Kuvatuksia projekteista

Lupaan kirjoitella seuraavaan merkintään jostain muusta kuin leipomisesta ja puutarhuroinnista. Avaruuden valloittamisesta kenties?

Ensin pari kuvaa "jatketusta taikinasta" valmistetusta hiivaleivästä. Kyseessä on siis ruis-vehnä-setti, joka on tehty tekemällä edellisestä taikinasta juuri ja kohottamalla taikinaa yön yli. Taikinasta tulee yön yli kohottaessa olemukseltaan kosteampaa kuin mitä se on vaivausvaiheessa. En vaivautunut muotoilemaan leipiä, vaan lusikoin taikinan suoraan pellille. Ulkonäkö on epäilyttävän ripulimainen:



Hetken kohottuaan leivät näyttävät tältä:



Ruuvimeisseli luonnollisesti on tärkeimpiä leipomisen välineitäni, siksi se on kuvassakin. Paistetut leivät näyttävät tältä:



Kuvaan on eksynyt kahvimylly, yhden kupin Bialetti-mutteripannu, jonka Kirsikka osti meikäläiselle (oli Prismassa puoleen hintaan, vain 15 euroa) ja Camembert Le Rustique, Odeur de Bum et Bellybutton. Ruisjauhoja ja mallasta on ehkä 60 %. Kosteahko taikina teki leivästä todella rapeaa, ja ruismallas antoi leivälle terävyyttä, makeutta ja kitkeryyttä. Pitkä kohotus/hapatus antoi tietysti happoja.

Seuraavaksi puutarhaunelmia:



Pienilehtiset ovat timjamia, litteälehtiset taimet sitruuna- ja kanelibasilikaa ja pyöreälehtiset tavallista basilikaa. Isossa ruukussa on Kirsikan avokado. Tavoitteena on kasvattaa timjamia monivuotisena. Basilikoista on tähän mennessä tullut pensasmaisempia kuin normaalissa ikkunalautakasvatuksessa, olen ulkoiluttanut niitä aurinkoisella ilmalla. Ne tosin ovat saaneet välillä liikaakin aurinkoa, ja eräänä tuulisena päivänä osa lehdistä otti vahinkoa viimasta. Vaikuttavat yleisesti ottaen tyytyväisiltä kuitenkin.

Basilikoista on myös tehty pestoa, jota nautimme tuorepastan kanssa. Kannattaa valita mieto oliiviöljy ja mitoittaa annos suhtalaisen pieneksi, koska maut ovat aika vahvoja.

Lopuksi vielä Puuhanallen rouheat biscotit:



Nämä biscotit ovat mukaelma aika yleisestä, englanninkielisestä reseptityypistä. 130 g sokeria, 230 g jauhoa, 2 isoa munaa (käsittämätön yksikkö on tuo iso muna; tämä vastannee 2,5 normikananmunaa) 1/4 teelusikallinen suolaa, (leivinjauhetta), vaniljaa, ja yhteensä 175-200 grammaa maun antavaa ainetta (pähkinöitä, manteleita, karpaloita, valkosuklaata, kaakaojauhetta eri komboina). Joihinkin tulee myös reippaasti voita.

Tässä oma versioni.

1,25 desiä sokeria
2,5 desiä jauhoja
2 kananmunaa
suolaa
pikkasen leivinjuahetta
n. teelusikallinen vaniliinisokeria
100 g tummaa suklaata
100 g hasselpähkinöitä
Paistolämpötila: 175 astetta, 25-30 minuuttia

1. Laita uuni lämpiämään ja pilko pähinkät ja suklaa todella karkeasti. Itse en edes pilkkonut pähkinöitä, ja puolitin yksittäiset suklaapalat.
2. Sekoita muut ainekset nopeasti ja vaivaamatta
3. Sekoita pähkinät ja suklaa muiden ainesten joukkoon.
4. Tee taikinasta pellille 3 kapeaa pötköä. Ne leviävät uunissa, joten käytä koko pelti hyväksi.
5. Paista 25-30 minuuttia 175-asteisessa uunissa.
6. Ota pois uunista, siirrä pötköt pois pelliltä jäähtymään hieman. Leikkaa pötköistä vinoneliön muotoisia keksejä. Aseta keksit takaisin pellille leikkauspinta alaspäin ja paista vielä 5-10 minuuttia.

