keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Älykästä huumoria ja sen sellaista

Sorrun ajoittain rikkiviisaaseen näsäviisasteluun, eivätkä puujalkavitsit todellakaan ole minulle vieraita. Besserwisseröimisessä on aina riskinsä. Toisinaan huomaan myös varastaneeni jonkun muun keksimän nokkeluuden ja vieläpä uskovani keksineeni sen itse.

Nimimerkki Puuhanalle ei ole omaa keksintöäni. Muistan nimen syntyhistorian melko hyvin, koska se lämmittää sydäntäni. Kaverini pikkusiskot pitivät minua vähän nallepuhmaisena: pyöreänä, pehmoisena ja hyväntuulisena, ehkä vähän yksinkertaisenakin. Jonkin yhteisen keskustelun aikana, olisiko pelattu Tekkeniä tai jotain, nuorempi siskoksista alkaa riimitellä kaikkien Suomi-hiphopin sääntöjen mukaan, loistavaa settiä kaiken kaikkiaan. Harmillisesti en muista muuta sisältöä kuin tuon Puuhanallen. Sen jälkeen olen nimikettä joka tapauksessa käyttänyt.

Erään kerran keskustelimme kaverini ja kaverin pikkusiskon (joka tietysti myös on kaverini) kanssa kaikennäköisestä, kunnes aihe kääntyi virtahepoihin. Siinä sitten yritin besserwisseröidä, että "ovat sukua hevosille". Viisasteluni torpattiin vauhdikkaasti, ja tukea saatiin vielä tietosanakirjoista. Tapauksesta on jäänyt hauska muisto, on aina mukava keskustella terävien ihmisten kanssa. Aika harvoin tämän terävän neidon kanssa keskustelen nykyään, mutta ehkä taas joskus siihenkin tulee tilaisuus.

Älykkäällä huumorilla on perheessämme pitkät perinteet. Vaarini varsinkin on puhunut "siitä älykkäästä huumorista". Yksi vaarin älykkäistä vitseistä menee näin: "When a woman goes to church to pray, she has hope in her soul. But when a woman takes a bath, she has soap in her hole." Jepjep, älykästä huumoria. Ja samalla linjalla jatketaan edelleen.

Vaari on nyt huonossa kunnossa. Hän on ollut elämässäni tärkeä ihminen, mutta liiankin harvoin hänen kanssaan olen ollut tekemisissä. Vaarin biodynaamiset kokeilut ovat ehkä olleet osana viitoittamassa omia parvekepuutarhaprojektejani. Ja onhan vaari äidin isä, ja äidiltä olen melkoisesti oppinut, muunmuassa kieltä vääntelemään ja kääntelemään, sanan säilää heiluttamaan ja olemaan uskomatta ja hyväksymättä asioita sinisilmäisesti. En silti vieläkään pidä Janssonin kiusauksesta, enkä Lindströmin pihveistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti