sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sean Connery is like Nicolas Cage?

Eilen oli katsontavuorossa Coenin veljesten Nicolas Cage -elokuva Arizona Baby ajalta, jolloin Kaakki kaiketi vielä osasi valikoida elokuvatarjoukset suht järkevästi. Siitä tuli mieleeni aihe, josta on ollut pitkään tarkoitus kirjoittaa.

Sean Connery on vuosikymmenien saatossa valinnut joitakin elokuvarooleja samalla periaatteella kuin nykyään jokseenkin pimahtaneelta vaikuttava Nicolas Cage. Connery vain pystyy tekemään käsittämättömiä valintoja ilman seuraamuksia. Hänet tunnetaan ikuisesti James Bondina ja hänen charminsa on jykevä kilpi, jonka ansiosta outoudet lasketaan huumorin ja röyhkeyden piikkiin.

Tietysti osa valinnoista juontaa Conneryn alku-uran historiallisista draamoista. Jos on esiintynyt historiallisessa draamassa, niin voi esittää mitä tahansa kansallisuutta, eikö vain? Conneryn Schcottisch accschent ei missään nimessä riko illuusiota hänen esittäessään berberi Mulai Ahmed er Raisulia (Tuuli ja Leijona), Roal Amundsenia (Punainen teltta), arabi Abdul-Muhsenia (Seuraava saalis) tai vaikkapa kuningas Agamemnonia (Aikavarkaat). Ei tietenkään sovi unohtaa Marko Ramiuschchia, venäläistä sukellusvenekapteenia Punaisen lokakuun metsästyksessä, tai Baskervillen Williamia Ruusun nimessä. On myös vaikea kuvitella Conneryä länkkärinä, mutta Shalakossa tämäkin on toteutunut.

Paras Conneryn kummallisuuksista lienee kuitenkin Highlander, joka on heikkouksistaan huolimatta todellinen klassikko. Elokuvassa Connery esittää muinaisessa Egyptissä syntynyttä, espanjalaistunutta Juan Sanchez Villa-Lobos Ramirezia, joka puhuu vahvaa skottiaksenttia rinnallaan Connor MacLeod, skotlantilainen, joka puhuu kuin mies, joka on syntynyt USA:ssa ja on kansallisuudeltaan ranskalainen, viettänyt lapsuutensa Genevessä Sveitsissä ja yrittää innottomasti matkia skottiaksenttia...

Monet näistä elokuvista ovat loistavia, ja jossain määrin erikoisista kansallisuusvalinnoista huolimatta homma toimii. Pari keskinkertaisuutta joukossa ei haittaa, Wesley Snipes (pellemäinen urbaani poliisismies) - Connery (japanilaistunut poliisikapteeni John Connor) -tag team Nousevassa auringossa oli kuitenkin pettymys. Ensimmäinen Highlander ja Nouseva aurinko ovat vielä suhteellisen hillittyjä esimerkkejä kummallisuuksista verrattuna punaiseen bandolieriin ja lannevaatteeseen pukeutuneeseen Conneryyn Boormanin jossain määrin psykedeelisessä Zardozissa.

Hauskasti Connery on esiintynyt joissakin elokuvissa, joissa oli ainesta klassikoksi. Esimerkiksi Outlandissa Connery on huumeita vastaan taisteleva sheriffi... ...in spaace! Elokuva sijoittuu Jupiterin kuussa olevalle kaivosasemalle, jonka alipalkattua duunariväestöä paha korporaatio pitää ruodussa toimittamalla asemalle salaa halpaa mutta huipputehokasta amfetamiinia.

Kaivosaseman valkokaulusväki koostuu pääosin parrakkaista lippalakkimiehistä, joihin myös Connery kuuluu. Koko johtoporras on päätynyt asemalle osoittauduttuaan heikoiksi lenkeiksi aurinkokunnan muilla avaruusasemilla. Scifi-idiksenä ymäpäristö toimii, ja juoni rullaa tehokkaasti. Elokuva ei koskaan kuitenkaan saavuta riittävästi kierroksia saavuttaakseen klassikon aseman.

On myös miellyttävää nähdä kerrankin naispääosan esittäjä, joka ei ole perinteisen lattea mutta muodokas ja kaunis, miespääosaan lankeava neitokainen, vaan keski-ikäinen, kyyninen ja vahva naishahmo. Toki nainen flirttailee Conneryn kanssa, muu olisikin epäuskottavaa, mutta asia ei kosaan etene mihinkään romanttiseen kuvioon.

Elokuvaa katsellessa tuntuu, että se on innoittanut mm. Total Recallia. Lisäksi leffan peruselementit ovat huomattavasti tukevammin paikallaan kuin useimmissa scifipätkissä, eikä se liiemmin sorru huuhaa-kuvioihin tai "se on vain skifiä, kyllä yleisö sen nielee" -ajatteluun.

