Taas ruisleipäätä

Ajattelin kirjoittaa oman vastineeni Kuusenkuiskeen kerrostaloruisleipäilystä kertovalle blogitekstille, vaikka olenkin viime aikoina kirjoitellut leipomisesta riittämiin. Blogin teksti herätti ajatuksia jo joulukuussa ja sopi hienosti yksiin omien leipäkokeilujeni kanssa. Lähtökohdat ovat samat mutta lähestymistapa erilainen, mikä ehdottomasti rikastuttaa kokemusmaailmaa.

Olen viime aikoina leiponut leipää vähintään viikoittain. Kirsikan porukat antoivat minulle joululahjaksi taikinasaavin, joten osa ajasta on kulunut ruisleipäkokeiluihin. Tässä viimeisimmät tulokset:



Kokeilujen jälkeen olen päätynyt siihen tulokseen, että kyllä se perinteinen reikäleipä sopii parhaiten omaan makuuni. Reikä on tärkeä, koska leipään muodostuu runsaasti kuorta ja kuoressa on kuitenkin suurin osa leivän mausta. Ruisleivän kuori on usein aika kovaa, joten muodot, joihin muodostuu teräviä harjanteita, voivat ikävästi rikkoa suuta. Reikäleivän pinta on kuitenkin suht sileä.

Mielestäni sopivin sähköuunissa paistettavan reikäleivän "leipäreen" koko vaikuttaisi olevan noin 425 grammaa, eli leivistä tulee pienehköjä. Sopiakseen pellille leipien on oltava myös hieman tavallista pulleampia. Reijät olen tehnyt shottilasilla. Yhdestä leivästä riittää mukavasti päiväksi kahdelle henkilölle. "Paineenpoistoventtiileitä" en ole tähän asti viitsinyt haarukalla tai tikulla pistellä, eikä lopputulos ole siitä syystä mielestäni heikentynyt.

Oma leipäreseptini (8 pientä ruisleipää):

Raski:

noin 400 g aktiivista juurta (plus vähän ylimääräistä, että jää seuraavaa kertaa varten)
8 dl vettä
600 g ruisjauhoja

Taikina:
6 dl vettä
1200 g jauhoja
n. 1,3 ruokalusikallista suolaa

Leivonta suoritetaan useammassa vaiheessa.

1. päivä
Juuren herättely. Mäiski aamulla kuivunutta taikinajuurta hieman pienemmäksi ja sekoita joukkoon ruisjauhoja ja vettä. Sekoittele muutaman tunnin kuluttua ja lisää vettä ja jauhoja. Toista muutaman tunnin välein, kunnes ilta koittaa. Iltaan mennessä juuren pitäisi alkaa kuplia.
1. päivän ilta: raski. tee raski sekoittamalla juureen vesi ja ruisjauhot. Anna käydä yön yli, kansi astian päälle.

2. päivä
Sekoita aamulla raskiin taikina-ainekset. Anna käydä pari tuntia.

Pyörittele taikinasta palloja. Litistä pallot suunnilleen haluttuun paksuuteen ja paina shottilasilla keskelle reikä. Aseta leivät runsaasti jauhotetulle liinalle kohoamaan, päälle hieman kostutettu liina. Itse teen leivät yksi kerrallaan ja käytän apuna runsaasti jauhoja, ruistaikina kun tuppaa tarttumaan. Anna kohota n. 2 tuntia.

Paista leipiä ensin 5-10 minuuttia 250 asteisessa uunissa, johon olet heittänyt 1/4-1/3 lasillisen vettä. Laske uunin lämpötilaa ja päästä kosteutta uunista, anna paistua vielä 20-30 minuuttia, kunnes koputtamalla tuntuvat kypsiltä. Itse annan leipien jäähtyä käännettyinä ylösalaisin, koska pidän kovasti rapeasta kuoresta.

Yhteenveto aikataulutuksesta:
1. Juuren herättely: n. 12 tuntia. Varsinaista työtä on suht vähän. (9:00-21:00)
2. Raskin käymisaika: n. 12 tuntia. (esim. yön yli) (21:00-9:00)
3. Taikinan lepoaika: 2 tuntia. (9:00-11:00)
4. Leipien kohotusaika: 2 tuntia. (11:30-12:30)
5. Paistoaika: 5-10 min (250 astetta), 20-30 min (200 astetta) (kaksi pellillistä: n. 12:30-14:00)

Huonelämpötila on n. 22-24 astetta. Mitä lämpimämmät olosuhteet, sitä nopeammin mikroelävät tekevät työnsä. Yli 36 asteen lämpötilaa ei kuitenkaan kaiketi suositella. Leivän happamuutta voi lisäksi säädellä muuttamalla raskin määrää ja taikinan lepoaikaa.

Kotona työskentelevän on suht helppo sovittaa jopa arkiaikataulut leipien paistoa ajatellen. Työssäkäyvälle homma lienee ongelmallisempaa arkena, mutta viikonloppuprojektina ruisleipä luonnistuu kyllä ja vieläpä helposti.

Vielä sananen tai pari leivän juuresta. Taikinasaavi ei ole mikään ehdoton tarve, itse käytän sitä ihan perinteitä kunnioittaakseni ja kun sellainen nyt sattuu olemaan. Iso lasipurkki käy aivan yhtä hyvin. Juuren voi herätellä purkissa ja siirtää tarvittavan määrän varsinaiseen taikina-astiaan. Juuren voi antaa kuivua purkissa ja herätellä taas seuraavalla kerralla. Useinhan juurta kehotetaan säilyttämään jääkaapissa ja ruokkimaan tietyin väliajoin, mutta minusta juuren ylläpitäminen tällä tavalla on hieman hankalaa, minkä lisäksi jatkuvasti elävän juuren määrä lähtee lopulta täysin lapasesta.

