Näin Puuhanalle tekee nahkalaukun

Ajattelin ihan huvikseni esitellä vaihe vaiheelta, miten itse valmistan laukun parkkinahasta. Suunnitteluvaiheen kuitenkin skippaan. Tällä kertaa tein pari laukkua joululahjaksi. Kaikkinensa yhden laukun valmistamiseen kului noin 15 tuntia. Valmistusajasta pystyisi vielä nipistämään pari tuntia, mutta työskentely on nopeutunut jo nyt huomattavasti alkuperäisestä.

Ensin leikkasin suuren kaistaleen vuodasta. Luotin siihen, että sivut ovat suoria, leikkasin vain päädyt suoraan kulmaan. Big mistake. Vuodan käsittely voi olla hieman hankalaa, puhutaan kuitenkin isosta kappaleesta, joka kupruilee ja on täynnä pyöreitä muotoja.

Master-kaistale (tm), josta leikkasin laukun pääosat. Vuosisatoja Englannin kirjallisuutta myös hienosti edustettuna.

Tässä leikkaan pääkappaleita. Teräsviivaimeen muodostuu leikattaessa jäyste, joten nahkapinta on suojattava jäysteen aiheuttamilta naarmuilta.

Järjestyksessä oleva työkalupakki nopeuttaa työskentelyä huomattavasti.

Pääkappaleet on leikattu. Pitkä kappale muodostaa laukun kyljet ja pohjan ja pohjalla oleva iso kaistale laukun taustan ja kannen. Kansiosa on jätetty viimeistelemättä yllätysten varalta.

 Seuraavana oli vuorossa kylki- ja pohjakaistaleen käsittely. Hihnan kiinnikkeet on kiinnitettävä ennen kaistaleen ompelemista etu- ja takakappaleeseen.

Hihnan kiinnikkeet on kostutettu ja muotoiltu. Tässä odotellaan liiman ja nahan kuivumista. Sivukappaleeseen on tehty reikä, josta kiinnikkeet pujotetaan.

Kiinnikkeiden kuivuessa oli hyvin aikaa leikata urat tikeille uritustyökalulla. Uran leikkauksessa voi käyttää myös kuumennettua uritustyökalua tai vaihtoehtoisesti kuumennetulla työkalulla voi painaa nahkaan uran. Naskali pureutuu hyvin leikattuun pintaan, minkä lisäksi sauma ei kiemurtele.

Kaistaleen taustaan leikataan myös urat noin 1 cm:n etäisyydelle reunasta. Tässä käytin kuvassa keskellä näkyvää veistorautaa. Reunat kostutetaan ja käännetään suoraan ylöspäin. Magneettilukon naaraspuoli on myös kiinnitetty etukappaleeseen.

Tässä hihnan kiinnike on ommeltu kaistaleeseen ja reunat on käännetty.

Kuten näkyy, kiinnike on pujotettu kaistaleen läpi ja ommeltu paikalleen. Paksu pellavalanka on varmasti kestävämpää kuin tavara, jolla suurin osa kaupallisten laukkujen hihnoista kiinnitetään. Itselläni joutuvat melkoiselle koetukselle, eivätkä ole revenneet. Huomaa, että kolme kerrosta nahkaa on jo melko paljon. Itse rei'itän tällaisissa tapauksissa ensin päällimmäisen kerroksen, merkkaan sitten toiseen kappaleeseen reikien paikat ja lopuksi rei'itän toisen kappaleen.

Liimaus on ratkaiseva vaihe. Aiemmin inhosin tätä vaihetta suuresti, koska työ oli sotkuista ja saumat ehtivät kuivua, ennen kuin sain reunat samalle tasalle. Nykyään ohennan puuliimaa ja käytän sivellintä. Huomaa nurkkien muovaus.

En jätä puristimia kovin pitkäksi aikaa paikalleen, koska niistä jää jälkiä varsinkin kosteaan nahkaan. Etu- ja takakappaleen kiinnityksessä on muistettava katsoa, että sivusaumoista tulee yhtä pitkät, muuten laukusta tulee vinkura. Nahka on elävää materiaalia ja parkkinahka on jäykkää, joten täysin tehdasmaisen symmetriseen tulokseen on melko vaikea päästä.

Saumojen kuivuttua ne voidaan ommella. Yleensä suositellaan ompelemaan reikä kerrallaan, mutta itse teen ensin jonkin matkaa reikiä naskalilla ja ompelen välillä. Kuten kuvasta näkyy, naskaliin on pujotettu nahkakaistale. Kaistale suojaa työtä naskalin päältä ja varmistaa, että salmiakinmuotoinen terä on oikeassa asennossa.

 Ommeltaessa käytetään kahta neulaa. Neula työnnetään päältä kappaleen läpi ja lanka kiristetään.

 Toinen neula ja langan toinen pää työnnetään samaan reikään, ensimmäisen langan eteen ja kiristetään.

Rinse and repeat. Päättely on yksinkertaista: ommellaan samaan tapaan pari tikkiä taaksepäin (tai eteenpäin, jos sauma jatkuu eteenpäin) ja lanka leikataan mahdollisimman läheltä pintaa.

Nyt ollaan jo voiton puolella. Reunankiillotus on tärkeä vaihe, koska näin lopputuloksesta saadaan siisti ja reunat kestävät kulutusta ja elementtejä paremmin. Kromiparkitun nahan reunoille tämänkaltainen käsittely ei sovi, joten kaupallisissa laukuissa tämäntyylisten laukkujen reunat joko peitetään nahkakaistaleella tai jätetään viimeistelemättömiksi.

Reunat pyöristetään ensin erityisellä höylällä. Tämän jälkeen reunoja kostutetaan ja ne muotoillaan sopivaan muotoon ja tiiviiksi kokonaisuudeksi luulastalla. Muotoillun reunan pintaan sivellään reunankiillotusainetta, itse käytän ihan ohennettua puuliimaa. Liima saa kuivahtaa sen verran, että saumakohta tarraa sormiin, minkä jälkeen reuna kiillotetaan nopein vedoin noin 15 cm:n matkalta kerrallaan. Itse kiillotan aina yhteen suuntaan, eli en hankaa edes takaisin. Saumaa voi tässä vaiheessa edelleen tarvittaessa muovata luulastalla. Repusta tai muusta otettu nailon- tai kevlar-kappale on kestävä ja toimiva kiillotusväline.


Laukkuun tuli magneettilukko,jonka taustalevyn halusin piiloon. Kyseessä on kilpimallinen laukku, joten kilpikonna oli melko passeli koristeaihe.

Nahka kostutetaan muovausta varten.

Kilpikonna-aihe on hahmoteltu leivinpaperikappaleeseen, tässä vedän kilpikonnan ääriviivat muotoilupuikolla paperin lävitse nahkaan.

Virhe! Nahkaan on siirtynyt tussia muotoilupuikon kärjestä. Tässä kuitenkin esimerkin vuoksi tuon kilpikonnaa irti taustasta painamalla muotoilupuikon toisella päällä.

Tein uuden kilpikonnakilven, tulos oli ensimmäistä parempi. Hihna valmistetaan samoilla menetelmillä kuin muukin laukku.

 Lopuksi nahka käsitellään. Itse olen tykästynyt oliiviöljyyn, koska sitä on hyvin saatavilla ja se on loppujen lopuksi melko edullinen vaihtoehto. Laukusta tulee tosin tummempi kuin jos olisin käyttänyt vaikka väritöntä kenkärasvaa.

 Kaunis marmorointi häviää aikanaan ja vaalean nahan sävy muuttuu. Aivan lopuksi suihkutan nahan päälle vielä kosteussuojaa.

Kuvassa valmis laukku ja sen vastaöljytty sisar. Toisen laukun puumakuvio ei oikein vielä erotu kuvassa. Ehkä puumalaukku kaipaisi vielä jotain tasapainottamaan kokonaisuutta?