Hyviä tulee, eivätkä tarvitse ylimääräistä sulattamista.

Puutarhaunelmia Lahdessa

Puuhanallen ja Kirsikan talous omavaraistuu entisestään.

Vuokrasimme perjantaina viljelypalstan kaupungilta, ja eilen käytiin tekemässä penkit, kylvämässä ja istuttamassa. Kastellakin ehdittiin, eikä kastelu hukkaan mennyt, vaikka nyt vettä tuleekin.

Vuokraamastamme aarista jäi vielä vähän ylikin. Tehtiin ehkä n. 2,5 metrin levyisiä penkkejä, mikä näin jälkikäteen ajatellen ei ehkä ollut paras vaihtoehto. Puolentoista metrin penkit olisivat olleet sopivampia harson kannalta, kun harso kerran oli puolitoista metriä leveätä. No, ensi vuonna sitten suunnitelmallisemmin.

Ei ole kallista. 20 euroa maksoimme tältä vuodelta. Palsta sijaitsee n. 5 km pyörämatkan päässä kämpiltämme. Valitsimme niinkin kaukaisen palstan ihan siksi, että tulee pakostakin hieman hyötyliikuntaa, ja toisaalta, koska alueen läpi kulkee suhtalaisen vuolas oja, josta saa vettä. Muilla kaupungin palstoilla kunnon vesipistettä ei tietääkseni ole.

Kylvöksessä on erilaisia yrttejä, herneitä, porkkanaa, salaattia, pinaattia (josta olen unelmoinut jo pari vuotta, käsittämättömän kallista kaupassa verrattuna mihin tahansa muuhun maahan), paria juuresta, kurpitsaa ja keltaista kesäkurpitsaa. Naapuritonttilaiset ovat saaneet kymmeniä kiloja kesäkurpitsaa, mutta itse ajattelimme hallita ylituotantoa herkuttelemalla myös kesäkurpitsan kukilla, ja keräämällä kesäkurpitsat suhteellisen pieninä.

Olemme yrittäneet valita "makrotuotteet" siten, että pystymme myös säilömään ne. Meillä ei ole kellaritiloja, mutta herneet ja yrtit voi pakastaa, ja punajuurista ja kurpitsasta voi tehdä säilykkeitä. Ensi vuonna voimme sitten suunnitella systeemimme tarkemmin.

Postimerkkipihaamme emme päässeet muokkaamaan kovin ajoissa, koska se oli lumen peittämä pitkälle kevääseen, ja varjoisassa paikassa. Olen kylvänyt pläntille suoraan korianteria, pillisipulia ja persiljaa. Sain vähän myöhässä ajatuksen istuttaa vähän salviaa ja laventelia, jotka kylvinkin vasta viikko pari sitten sisälle. Katsotaan, pärjäävätkö mitenkään.

Maaliskuussa kylvetyt basilikat, persiljat ja timjamit ovat kasvaneet hyvin. Basilikat ovat jo n. 20-senttisiä, ja niistä näyttäisi tulevan pensaita, eikä sellaisia korkeita luiruja, joita ne ovat aiemmin meillä olleet. Saavat täällä tasaisemmin valoa. Timjamin ja persiljan aion tänä vuonna talvettaa, ja ensi vuonna kokeilemme rosmariinia uudestaan.

Strömsö, Lahti

Puuhanallen kesäkausi on alkanut kaiken maailman puuhastelun parissa. Muutto Lahteen on ollut iso elämänmuutos. Nallukalla on ollut jonkin verran töitä, mutta vapaa-aikaa jää kuitenkin viikkokaupalla. Mikäpä siinä on mesikämmenen puuhastellessa.

Aluksi voisin mainita muutamalla sanalla asioista, joita olen kommentoinut aiemmin blogissani.

