Sima sen kuin sakenee

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sima, mead, metheglin, mjöd, mjölska, lahma mu'assaga, miód pitny, medovukha, tej... Sima on jopa vanhempi keksintö kuin olut, ja siitä on kautta historian ollut erilaisia versioita. Perusajatus on, että hunavettä käytetään, ja tuloksena on alkoholipitoista juotavaa.

Aiempien kokeilujen jälkeen päätin siirtyä altaan syvään päätyyn, ja valmistaa piktivaikutteista simaa. Piktit valmistivat simaa maltaasta, vedestä, humalasta ja hiivasta. Katkeroa juomaan saatiin kanervasta.

Käytännössä käyttämäni resepti vastaa kotioluen perusreseptiä, paitsi että sokerin sijaan olen käyttänyt hunajaa. Raaka-aineina olen siis käyttänyt puoli purkillista Finlandia-mallasuutetta, noin 400 grammaa hunajaa, 8 litraa vettä, Finlandian mukana tullutta pintahiivaa ja noin 2 desilitraa kanervanvarpuja.

Sokeri käymiseen tulee maltaasta ja hunajasta. Lyhyiden laskelmien perusteella Finlandia-uutteessa on käymiskelpoista sokeria noin 0,57 kilogrammaa. Hunajan sokeripitoisuus on arvioitu noin 80 %, eli 450 gramman paketissa on sokeria noin 360 grammaa. Tavoitteenani on tehdä noin 5-6-prosenttista simaa, joten käytin puolet Finlandia-uutteesta ja noin 400 grammaa hunajaa.

Yhteensä käymiskelpoisia sokereita on siis noin 600 grammaa, ja jokaisesta sokerikilosta tulee arviolta 0,68 litraa puhdasta alkoholia. 600 grammasta tulee noin 0,4 litraa alkoholia, ja 8 litrassa osuus tarkoittaa noin 5 % luokkaa kokonaisvolyymistä. Täysin näin tarkkoihin lukemiin ei kuitenkaan päästä.

Desinfioin kaikki tarvikkeet ennen käyttöä parhaani mukaan kiehuvalla vedellä. En käyttänyt desinfiointiainetta tässä vaiheessa, koska kyseessä on edelleen kokeilu.

Keitin mallasuutteesta vierrettä niin, että ei-kaivatut proteiinit saostuvat pinnalle ja mallas sekoittuu paremmin veteen. Kaadoin vierteen korkealta siivilän läpi 10 litran ämpäriin. Osan vierteestä jäähdytin, ja sekoitin siihen uutteen mukana tulleen kuivahiivan. Päälle kaadoin kaksi litraa kylmää vettä. Seuraavaksi liotin hunajan kuumaan veteen ja toistin edellämainitun prosessin. Kaadoin ämpäriin loput vedet, ja lisäsin hiivan joukkoon. Lopuksi asettelin päälle kanervanvarvut, ja painelin niitä kauhalla vierteen joukkoon. Lopuksi vesilukollinen kansi päälle, ja nyt odotellaan, lähteekö sima käymään.

Kirjoittelen lisää tähän samaiseen tekstiin, kunhan viikon kuluttua pääkäyminen on tullut päätökseen, ja on aika pullottaa sima. Tässä vaiheessa on vielä olemassa muutama kysymysmerkki: mihin sima olisi hyvä pullottaa? Korkituskonetta ei tunnu Savonlinnasta löytyvän, joten kruunukorkilliset pullot ovat tässä vaiheessa heikko vaihtoehto. Pari kolme kuohuviinipulloa meillä kyllä on, niitä voisi kokeilla. Perusviinipullo ei ilmeisesti sovellu hyvin oluen/siman pullottamiseen.


Pullotus

Nyt on kulunut viikko ensimmäisestä vaiheesta. Sain Pikkulakulta kuohuviinipulloja, jotka soveltuvat paremmin oluen ja siten myös tämäntyyppisen siman pullottamiseen kuin viinipullot. Kruunukorkkimasiinaa en nimittäin vieläkään ole nähnyt missään.

Ensimmäinen vaihe oli maistaminen. Sima oli kuivaa tavaraa, joten käyminen oli päättynyt. Väri on meripihkainen, maku on tässä vaiheessa melko kuiva ja siinä on jo vivahteikasta katkeroa. Hunaja tuntuu tuoksussa, muuten mieleen tulee ehkä meripihkainen bitteri, tosin melko kuiva sellainen.

Ennen pullotusvaihetta desinfioin pullot uunissa. Ensin pesin putelit ja sitten laitoin ne kosteana kylmään uuniin, ja pistin uunin 200 asteeseen. Parin tunnin kuluttua annoin uunin jäähtyä ja otin pullot ulos jäähtymään lisää.

