maanantai 9. tammikuuta 2012

Ruisleivät ja sähköuunit

Ihmiset aina valittavat, kuinka sähköuuniin ei mahdu kuin yksi ruisleipä. Mikä ongelma se muka on?



'nuff said.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

4 kommenttia:

  1. MerjaK11. tammikuuta 2012 klo 23.44

    Ei näköjään mikään ongelma. Hieno ruisleipä, lähes uunipannun kokoinen. Maistui varmasti hyvältä. Onko se tehty juuresta vai kaupan sydeemeillä? Minulla on pakkasessa 1800-luvulta alkujaan olevaa ruisleipäjuurta. En ole vielä leiponut siitä.

    VastaaPoista
  2. Puuhanalle12. tammikuuta 2012 klo 1.53

    Itse asiassa tuo leipä on sellaisen laidallisen uunipellin kokoinen. Omalla reseptillä tehty seuraavasti:

    Sekoita ensin
    9 desiä vettä, 1 desi maustamatonta jogurttia ja kilo ruisjauhoja
    ja aseta jääkaapin päällä olevaan lämpimään kaappiin about 18 tunniksi.
    Lisää suolaa ja ruisjauhoja, niin että taikina on sopivan tiivis.
    Ripottele karkeita ruisjauhoja pellille, kaada taikina jauhojen päälle, ripottele jauhoja vielä taikinan päälle ja taputtele tasaiseksi. Anna nousta useita tunteja (minä huijasin ja käytin paketin kuivahiivaa).

    Toisin sanoen teen yleensä pikahapatuksen jogurtilla. Joskus olen valmistanut juuren pitkällisellä prosessilla, mutta olen huomannut, että lopputulos on varsin hyvä näinkin. Usein lisään taikinaan myös pari desiä ruismaltaita, jolloin tulos on tummempi. Imellyttämistä en ole puhtaassa ruistaikinassa kokeillut, mutta ruisvehnästä tulee kyllä imellyttämällä mahtavaa.

    VastaaPoista
  3. Puuhanalle12. tammikuuta 2012 klo 1.55

    Pidän kyllä siitäkin ajatuksesta, että joissain taloissa on edelleen "historialliset juuret" leivän tekemisessä. Oma kokkailuni on vaan yleensä sellaista suht ripeätahtista, varsinkin tuollaisten päivittäiskäyttöön tulevien tuotteiden kanssa.

    VastaaPoista
  4. Puuhanalle12. tammikuuta 2012 klo 2.01

    Ai niin, pitihän se paistaakin. About 1,5-2 tuntia ja 150 astetta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)