakastikkeita. Ihan hyvä joo, mutta itse asiassa kevyemmät kastikkeet sopivat paljon paremmin. Itsekin olen sortunut tukkimaan pastan oman maun raskaalla kastikkeella. Tuorepastassa on kuitenkin itsessään makua: ei pelkkää makaroonin vehnäistä funkkista, vaan muna maistuu myös. Koostumus tulee myös paremmin esiin, jos kastike ei ole paksu. Oliiviöljy, voi ja parmesaani riittävät kastikkeeksi. Tuorepasta rakastaa voimakkaita kovia juustoja.

Itse teen yleensä joko ihan normaalia tagliatelleä tai sitten stracchia, eli tavallaan rikottuja tai satunnaisesti leikattuja, isohkoja lasagnelevyjä. Sekä tuore- että kuivapastan kanssa sopivat ihan paistetut kasvikset.

Pastaa ja kasviksia kahdelle

Pannun pohjalle lorautetaan 1-2 ruokalusikallista oliiviöljyä (tavallista tai neitsyt) ja loraus balsamicoa tai muuta hapokasta tavaraa. Suolaa voi lisätä pienen määrän, samoin kuivayrttejä ja pikkasen pippuria. Pannulle voi heittää vaikkapa sipulia, paprikaa, ohueksi leikattua (keittämätöntä) porkkanaa, tomaattia (loppuvaiheessa lisättynä), tuoreyrttejä (loppuvaiheessa), kuutioitua tai raastettua kesäkurpitsaa, munakoisoa tai herkkusieniä. Voi itse valita, mitä kasviksia haluaa käyttää. Itse leikkaan herkkusienet yleensä isohkoiksi lohkoiksi, jotka imevät oliiviöljyä ja viinietikkaa tai sitruunamehua tai mitä nyt käytänkin pohjana.

Kun kasvikset ovat hetkisen paistuneet, tuorepastan voi viskata kattilaan. Kuivapasta saa kiehua jo ennen kuin kasvikset viskaa pannulle, koska kasvimaailman epelit kypsyvät sopiviksi varsin nopeasti. Sekoitetaan tuorepasta kasvisten joukkoon pannulla, jotkut paistavat pastaa vielä saadakseen osittain rapeaa pastaa. Lopuksi päälle parmesaania, jota tuorepasta ehdottomasti rakastaa, hitunen balsamiviinietikkaa ja neitsytoliiviöljyä, mustaapippuria ja vaikkapa timjamia. Straccin sekaan olen laittanut myös lihalientä, mutta liemikuutiosta saatava tavara on osoittautunut joko liian laihaksi tai liian suolaiseksi.

Keittoa kahdelle

Olen myös kokeillut erilaisia keittoja viime aikoina. Mitataan kattilaan noin 1/2 litraa vettä, viskataan sekaan kasviksia, kourallinen tai pari linssejä, ehkä kinkkusuikaleita, jos haluaa. Osan mausteista (timjami tai muut kuivayrtit, vähän mustaapippuria) lisään tässä vaiheessa. Usein paistan sipulia ja sieniä keittoa varten (ks. pohja yllä), ja lisään ne vasta juuri ennen tarjoilua. Näin ne säilyttävät makunsa ja koostumuksensa loppuun asti. Keitto saa kiehua parikymmentä minuuttia, ja jos sekaan haluaa pastaa, niin lisään sen keitto-ohjeen mukaan niin että se kypsyy ajallaan. Pastaa tulee 1-2 kourallista myös, lähinnä sen mukaan, kuinka sakeaa keitosta haluaa. Juuri ennen tarjoilua on syytä säätää liemen makua lisäämällä siihen viinietikkaa tai sitruunaa. Usein roiskaisen joukkoon myös vähän öljyä, ja ihan viimeiseksi mustaapippuria ja (kovaa) juustoa.

Siinä nyt vähän ruokajuttuja välillä. Katsotaan, mitä seuraavaksi on tiedossa. Lisää ruokajuttuja?

Muutto ja muutama muutos

No niin. Kun on kerran pikku hiljaa saatu muuttotouhut pykälään, niin kaiketi pitää jotain kommentoidakin. Hämmästyttävän muuttokohde-eliminointiprosessin jälkeen päädyimme lokakuussa 2010 hakemaan asuntoja Hämeenlinnasta ja Lahdesta. Molemmat kaupungit sijoittuvat suhtalaisen kätevästi pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mutta eivät ole loputtomien taivalten päässä keskeisimmistä lokaatioista Savoborgin tapaan.

Hyväksyimme ensimmäisen tarjotun asunnon, eikä sen jälkeen ole uusia kuulunut. Sika säkissä -periaatteellahan asuntoon lopulta muutimme. Olimme hakeneet kolmiota, koska kolmannesta huoneesta olisi voinut tehdä työhuoneen. Meille tarjottu kaksio oli kuitenkin tilava ja peruskorjattu 2010. Itse asiassa remontti valmistui muutamaa päivää ennen muuttopäivää. Paljoa emme asunnosta tienneet, vain että siellä on sinistä sävyä, sauna ja pyökkipintaa. Go figure. Ja että se on rivitalossa.

Kyllähän te tiedätte, millaista muuttaminen on, joten ei mennä pakkailemisiin ja sen semmoisiin (eri henkilöiden master packager -kyvyillä saatiin tavarat pakattua 20 % normaalia pienempään tilaan). Muuttopäivänä näimme tilat ensimmäisen kerran ja koimme muutaman yllätyksen. Ensinnäkin asumme rivitalossa, mutta toisessa kerroksessa. Rakennus on rinteessä niin, että sekä ylä- että alakerrassa on sisäänkäynti suoraan maantasolle. Toisekseen kämppä oli vielä tilavampi kuin kuvittelimmekaan, ja kaikki oli tosiaan uutta. Hyvä sika tuli ostettua: ei sille ehkä ole tammenterhoja syötetty, mutta luomuksi osoittautui.

Kalusteita saatiin vanhemmilta, Kirsikan porukat olivat luvanneet vanhat sohvat pääkaupunkiseudun kakkosasunnostaan ja omilta vanhemmiltani saimme sängyn. Kirsikka nouti vanhempiensa kanssa Ikeasta kirjahyllyt ihan vastikään, eli pitkään meillä oli pahvilaatikkosisustus. Nykyään tuntuu olevan vaikeaa löytää kirjahyllyjä "normaaleista" huonekaluliikkeistä, on vain kaiken maailman vitriinejä ja TV-hyllystöjä ja sen semmoisia.

Nyt on kirjat hyllyssä ja kalusteet paikallaan. Alkaa näyttää kodilta, vielä taulut seinään, niin ollaan jo aika pitkällä.

Se muutosta. Muuttamiseen liittyy kuitenkin myös muita asioita, sehän on kuin uuden elämän aloittamista. Meillä elintapamuutoksiin kuuluu muutama pieni seikka, esimerkiksi eilen vaihdoin nastarenkaat polkupyöriin. Olen moista suunnitellut jo pitkään, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Kovin monia muita muutoksia ei kuitenkaan ole vielä tehty, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa ole syytä alkaa kehitellä uusia kuvioita. Tuskin kuitenkaan sitä tangoa, rumbaa, salsaa ja cha cha cha jne.