Siinä välissä siivilöin kanervanvarvut pinnasta ja aloin lapota simaa sankosta toiseen, jotta saisin mahdollisimman kirkkaan tuloksen. Huomasin, että lappo on todella hyvä värkki tässä tehtävässä: pohjasakka ei liikahtanutkaan koko prosessin aikana. Saa nähdä, onko seoksessa tarpeeksi hiivaa jälkikäymiseen, luulisin, että on kyllä.

Arvioin siman litramäärän ja kiehautin desin verran vettä, johon liotin 5 grammaa sokeria per litra. Jäähdytin siirapin ja sekoitin sen siman joukkoon.

Kun pullot olivat jäähtyneet, lapposin siman puteloisiin. Luonnonkorkkien tunkeminen pullon suuhun on melko työlästä, joten toivon, että seuraavaa hiilidioksidipitoista kokeilua varten meikäläisellä on jo jokin vaihtoehto.

Nyt odotellaan viikon verran, minkä jälkeen pullot pitäisi saada kylmään. Toivottavasti kylmävaraston munalukko katoaa siihen mennessä, vuokraemäntä ei ole vielä tiedusteluihin vastannut.

Varastointi

Vein puteloiset kellariin, nyt pitäisi odotella kahdesta viikosta kahteen kuukauteen, että tavara ehtii kypsyä. Yksikään puteli ei ole räjähtänyt, mikä on hyvä merkki. Varasin jääkaappiin pienen pullon, johon pullotin "pohjat". Sitä voisi maistella jo parin päivän päästä, että saa jonkinlaisen käsityksen siitä, että mitä sopii odottaa lopulliselta tuotokselta.

Ensimmäinen maisto

Avasimme tänään lauantaina edellämainitun pienen pullon. Tässä ei ainakaan ole hiilihappoja juuri lainkaan, ilmeisesti luonnonkorkki ei oikein sovellu tällaiseen käyttöön. Toivotaan, että muissa pulloissa on edes jonkin verran happoja mukana, eihän kukaan tykkää väljähtäneestä oluestakaan.

Värissä on enemmän ruskeaa kuin meripihkaa. Tuoksu on mieto. Maussa on jonkin verran maltaisuutta, vivahtaa ehkä sinne kaljan suuntaan ensi maistamisella. Mukana on jonkin verran pirteyttä, ja katkero myös viipyy jonkin verran. Melko kuivaa tavaraa, hunaja on melko mieto, tuntuu eniten jälkimaussa. Saattaa olla, että kanervasta olisi ehkä voinut keitellä vähän enemmän katkeroa ainakin kaveriksi. Hiivasta tulevaa täyteläisyyttä on mukana myös, joten ainakaan en laponnut sekoitusta liian kirkkaaksi, vaan hiivaa pitäisi olla myös jälkikäymistä varten.

Mitään epämiellyttäviä makuja mukana ei tässä vaiheessa tunnu olevan. Nyt voi vaan toivoa, että lopputuloksessa maut syvenevät ja saadaan hiilihappojakin mukaan. Jos ei, niin kokeilut ovat kokeiluita.

Lopullinen tuote

Kaksi viikkoa on kulunut, ja maistelemme valmista simaa. Väri on hieman enemmän meripihkainen kuin aiemmin. Hiilihappoa on varsin vähän, mutta sokeri on selvästi käynyt pois. Tuoksu on mieto, selkeiten tuntuu kanerva. Maku on melko mitäänsanomaton, jopa vetinen. Hunajaa pitäisi ehkä olla huomattavasti enemmän suhteessa veteen, jotta siitä saisi selkeämmän maun tuotteeseen. Mallasuutteen humalointi tuntuu taustalla, mutta kanervasta on selkeästi tullut omanlaisensa katkero: se kattaa koko kielen etu- ja keskipinnan, ja antaa simalle hitusen pyöreyttä. Katkero on kuitenkin melko mieto, ja vetisyys ehkä johtuu siitä, että katkero ei viipyile kovin voimakkaana. Hiiva tuntuu aika kevyesti. 2/5, mutta olipahan kokeilu. Viinisima taitaa olla simppelimpi saada toimimaan. Pienellä kokeilulla, oikealla hunaja/mallassuhteella ja riittävällä katkerolla homma lähtee nopeastikin toimimaan.

Kypsynyt tuote

Olen lievästi yllättynyt. Maku on ehdottomasti kehittynyt, katkerossa on soodaa ja mukana on miellyttävää makeuttakin. Hiilihappoja ei vieläkään ole kuin hieman kutittelemassa kieltä. Kanerva on selkeä ja sopii hauskasti, katkeroakin on kohtalaisesti, vaikka ehkä vähän enemmän kaipaisinkin. Väri on rusehtavan "ämpäri". Maltaisuus tai kaljamaisuus ei enää puske läpi. Simassa kaipaisin enemmän hunajaisuutta, mutta kaljankittaaja minussa kaipaisi hieman tuikeampaa humalointia. Kyllä tämä vielä kaipaa työtä, mutta kelvollisempaa kuin ajattelin.