Ensinnäkin, kotikutoisesta jukrutista on tullut jokapäiväinen juttu, eli tavaksi on tullut ostaa litra punaista maitoa ja tehdä siitä viikoksi jongurttia. Ohjeet voi lukea aiemmasta tekstistäni, tässä vain tarkennuksia. Kokeiltuani eri tapoja ja jugurttipohjia olen havainnut bulgarianjukurtin soveltuvimmaksi juureksi. Jugurtoitumiseen vaikuttaa erityisesti ympäröivä lämpötila jogurtoitumisen alkuvaiheessa.

Omasta jukrutista on tullut varsin hapanta, mikä sopii hyvin. Olen keittänyt maitoa vesihauteessa 20-60 min, 2 litran kattila 3 litran kattilan sisällä. Haudeveden olen kerännyt talteen Mehukattitonkkaan, ja käyttänyt sitä lämmönvaraajana kylmäkassissa. Kun maito on jäähtynyt (joskus jäähdytän kylmässä vesihauteessa), olen sekoittanut maitoon edellisestä satsista jäänyttä jököttiä ja laittanut em. varaajan seuraksi kylmäkassiin. Seuraavana aamuna jogurtti on ollut valmista, ja on onnistunut aina (paitsi kerran, jolloin joukkoon oli livahtanut hiivaa). Lisään jugurttia usein linssikeittoihin ja curryyn, ja teen valkosipulikastiketta ja muita jugurttikastikkeita kasvisruoille.

Toinen kommentoitava aihe on sima. Viimeisin kokeilu on ollut "ginger ale". Siinä normaali simasatsi on maustettu tuoreella, raastetulla inkiväärillä, noin 1 rkl per litra. Inkivääri on syytä pakata uuttamiseen soveltuvaan pussiin. Maku on hyvä, sima ei ole tosin ihan valmista vielä.

Leipäkokeilut

Uusimpia kokeilujani ovat olleet perinteiset leipätyypit. Memmamakkaroiden yhteydessä kokeilin mämmileipää, ja sen jälkeen olen vääntänyt yhden jos toisenkin leivän. Hiivaleivät ovat olleet rievä-tyyppiä, mutta sovitettuna omaan pirtaan. Tässä ohjeet:

Sekaruisrievä

hiivaa
suolaa
5 dl vettä
2,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl ruismallasta
1 dl ohrajauhoja
n. 4 dl vehnäjauhoja

Kauraleipä

hiivaa
suolaa
5 dl vettä
8 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
n 4 dl vehnäjauhoja

Uunin lämpötila molemmissa 250 astetta, paistoaika n. 20 min

Sekoita valitsemasi hiivatyypi ja suola pieneen vesitilkkaan, ja lisää loput vedestä. Sekoita joukkoon muut jauhot kuin vehnäjauhot, ja anna turvota muutama minuutti, ehkä 10-20. Sekoita joukkoon vehnäjauhoja, kunnes taikina on omaan makuusi sopivan kimmoisa. Alusta vielä taikinaa haluttuun sitkoon. Anna kohota kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, laita uuni lämpiämään, ja halutessasi anna pellin lämmetä uunin sisällä. Sillä aikaa pyöräytä taikinasta hyvin jauhotetulla alustalla 2 isompaa tai 4 pientä rieskaa liian paljoa taikinaa käsittelemättä. Pohja saa olla hyvin jauhotettu.

Leikkaa terävällä, kostutetulla veitsellä leipien pintaan vajaan sentin syvyisiä viiltoja, esim. yksinkertainen ristikuvio, huuhetele tarvittaessa veitseen tarttunut taikina. Anna nouta liinan alla, kunnes uuni on kuuma. Liu'uta leivät varovasti kuumalle pellille ja laita uuniin.

Paista vähintään 20 minuuttia, tai niin kauan kuin uskallat, ilman että leipä palaa. Laita paistuneet leivät koriin liinan alle, jolloin kosteus leivässä tasaantuu.

Kirsikan kanssa olemme syöneet lähinnä pikkurieskoja, se kun on näppärän kokoinen satsi yhdeksi päiväksi. Aamiaisella leikkaa leivän kahtia ja halkaisee puolikkaan, niin molemmille on hyvänkokoinen käntty. Toisen puolikkaan voikin napostella sitten myöhemmin.

