Strömsö, Lahti

Puuhanallen kesäkausi on alkanut kaiken maailman puuhastelun parissa. Muutto Lahteen on ollut iso elämänmuutos. Nallukalla on ollut jonkin verran töitä, mutta vapaa-aikaa jää kuitenkin viikkokaupalla. Mikäpä siinä on mesikämmenen puuhastellessa.

Aluksi voisin mainita muutamalla sanalla asioista, joita olen kommentoinut aiemmin blogissani.

Ensinnäkin, kotikutoisesta jukrutista on tullut jokapäiväinen juttu, eli tavaksi on tullut ostaa litra punaista maitoa ja tehdä siitä viikoksi jongurttia. Ohjeet voi lukea aiemmasta tekstistäni, tässä vain tarkennuksia. Kokeiltuani eri tapoja ja jugurttipohjia olen havainnut bulgarianjukurtin soveltuvimmaksi juureksi. Jugurtoitumiseen vaikuttaa erityisesti ympäröivä lämpötila jogurtoitumisen alkuvaiheessa.

Omasta jukrutista on tullut varsin hapanta, mikä sopii hyvin. Olen keittänyt maitoa vesihauteessa 20-60 min, 2 litran kattila 3 litran kattilan sisällä. Haudeveden olen kerännyt talteen Mehukattitonkkaan, ja käyttänyt sitä lämmönvaraajana kylmäkassissa. Kun maito on jäähtynyt (joskus jäähdytän kylmässä vesihauteessa), olen sekoittanut maitoon edellisestä satsista jäänyttä jököttiä ja laittanut em. varaajan seuraksi kylmäkassiin. Seuraavana aamuna jogurtti on ollut valmista, ja on onnistunut aina (paitsi kerran, jolloin joukkoon oli livahtanut hiivaa). Lisään jugurttia usein linssikeittoihin ja curryyn, ja teen valkosipulikastiketta ja muita jugurttikastikkeita kasvisruoille.

Toinen kommentoitava aihe on sima. Viimeisin kokeilu on ollut "ginger ale". Siinä normaali simasatsi on maustettu tuoreella, raastetulla inkiväärillä, noin 1 rkl per litra. Inkivääri on syytä pakata uuttamiseen soveltuvaan pussiin. Maku on hyvä, sima ei ole tosin ihan valmista vielä.

Leipäkokeilut

Uusimpia kokeilujani ovat olleet perinteiset leipätyypit. Memmamakkaroiden yhteydessä kokeilin mämmileipää, ja sen jälkeen olen vääntänyt yhden jos toisenkin leivän. Hiivaleivät ovat olleet rievä-tyyppiä, mutta sovitettuna omaan pirtaan. Tässä ohjeet:

Sekaruisrievä

hiivaa
suolaa
5 dl vettä
2,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl ruismallasta
1 dl ohrajauhoja
n. 4 dl vehnäjauhoja

Kauraleipä

hiivaa
suolaa
5 dl vettä
8 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
n 4 dl vehnäjauhoja

Uunin lämpötila molemmissa 250 astetta, paistoaika n. 20 min

Sekoita valitsemasi hiivatyypi ja suola pieneen vesitilkkaan, ja lisää loput vedestä. Sekoita joukkoon muut jauhot kuin vehnäjauhot, ja anna turvota muutama minuutti, ehkä 10-20. Sekoita joukkoon vehnäjauhoja, kunnes taikina on omaan makuusi sopivan kimmoisa. Alusta vielä taikinaa haluttuun sitkoon. Anna kohota kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, laita uuni lämpiämään, ja halutessasi anna pellin lämmetä uunin sisällä. Sillä aikaa pyöräytä taikinasta hyvin jauhotetulla alustalla 2 isompaa tai 4 pientä rieskaa liian paljoa taikinaa käsittelemättä. Pohja saa olla hyvin jauhotettu.

Leikkaa terävällä, kostutetulla veitsellä leipien pintaan vajaan sentin syvyisiä viiltoja, esim. yksinkertainen ristikuvio, huuhetele tarvittaessa veitseen tarttunut taikina. Anna nouta liinan alla, kunnes uuni on kuuma. Liu'uta leivät varovasti kuumalle pellille ja laita uuniin.

Paista vähintään 20 minuuttia, tai niin kauan kuin uskallat, ilman että leipä palaa. Laita paistuneet leivät koriin liinan alle, jolloin kosteus leivässä tasaantuu.

