Isosisko-laukku

Tein ensimmäisen nahkalaukkuni syyskuussa 2013. Heti alusta oli selvää, että laukut taitavat olla minun juttuni. Summassa sain aika monta asiaa kohdalleen, tietenkin monta asiaa meni pieleenkin. Joka tapauksessa vaimoni oli tyytyväinen laukkuunsa ja se on ollut kovassa käytössä vuosikaudet. Ajatus korvaajasta on kuitenkin pyörinyt mielessäni pitkän aikaa ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, ehkä nyt oli sopiva hetki.

Olen mielessäni pitänyt uutta laukkua "isona siskona", koska se kuuluu tavallaan samaan sarjaan kuin pikkuinen kameralaukku, jonka tein sitä ennen. Laukkuja yhdistää useampi tekijä: ne on mitoitettu ja sommiteltu samaan tapaan, ja niissä on käytetty laatikko-ommelta.

Halusin säilyttää jotain ensimmäisen laukun tyylistä, joten otin mallia soljen kiinnityksestä. Ensin alkuperäinen:

Sitten uusi:

Suunnittelun lähtökohdista mainittakoon omat kokemukseni laukuistani. Alkuperäisessä laukussa käytetty sivupalikkarakenne tekee laukusta kulmikkaan. Kulmat tuppaavat osua asioihin ja tuntuvat aika kovilta. Lisäksi laukun syvyys oli noin 12 cm, joten se oli melko ulkoneva ja siten omalla tavallaan hankala. Uusi laukku on kookas, mutta kapea. Olisin ehkä tehnyt laukusta nykyistä kapeamman, mutta irrotettavalla etsimellä varustettu Olympus E-PM1 on ulkomittojensa puolesta hankalahko paketti. Harkitsin aluksi laukulle pystysuuntaista muotoa, mutta Kirsikka halusi vaakasuuntaisen.

Kysyin myös täpiköiden kaarevasta muodosta: puolipyöreä vai typistetty, ja puoliympyrä kuulosti paremmalta. Päädyin yhdistämään tyylit, eli isoissa täpiköissä olen käyttänyt puoliympyrää ja pienissä muodoissa typistettyä muotoa. Sama tyyli jatkuu muissa osissa:

Kuvassa yllä näkyy myös yksi projektin ongelmista. Sopivia metalliosia on joskus hankala löytää, erityisesti hihnan kiinnitykseen sopivia koukkuja. Nahkalaukun olkahihnan optimileveys on 2,5-3 cm, mutta varsinkin 2,5 cm:n nauhaan sopivia solkia ja koukkuja on vähänlaisesti saatavilla. Kolmen sentin hihna olisi tämänkokoiseen työhön melko hyvä, mutta on osoittautunut esimerkiksi kantorepun kanssa hankalaksi, koska hihna tuppaa luiskahtamaan olalta.

Muitakin ongelmia oli. Kuvissa näkyvä etupaneelin kangasosa on laukussa vain siksi, että tein mittausvirheen. Vauvalla sattui olemaan vaikea päivä, mikä häiritsi hitusen keskittymistä. Kuvassa näkyvien kapeiden nahkasuikaleiden oli tarkoitus tulla sivupalikoiden päälle, jolloin erillistä suikaletta ei olisi tarvittu. Lisään nykyään kaikkiin laukkuihini tällaisen suikaleen ihan vesisuojaustarkoituksessa, koska en ole parempaa ratkaisua nähnyt tai keksinyt. Jouduin myös lisäämään ylimääräisen nahkapalikan kantta varten.

Laukussa on kännykkätasku, mutta ei oikein muuta ylimääräistä. Ylimmästä kuvasta huomaa, että kannen soljet ovat keskenään erilaiset. Noudatin tässä Kirsikan toivetta, hän ei halunnut, että joutuisin irrottamaan soljen alkuperäisestä laukusta.

Opin myös, että nahka kannattaa käsitellä (tässä tapauksessa oliiviöljyllä ja nahanhoitoaineella), ennen kuin mitään vettä vaativia muotoiluja kannattaa tehdä. Osien taivuttaminen vaatii kostutusta, ja kostutuksesta jää nahkaan helposti jälkiä. Nyt öljysin osat hyvissä ajoin ja suoristin pohjan vasta, kun laukku oli hihnaa vaille valmis, eikä vesitahroja jäänyt.

Seuraavaksi on vuorossa pellavalangan metsästys. Lankojen hankinta on ollut lähes yhtä ongelmallista kuin metalliosien. Pellavalangassa käytetään usein muista lankatyypeistä poikkeavia merkintöjä ja nahkatyöt ovat sen verran marginaalinen alue, että varsinaisesti nahkatöihin markkinoidut tuotteet ovat tyyriitä. Nyt olen saanut hajun ehkä yllättävästäkin suunnasta: pitsinnypläyksestä. Nypläyksessä käytetään toisinaan riittävän paksua lankaa (18/3) varsinkin lujuutta vaativissa kohteissa. Nahkatöissä vaadittua vahattua lankaa se ei tietenkään ole, mutta onneksi minulla on blokki mehiläisvahaa valmiina.

Lopuksi vielä kuva Kirsikasta laukkuineen. Vähän mietitytti, että onko laukku riittävän naisellinen. Hassua sinällään, kun kerran itselleni ei tuota ongelmia kulkea käsilaukku kainalossa.

Lue ensimmäisen nahkalaukun blogiteksti täältä.