Juuresta valmistettu ruisleipä

Tein männä viikolla myös ruisleipää enemmän tai vähemmän perinteisellä tavalla ilman hiivaa, juuresta. Hyvää tuli, Kirsikan tuomiot olivat "tässä on tämmönen jännä maku" uunituoreesta ja "aika lailla sellaista kuin meillä kotona" jäähtyneestä tuoteesta, eli sanoisin, että kokeilu oli aika onnistunut. Juuren tein haarukoimalla netistä erilaisia ohjeita, samoin leivät. Moniin mielenkiintoisiin vaihtoehtoihin törmäsin, kuten silputtuun kaaliin tai hapankaalin liemeen, ruisleivän sisältöön ja tietysti jogurttiin. Wanhoina hyvinä aikoina tiedettiin, miten asiat tehdään, mutta joskus homma on tehty tarpeettoman monimutkaiseksi. Sähköuunikin näytti toimivan, eli välttämättä ei tarvitse sitä omaa kiviuunia sinne yksiöön väkertää.

Leivän juuren ideana on se, että jauhojen, taikinatiinun, ilman tai lisätyn massan pieneliöt napostelevat jauhoissa eri muodoissa olevia hiilihydraatteja. Pieneliöt röyhtäilevät hiilidioksidia, joka nostattaa taikinaa, ja kakkivat mm. maitohappoa, mikä hapattaa taikinan. Monissa blogeissa taikina kohosi ehkä noin kolmanneksen verran, mutta oma taikinani kohosi kyllä huomattavasti runsaammin.

Juuri:
n. 3 dl vettä
n. 0,5 dl luonnonjogurttia
n. 2 dl ruisjauhoja
ropsaus rusinoita

Sekoita ainekset. Anna käydä lämpimässä paikassa (esim. jääkaapin päällä kaapissa) 3-4 päivää. Toisena päivänä juuri jo kuplii ja tuoksuu raikkaan happamalta. Kun juuri on pari päivää kuplinut ja on hapanta, se on valmista. Käytä osa tai kaikki juuri leipätaikinaan. Juurta voi pakastaa, kuivata, ja siitä voi leipoa leipää.

Leipä:

Juurta
suolaa
5 dl vettä (tein tosin kaksinkertaisen annoksen)
5 dl ruisjauhoja
myöhemmin ehkä n. 3-4 dl ruisjauhoja

Paistolämpötila: 200 asetta

Sekoita juuri ensin pienehköön määrään vettä. Lisää loput vedestä ja sekoita joukkoon 5 desiä jauhoja. Anna hapantua yön yli. Alusta aamulla pehmeä taikina lisäämällä ensin suolan ja sitten ruisjauhoja. Taikinan käsittely voi olla haastavaa, koska se on tarttuvaa, eikä siinä ole varsinaista sitkoa. Jauhota käsiä jatkuvasti, ja jauhota taikinan pintaa tarvittaessa. Alustus helpottuu, kun taikina on tarpeeksi kiinteä ja sen siirtää runsaasti jauhotetulle alustalle.

Leivo leipiä, ja laita ne kohoamaan hyvin jauhotetulle alustalle. Itse tein reikäleipiä, reiät kostutetulla lasilla. Kirsikan mummo kohottaisi leivät ensin "Madonnan tisseinä" (ks. mämmirievä), mutta itse yksinkertaistin prosessia. Töki haarukalla pintaan reikiä, vain muutaman millin syvyyteen. Anna kohota liinan alla.

Viskaa uuniin jonnin verran vettä. Paista leivät haluttuun kypsyyteen. 20 minuuttia vaikutti riittävän, eikä 30 minuuttiakaan ollut liian kauaa. Leivän pohjasta tuli kokeilujen perusteella parempi, kun sen paistoi suoraan pellillä ilman leivinpaperia. Limput vaatinevat pidemmän ajan, ja ehkä matalamman paistolämpötilan.

Juurta tuli sen verran iso satsi, että loput laitoin pakkaseen. Myöhemmin aion jatkaa juurta suoraan edellisestä taikinasta, ja kokeilunvaraahan tässä on vaikka kuinka. Aion jatkaa kokeiluita myös hiivajuurella vaaleampien leipien kanssa.

Ensi kerralla varmaan pitänee palailla puutarhurointiin ruokablogaamisen ohella.