Toinen Conneryn scifipätkä, Kamera käy - tapa! muistuttaa premissiltään uudempia median valtaa käsitteleviä elokuvia. Connery esittää supertoimittajaa, joka pääsee elämänsä jutun jäljille. Ongelmallisesti takaa löytyy hallituksen juonia terroristien kanssa, asekauppaa ja muuta likaista peliä. Harmillisesti en ole itse vielä elokuvaa nähnyt, mutta ehkä minä vielä joskus senkin näen.

En ole kuitenkaan vielä törmännyt elokuvaan, jossa Connery ei tekisi vakuuttavaa työtä. Connery ei luovuta edes Highlander II:ssa, joka on kuitenkin yksi maailmankaikkeuden huonoimmista elokuvista. Ei sillä, etteikö Cage tekisi aina parhaansa, tai etteivätkö Cagen näyttelijäntaidot riittäisi. Mies on kuitenkin tehnyt vakuuttavaa työtä mm. Lord of Warissa ja Säämiehessä, eikä niistä nyt niin kauaa ole. Charmi, tai pikemminkin sen puute, on ongelma, minkä lisäksi tarkoituksettomia camp-rooleja yksinkertaisesti on ollut aivan liian monta putkeen. Tai ehkä kyse on sittenkin CGI-vatsalihaksissa, jotka murentavat näyttelijän kuin näyttelijän uskottavuutta.

5 kommenttia:

  1. Huih, kiehtovaa pureksittavaa taas pitemmäksi aikaa. Nuorempana (lue: hölmömpänä) tykkäsin kovasti molemmista. Kakehan oli jonkiilainen kovis ja komistus takatuggineen (ei nyt puhuta niistä naamankorjailuista...), ja aikamoisen säväyksen teki, kun siinä Rock-rainassa olikii ne molemmat. Sittemmin toisesta tuli lipevä niljake - rooleissa nyt ainakin. Tosin samaa mieltä oon tuosta Lord of Warista, edukseen oli siinä.

    Oma Sean-suosikkini hieman tuon helvettiinpaluun jälkeen oli sitten se joku Poppamies-pätkä, jossa charmantti setämies pulahtaa laguunin vesiputouksen alle, valkoinen kauluspaita (?) yllään (ja oli kait sillä joku alaosakin...) ja on niin hot vatsalihaksineen. Paitsi että nythän tuo illuusio luhistuu ihan täysin tuon CGI-paljastuksen jälkeen. Eihän semmoisia lumekikkoja voi niin rehti vanhus käyttää... :/

    Ehkä kumpainenkin on välillä hairahtanut helppoihin valintoihin, muttei se ainakaan ekalla katselukerralla ole häirinnyt. Nyt tuokin Poppis varmaan olisi kovin imelä valinta leffaillan ratoksi, samoin kuin joku Ansa viritetty vaikka. Toisin on laita vaikka Sir Anthonylla, joka tuntuu tekevän pelkästään hyviä rooleja. :P Tai ehkä miulla vaan on joku soft spot noille herrasmiehille ja historiallisille kannibaalirooleille.

    Pahoittelut pitkästä vuodatuksesta, mutta tuskin nämä herrat kloonit muuta odottavatkaan...

    VastaaPoista
  2. Connery vetää mielestäni edelleen, ja Cagen ammattitaito ja viehätyskin edelleen kytee taustalla. Connery nyt on jo melkein eläkkeellä, eihän siltä ole uutta kokonaista elokuvaa tullut melkein kymmeneen vuoteen.

    Hopkinsia hieman vaivaa profiloituminen psykopaatiksi, Fracture on hyvä esimerkki. Jack Nicholson on sentään välillä onnistunut vääntäytymään vähän erilaisiin rooleihin. Kyllä molempien työskentelyä mielellään tosin katselee.

    The Rock on hauska. Elokuvan premissi on lähes täsmälleen sama kuin yhdessä Bonanzan tai Virginialaisen jaksossa, paitsi että Ed Harris taistelee kunnian puolesta, siinä missä länkkärisotaveteraanit kaipaavat eläkerahojaan...

    VastaaPoista
  3. Marvinille huomautuksena, että CGI-vatsalihaksilla lienee kuitenkin viitattu herra Cageen, joka syövytti niillä silmät päästä Ghost Riderissa. En ainakaan tiedä Sean-herran moisiin vielä sortuneen, onneksi.

    Täytyy kyllä myöntää, että itsekin olin aikanaan suuri Nicolas Cage -fani. Ja kyllähän siellä filmografiassa komeilee muutama oikeasti hyvä leffa. Harmi, että miehestä on tullut vitsi.

    VastaaPoista
  4. Huh, kiitoksia täsmennyksestä, Kirsikka! Joo, nyt mie muistankii ett siitä nousi jonniimoinen kohu, ett kaken massiivinen päkki ei oo sen oma... jos se pätkä ny muutenki oli jo hieman huvittava näin leffamoukan näkökulmasta.

    VastaaPoista
  5. Lisäisin Charlie Kaufmanin elokuvan Adaptation listaan raidoista, joissa Nicolas Cage loistaa.

    VastaaPoista