Itselläni on tällä hetkellä kaksi juurta: ruisjuuri, joka asustaa taikinasaavissa (leivonnan jälkeen saa kuivua ja herättelen sen taas seuraavalla kerralla) sekä vehnäjuuri, joka asustaa isossa lasipurkissa (leivonnan jälkeen saa kuivua). Itse asiassa käytin vehnäjuuren siemenenä ruisjuurta, koska vehnäjauhoista alkunsa saanut juuri ei vaikuttanut kohotuskyvyllään. Ja kyllä, vehnäjuurella kohotettu vehnäleipä maistuu aivan erilaiselta kuin ruisjuurella kohotettu.

Määrien hallinta on helpompaa, kun juurta säilytetään purkissa. Vehnäleipien leivonnassa suhteilla on perinteistä ruisleipää suurempi merkitys.

Seuraavan juuren aion kasvattaa oluen sakasta. Olen joskus leiponut ale-hiivasta sämpylöitä, jotka saivat hiivasta mahtavan hedelmäisen maun.

Luulen, että leipä- ja leipomusblogitekstit saavat jäädä vähäksi aikaa tauolle. Totta kai jos joku toivoo jatkoa, niin kirjoittelen lisää.

Nahkatyövälipala

Kokeilin uutta nahkaa valmistamalla kameran USB-kaapeliin nepparikiinnitteisen lenkin, kaapeleilla kun on taipumusta takkuuntua. Nyt kaapelin erottaa myös taloutemme piljoonasta muusta USB-variaatiosta. Olisi ehkä pitänyt tehdä kiinnitys niin, että suljettuna lenkki muodostaa ympyrän, mutta enpä tullut ajatelleeksi... Eiköhän tuo asiansa aja.

Mistä nahkaa ja välineitä

Tilasin viime viikolla puolikkaan vuodan ruskeaksi värjättyä parkkinahkaa. Alkuperäistä palaa on vielä jäljellä yhteen laukkuprojektiin ja pieniin töihin, mutta kaipasin uutta verta.

Nahkatyöharrastuksen alussa suurin haaste oli työvälineiden ja materiaalien hankkiminen. Netissä on toki paljon firmoja, joista nahkaa saa, mutta hinnat saattavat olla melkoisen suolaisia. Työkalujen metsästyksessä oli sama ongelma, kattava pakki maksoi lopulta 150-200 euroa, vaikka kuinka yritin etsiä vaihtoehtoja. Työkalut hankin kahdesta paikasta: Brisa-puukkotarvikekaupasta sekä Slöjd-Detaljerista.

Materiaalia varten troolasin nettiä vielä työkaluja pidempään, koska en halunnut maksaa kolmeasataa euroa puolikkaasta vuodasta. Monet puukko-, liveroolipeli- ja koiraharrastajat suosittelivat Parolan Bionahkaa, mikä olisi sopinut mainiosti, olenhan itse Parolasta kotoisin. Ongelmallisesti yritys oli muuttunut vuosia aiemmin Oy:stä toiminimeksi ja lopulta lopettanut toimintansa. Lopulta päädyin eräälle pienelle, hieman epämääräiselle sivulle, joita alan toimittajilla tuntuu muutenkin usein olevan. Oy Geson Ab kuitenkin tuntui tuottavan juuri sitä mitä kaipasinkin: parkkinahkaa. Lyhyiden tunnustelujen jälkeen osoittautui, että kyllä, nahkaa toimitetaan myös yksityisille, enkä ollut pettynyt. Laatu on hyvä ja hinnat edullisia.

Pulju lienee osa Kokkolan nahkaa, näin ainakin tuoreessa lähetteessä lukee. Värivaihtoehtojen selvittäminen oli pienen työn takana, mutta pienistä viivästyksistä huolimatta henkilökunta osoittautui ystävälliseksi. Sain firmalta pari näytepalaa, jotka näkyvät kuvissa alla:





Ylemmässä kuvassa oikealla ylhäällä on tummanruskea värivaihtoehto, sen alapuolella ruskea/keskiruskea (mellanbrun). Kolmionmuotoinen alue on pala alkuperäistä, käsittelemätöntä ja värjäämätöntä parkkinahkaa. Taustana toimivasta laukusta näkee, miltä käsittelemätön nahka näyttää kiillotettuna ja hieman patinoituneena, tupen patinointi taas on syvempi. Kiillottamattomana väri on patinoituneenakin kuvassa näkyvää vaaleampi.



Kuvassa yllä taas näkyy paksuimman vaihtoehdon("platti", "pohjanahka" tms, paksuus 3,5-4 mm) ja parin millin paksuisen nahan ero. Platista mainittakoon, että paksun nahan leikkaaminen on työlästä, eikä tuo minun valmistamani laukku ei ole kevyimmästä päästä, mutta tukevaa ja monipuolista materiaalia se on. Voisin kuvitella, että naturelli väri sopii parhaiten muotoilutöihin. En ole vielä varma, miten yksityiskohdat erottuvat syvistä tummansävyistä.

Seuraava suurempi työ on kameralaukku. Hankimme Kirsikan kanssa pitkän objektiivin, joten alkuperäinen laukku alkaa käydä pieneksi. Suunnittelemassani mallissa on omat haasteensa, but that's another story for another day.

Edit:

Kuvista sellainen huomio, että Blogger (tai siis Picasa) "korjaa" kuvien valotusta, joten varsinkin palaesimerkkikuvista alempi näyttää todellisuutta vaaleammalta.