Simaa!

Uhkailin läheisiäni sillä että valmistaisin vapuksi voimasimaa. Toteutin suunnitelmani kuitenkin vasta nyt, eli viime viikon puolivälin tienoilla laitoin satsin käymään. Sima on taas yksi episodi sarjassa "Puuhanallen ruokakokeilut".

Alun perin harkitsin perinteisen siman ylikäyttämistä, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että hankin viinipakkauksen viinihiivoineen ja kirkasteineen, niin ei tarvitse simaa juotuaan viettää ylimääräisiä hetkiä WC-tiloissa. Jos haluatte tietää, miten normisimaa tehdään, niin katsokaa Kirsikan blogista. Hyvää simaa tulee perusreseptillä.

Omaan projektiini tosiaan hankin viininvalmistuspakkauksen. En kuitenkaan tehnyt kokonaista 25 litran satsia, vaan tyydyin Kirsikan respetin 9 litran settiin. Yleisreseptini oli aika lailla sama: kaadetaan 3 litran kattilallinen kuumaa vettä sokerin päälle, ja lisätään vielä 2 kattilallista kylmää vettä, sekaan hiivaa, sitruunamehua ja sitruunanviipaleita. Viinihiivallahan saa käytettyä jotakuinkin 15-prosenttista tavaraa, joten päätin tässä vaiheessa tyytyä pienempään sokerimäärään. Ajatukseni oli, että hiiva käyttää sokerin loppuun, minkä jälkeen voin kirkastaa siman ja lisätä sokeria tarpeen mukaan.

Niinpä annostelin noin 700 grammaa sokeria, tavoitteena noin 5-prosenttinen sima. Sima sai käydä viisi päivää änpärissä, minkä jälkeen aukaisin kannen. Melkoisen kiljumainen tuoksahdus pörähti kasvoilleni. Maistoin hitusen tavaraa, ja kuivaahan se oli, joten käyminen oli tullut päätökseensä. Siirsin siman toiseen ämpäriin.

Kirkastin siman ohjeen mukaan: parilla ensimmäisellä pussilla hiiva tapetaan, saa hämmennellä ja odotella viitisen tuntia. Sitten sekaan isketään itse kirkaste, ja odotellaan vuorokauden verran. Nyt kuollut hiiva on painunut pohjalle, ja sima voidaan siirtää puhtaaseen änäpäriin. Maistoin makeutta uudemman kerran, ja aloin säätää sitä: tein 100 grammasta sokeria ja tilkkasesta vettä siirappia, jotta saisin sokerin liukenemaan simaan.

Nyt maistelen simaa tuopistani. Väri on sitruunainen ja ehkä hitusen samea. Tuoksu on valkoviinimäinen, ja alkoholin tuntee selkeästi. Maku on kohtalaisen tasapainoinen, muistuttaa sekin valkoviiniä ja Kirsikan mukaan hieman siideriä. Sitruunaisuutta on mukana, ja simakin siinä maistuu. Saa nähdä, syveneekö simainen maku vielä, mutta ei missään nimessä huonoa. Mietin vain, ovatko fariinisokerin makuaineet kaikonneet tavarasta? Tehosimanihan on sitruunaisempaa kuin perinteinen meripihkainen sima. Aika näyttää, mutta ei huono kokeilu.

Päivityksiä

Nyt kolme päivää myöhemmin nautiskelen Kirsikan hankkimasta 0,25 litran Newcastle-lasista samaista simaa. Vastapullotetun siman "kovuus" on pehmentynyt, väri on syventynyt simamaisemmaksi, vaikkei vielä olekaan aivan meripihkainen. Vaikutelma on makeahko ja jopa hieman pirskahteleva, ja sitä tasapainottaa sitruunan katkero. Tavara on nyt kaunista ja selkeää, sameudesta ei ole jälkeäkään. Kovuutta simassa on edelleen jonkin verran, mutta jo lyhyellä kypsyttelyllä on selvä vaikutus. Pitääkin merkata yksi tonkka myöhempää maistelua varten.