Juustoa, juustoa, juustoa

Laiskan kuvaajan aamiaisjuusto

Huomasin, että en ole hetkeen kirjoitellut minkäänmoisia ruokajuttuja, vaikka kaikkea hauskaa onkin tullut kokeiltua. Viimeisin suurempi ruokahankkeeni on kotitekoinen juusto, johon sain innoituksen häälahjaksi saamastamme Aidon maun juurilla -kirjasta.

Ensimmäinen kokeilu oli yksinkertainen, perinteinen munajuusto. Prosessi oli jälleen kerran yllättävän helppo ja nopea, eikä erityistarvikkeita vaadittu. Kuumenna ensin litra punaista maitoa kiehuvaksi. Sekoita yhden munan valkuainen ja 250 grammaa hapanta maitotuotetta keskenään. Sekoita maito ja muna-maitotuoteseos keskenään. Anna seistä puoli tuntia. Kauho juustomassa siivilään (itse vuorasin sen suodatinpusseilla), sekoita keltuainen ja vähän suolaa massan joukkoon. Laita päälle paino ja pistä jääkaappiin yöksi. Voi paistella uunissa, mikä parantaa säilyvyyttä ja kaiketi antaa lisäaromia.

Tuloksena oli pehmeä, hieman pähkinäinen ja hyvin mieto tuorejuusto. Karpalohillon kanssa maistui mainiolta.

Kokemus rohkaisi uusiin haasteisiin ja hetken googlailtuani törmäsin Kyllä äiti tietää -blogiin, jossa oli hillitön määrä juustotietoutta kerättynä näppärään pakettiin. Päätin tehdä mozzarellaa, jota tänään maisteltiin.

Mozzarellan kohdalla hommassa oli pari isompaa kysymystä: juustonjuoksutin, jota kuitenkin löysin helposti Prisman juustohyllyn päädystä ikkupikkuisessa pullossa, ja toisaalta juuston vaatima aika. Aikatekijäkin osoittautui melko vähäiseksi - kovin työläs homma ei ollut, valmistumista vain sai odotella pari päivää.

Blogin ohje oli muuten hyvä, mutta parissa kohdassa olisi tarkentamisen varaa: "Ota juustomassa seuraavana päivänä huoneenlämpöön että bakteeritoiminta pääsee käyntiin." Kuinka pitkäksi aikaa? "Laita pallot vesihauteeseen, jonka olet lämmittänyt lähes kiehumispisteeseen." Vesihauteeseen? Vai suoraan suolaliemeen? Korvasinkin lämmitysvaiheen tämän mainion mikroreseptin menetelmällä. Samalta sivustolta löytyi myös ohjeet ricotta-juuston tekemiseen mozzarellan tekemisestä yli jäävästä herasta, jäi tällä kertaa tosin kokeilematta.

Selvisi myös, että lämmitys tehdään yleensä suoraan suolaliemessä tai ylijääneessä herassa.

Mökötti maistui juustolta ja näytti juustolta. Koostumus oli paljon tiukempi ja kovempi kuin mozzarellassa yleensä. Sanoisin, että laitoin hivenen liikaa suolaa ja työstin muovailuvaiheessa liikaa heraa pois massasta. Olisiko pitänyt venytellä juustoa vielä vähän pitempään? Vastaus kysymykseen selvinnee seuraavassa jaksossa.

Niin, ja herasta leivoin luonnollisesti rieskaa.