Kirsikan kanssa olemme syöneet lähinnä pikkurieskoja, se kun on näppärän kokoinen satsi yhdeksi päiväksi. Aamiaisella leikkaa leivän kahtia ja halkaisee puolikkaan, niin molemmille on hyvänkokoinen käntty. Toisen puolikkaan voikin napostella sitten myöhemmin.

Juuresta valmistettu ruisleipä

Tein männä viikolla myös ruisleipää enemmän tai vähemmän perinteisellä tavalla ilman hiivaa, juuresta. Hyvää tuli, Kirsikan tuomiot olivat "tässä on tämmönen jännä maku" uunituoreesta ja "aika lailla sellaista kuin meillä kotona" jäähtyneestä tuoteesta, eli sanoisin, että kokeilu oli aika onnistunut. Juuren tein haarukoimalla netistä erilaisia ohjeita, samoin leivät. Moniin mielenkiintoisiin vaihtoehtoihin törmäsin, kuten silputtuun kaaliin tai hapankaalin liemeen, ruisleivän sisältöön ja tietysti jogurttiin. Wanhoina hyvinä aikoina tiedettiin, miten asiat tehdään, mutta joskus homma on tehty tarpeettoman monimutkaiseksi. Sähköuunikin näytti toimivan, eli välttämättä ei tarvitse sitä omaa kiviuunia sinne yksiöön väkertää.

Leivän juuren ideana on se, että jauhojen, taikinatiinun, ilman tai lisätyn massan pieneliöt napostelevat jauhoissa eri muodoissa olevia hiilihydraatteja. Pieneliöt röyhtäilevät hiilidioksidia, joka nostattaa taikinaa, ja kakkivat mm. maitohappoa, mikä hapattaa taikinan. Monissa blogeissa taikina kohosi ehkä noin kolmanneksen verran, mutta oma taikinani kohosi kyllä huomattavasti runsaammin.

Juuri:
n. 3 dl vettä
n. 0,5 dl luonnonjogurttia
n. 2 dl ruisjauhoja
ropsaus rusinoita

Sekoita ainekset. Anna käydä lämpimässä paikassa (esim. jääkaapin päällä kaapissa) 3-4 päivää. Toisena päivänä juuri jo kuplii ja tuoksuu raikkaan happamalta. Kun juuri on pari päivää kuplinut ja on hapanta, se on valmista. Käytä osa tai kaikki juuri leipätaikinaan. Juurta voi pakastaa, kuivata, ja siitä voi leipoa leipää.

Leipä:

Juurta
suolaa
5 dl vettä (tein tosin kaksinkertaisen annoksen)
5 dl ruisjauhoja
myöhemmin ehkä n. 3-4 dl ruisjauhoja

Paistolämpötila: 200 asetta

Sekoita juuri ensin pienehköön määrään vettä. Lisää loput vedestä ja sekoita joukkoon 5 desiä jauhoja. Anna hapantua yön yli. Alusta aamulla pehmeä taikina lisäämällä ensin suolan ja sitten ruisjauhoja. Taikinan käsittely voi olla haastavaa, koska se on tarttuvaa, eikä siinä ole varsinaista sitkoa. Jauhota käsiä jatkuvasti, ja jauhota taikinan pintaa tarvittaessa. Alustus helpottuu, kun taikina on tarpeeksi kiinteä ja sen siirtää runsaasti jauhotetulle alustalle.

Leivo leipiä, ja laita ne kohoamaan hyvin jauhotetulle alustalle. Itse tein reikäleipiä, reiät kostutetulla lasilla. Kirsikan mummo kohottaisi leivät ensin "Madonnan tisseinä" (ks. mämmirievä), mutta itse yksinkertaistin prosessia. Töki haarukalla pintaan reikiä, vain muutaman millin syvyyteen. Anna kohota liinan alla.

Viskaa uuniin jonnin verran vettä. Paista leivät haluttuun kypsyyteen. 20 minuuttia vaikutti riittävän, eikä 30 minuuttiakaan ollut liian kauaa. Leivän pohjasta tuli kokeilujen perusteella parempi, kun sen paistoi suoraan pellillä ilman leivinpaperia. Limput vaatinevat pidemmän ajan, ja ehkä matalamman paistolämpötilan.

Juurta tuli sen verran iso satsi, että loput laitoin pakkaseen. Myöhemmin aion jatkaa juurta suoraan edellisestä taikinasta, ja kokeilunvaraahan tässä on vaikka kuinka. Aion jatkaa kokeiluita myös hiivajuurella vaaleampien leipien kanssa.

Ensi kerralla varmaan pitänee palailla puutarhurointiin ruokablogaamisen ohella.