Experimenting with pie

Tänään on keittiössä kolissut ja pölissyt. Ohra-auringonkukkaleivästä tuli hassua, vaatii lisää paneutumista. Ehkä tänään olin liian täpinöissäni piirakasta.

Maailmassa ei ole tarpeeksi piirakkaa, joten joudun sitä aina silloin tällöin tekemään. Edellinen tuotokseni oli herkullinen kinkku-munakoisopiirakka. Tänään oli vuorossa tomaatti-kesäkurpitsapiirakka. Pitkään olen aliarvostanut kesäkurpitsaa, mutta nykyään arvostan yhä enemmän sen mietoa makua, joka täydentää muita, voimakkaampia makuja hienosti.

Piirakkaa tehdessäni otin kaksi tietoista riskiä: käytin erilaista piirakkapohjaa (100 g voita, 2 desiä jauhoa, 2 rkl vettä) ja valitsin täytteeksi aineksia, joissa on paljon nestettä (vajaa puolikas kesäkurpitsa, pari desiä omatekoista jukurttia ja tomaattia).

Täytteenä oli myös useita aurinkokuivatun tomaatin kimpaleita, mausteena mustaapippuria ja kuivattua timjamia, basilikaa ja oreganoa, sideaineena yksi muna. Joukossa oli tietenkin hillitön määrä emmentalia, koska se oli tänään 30 % alennuksessa kaupassa.

Kuullotin sipulin ja kesäkurpitsan, vuorasin pohjan, lisäsin täytteen ja laitoin päälle tomaatinsiivuja. Päälle vielä lisää emmentalia (ostin kaksi pakettia, kun olivat alennuksessa...).

Nestettä tosiaan kertyi, eikä täyte kiinteytynyt. Pohja ei myöskään toiminut, vaan mureni, eikä ollut sidostunut mihinkään.

Ei sillä, "piirakka" oli herkullista, ja nyt vatsa pullistelee. Ensi kerralla laitan kuitenkin 2,5 desiä jauhoja, ehkä 50-75 grammaa voita ja munan pohjaan. Täytettä varten lienee parempi antaa kasvisten olla pannulla pitempään, ja poistaa täytteen tomaateista siemenet, tai jättää tuoreet tomaatit täytteestä kokonaan, parhaimmillaanhan ne ovatkin pinnalla juustokerroksen alla. Ehkä useampi muna olisi hyväksi myös. Aionpahan tehdä uudestaan.